[QUOTE="essi";26029869]No miten se sit käytännössä onnistuu? Ollako ilman uutta puolisoa koko ajan?
Siis jos lapsen äiti on kuollut, sitten parin vuoden päästä mies tapaa jonkun, jonka kanssa muuttaa yhteen. Tulee ero ja sovitaan, että lapsi saa vielä tavata naista.
Menee taas muutama vuosi, ja mies tapaa naisen, niin eikö se sitten saiskaan muuttaa tämän kanssa esim yhteen? Pitäis vaan ikiaikoja olla niin, että mies on yksin, ja lapsi tapaa kerran kuussa exää, niinkö?
Tuskin sille lapselle nyt on sanottu, että tässä sulle uusi äitikorvike. Eiköhän se vaan ole luonnollista, että nyt siellä on toinen nainen lapsen elämässä, niin perhe-elämä rullaa.
Ja lapsi kuitenkin otettu huomioon, eli saa vielä tavata tätä ex-naistakin.
Mä en nyt vaan oikeesti ymmärrä, miten sit pitäis toimia?
Tällä periaatteellahan kaikkien eronneiden pitäis pysyä yksinään loppuikä (mikä kyllä osalle saattais tehdä hyvää).[/QUOTE]
Mä puhuin lapsen toisen vanhemman vaihtamisesta.
Totta hitossa se isä saa aloittaa seurustelusuhteen vaikka joka kolmas viikko, mutta ei kai jokaisesta uudesta tyttöystävästä tarvitse leipoa lapselle uutta äitiä?
Ap:sta oltiin tehty lapselle äidin korvike...joka on hänen tarinansa mukaan nyt siis ikäänkuin syrjäytetty, koska isällä on uusi nainen, joka on ottanut lapsen elämässä äidin roolin.
Mä olen itse ollut yh, enkä TODELLAKAAN antanut silloisten miesystävieni ottaa lapseni suhteen isän roolia. Eräs kumppanini, jonka kanssa meillä oli pidempi suhde ja jota lapseni palvoi, nimenomaan PYYSI saada olla lapselleni isä, mutten suostunut. Suhteemme ei ollut sillä pohjalla että antaisin edes ajatuksen tasolla hänelle osan lapsestani ja niinkin suuren roolin lapsen elämässä, kuin isän osan.
On upeaa ja mahtavaa jos yh löytää rinnalleen kumppanin, jolle voi antaa sen oikeuden ja samalla myös velvollisuuden, että tämä kumppani ryhtyy yh:n lapselle vanhemmaksi. Mutta kyllä sen vanhempi-lapsi-suhteen tulisi mielellään olla sitten elinikäinen. Tokikaan aina ei elämä suju suunnitelmien mukaan, mutta ehkä on sitten paras olla ottamatta tilalle uutta vanhempaa ja kenties taas uutta, mikäli sekin suhde kaatuu jne.
Oma näkemykseni on se, että mikäli lapsella ja ap:lla on tietynlainen äiti-lapsi-suhde, niin sitä ylläpidetään hamaan loppuun saakka. Isälle voi toki tulla uusi naisystävä, mutta ei sen tulisi poistaa lapselle jo aiemmin muodostunutta äiti-suhdetta tähän ex-tyttöystävään.
Toki se uusi tyttöystävä voi olla lapselle yhtenä aikuisena, mutta miten hitonmonta äitiä yksi lapsi tarvitsee? Entä jos tuokin suhde kariutuu...kuka lapsen äitinä sitten on? Vai menettääkö lapsi äitinsä jo kolmatta kertaa?
Nykyinen mieheni on kaikkien lasteni isä riippumatta siitä onko hän ollut paikalla silloin, kun lapseni ovat saaneet alkunsa. Ja tällä kaavalla mennään ihan hamaan hautaan saakka. Vaikka meille tulisi ero heti huomenna, lasten isä on ja pysyy heidän isänään.
Vaikka löytäisin ylihuomenna uuden "elämäni miehen", ei lasten isyyttä mihinkään siirretä ja muuteta. Heillä on jo isä. Heillä on isänsä puolelta myös kasa "mummeja ja kummeja" jotka niinikään kuuluvat lasten elämään koko loppuelämän ajan. Ja näin sen tulisikin olla.