Apua, mitä teen? En tahdo kummiksi, enkä voi kieltäytyäkään.

["vieras"]

Neuvokaa mitä minun kannattaisi tehdä?

Mieheni veli vaimoineen saivat tytön hetki sitten ja meitä pyydettiin kummeiksi.
En pidä heistä erityisemmin,emmekä ole kovin usein tekemisissä muutenkaan,pääosin pakollisissa tilanteissa.

Mies taas on innoissaan kummiksi tulosta, eli minulla ei ole mahdollisuutta kieltäytyä.
Itse olen valinnut lapsillemme kummit sillä periaatteella että he olisivat henkilöitä jotka kuuluvat olennaisesti elämäämme ja kulkevat arjessa mukana, eli tapaamme heitä melko usein. Näin lapsella on aidosti mahdollisuus tuntea kumminsa.

Tämän vuoksi en haluaisi itse olla kiintiökummi vaan haluaisin tällekin lapselle saman mahdollisuuden.

Eli jos menen omien periaatteideni mukaan, seuraus on järjetön paskamyrsky ja jos teen muiden mieliksi niin paskamyrsky on vain isosti oman pääni sisällä.

Mitä mä teen? Mitä sinä tekisit?

 

["vieras"]

Itse en suostuisi kummiksi jos se ei tuntuisi hyvältä, mutta ei kai se estä miestä ryhtymästä kummiksi?

 

["vieras"]

No miehesi veli vaimoineen on tietoisia siitä, ettette ole paljon tekemisissä ja siitäkin huolimatta pyysivät teitä kummeiksi, joten itse kyllä suostuisin.Sitä paitsi kaikki eivät pidä kummeja kovin tärkeänä asiana, ne on toisille ennemminkin vaan sellainen perinne.

 

["vieras"]

Aika, p'skamainen tilanne kun mies on innoissaan...entä jos kuitenkin yrität miehes saada näkemään asian tärkeyden sun kannalta? Kieltäytyisitte molemmat - teillä siis on omia lapsia? Kyllä sillon miehes kuulus ajatella asiaa teidän perheen kannalta ensisijaisesti ja sitä miten vaikean tilanteen se aiheuttaa jos vain sinä kieltäydyt...Mä ymmärrän ton sun pointin, mäkään en kummiksi enää halua...vähän samantapanen juttu ku sulla.

 

["uuu"]

en mäkään halua enää, 4 kummilasta jo on.

 

["Sirkkeli"]

No voihan se olla, ettei ne edes suutu jos sie kieltäydyt. Ehkä ovat ajatelleet, että sutkin on pakko pyytää kummiksi jos pyytää miehesi. Ettei tule paskamyrskyä. Rohkeasti kieltäytymään. Ja mitä sitten, vaikka suuttuisivatkin. Tehän olette tosi vähän tekemisissä muutenkin

 

["vieras"]

[QUOTE="Sirkkeli";27175054]No voihan se olla, ettei ne edes suutu jos sie kieltäydyt. Ehkä ovat ajatelleet, että sutkin on pakko pyytää kummiksi jos pyytää miehesi. Ettei tule paskamyrskyä. Rohkeasti kieltäytymään. Ja mitä sitten, vaikka suuttuisivatkin. Tehän olette tosi vähän tekemisissä muutenkin [/QUOTE]

Ja toi "suuttuminen" jos kieltäytyy on NAURETTAVAA ja lapsellista!
Kummiksi nimenomaan PYYDETÄÄN, josta SAA kieltäytyä syystä tai toisesta - eikä sitä tarvii rueta edes selitteleen (ei pitäisi tarvita).

Ja se on myös typerää että jos me ollaan teidän lapsen kummeja, teidän PITÄÄ olla meidän. Hohhoijaa...

 

[Leala]

Mulle tuli ekana mieleen et tosiaan sutkin on pyydetty kummiks vaan kun olet naimisissa. Monet nimittäin ajattelee niin et on "pakko" pyytää kummeiksi pariskunta, varsinkin siis naimisissa oleva. Mä rohkeasti kieltäytyisin ja antaisin miehen olla kummi koska sehän saattaa olla helpotus pyytäjillekkin et vain sun miehes haluaa kummiksi.

 

[Morrigan]

Eiko miehesi voi olla kummi ilman sinua?

 

[idunnor]

Kieltäydy. Ei se oikeasti ole niin isojuttu kuin monet luulevat.

 

[viisikymppinen isoäiti]

no jompi kumpihan sinun on valittava. itse alkaisin kummiksi, en viitsisi alkaa riitelemään sukulaisten kanssa.

 

[kuppa]

Kuka sut pakottaa kiintiökummiksi. Rupeat tapaamaan kummityttöäsi säännöllisesti. Minä rupeaisin jo oman miehenkin takia ja antaisin hänen nauttia kummiudesta ilman sukuriitoja,

 

[Tepadj]

Ite ainakin kieltäydyin kun kummiksi kerran pyydettiin.

 

["vieras"]

Mun mielestä on ihan luonnollista, että mies on innoissaan. Onhan kyseessä hänen veljensä lapsi. Olisi melkoisen julmaa alkaa kääntämään miestä tuossa asiassa.

Miksi ette ole ap tekemisissä paljoa? Kenestä se johtuu? Olisiko asiaan mahdollista tehdä muutosta?

Toi kummien valinta on muutenkin vaikeeta hommaa. Se kenen kanssa olet tänä päivänä paljon tekemisissä ja hyvä ystävä ja läheinen niin 5vuoden päästä tilanne voi olla jo totaalisen eri ettekä ehkä näe toisianne käytännössä koskaan. Näin on käynyt meille esikoisen kummien kohdalla. Avioeronsa jälkeen kummit irtaantuivat vähitellen ja hoitavat nykyisin enää pakolliset synttärit ja niihinkin tulee heistä vain tämä mies. Ja ihan itse ovat niin halunneet. Onneksi pojalla on veljeni myös kummina ettei kaikki kummit ole kadonneet.

 

[voe]

Olis kyllä todella moukkamaista kieltäytyä. Se on viesti miehen siskolle, ettette arvosta sitä vähääkään yhteydenpitoa. Kyllä jotkut valitsevat sellaisen kummin, josta tykkäävät, vaikka ei ehtisi lapsen elämässä olemaankaan paljoa. Tietysti voit kieltäytyä, ja sanoa miehelle, että menkööt hän. Tällä rikot ainakin joidenkin sukujen normia, mutta sitten saat oltua uskollinen tunteillesi. Itse suosittelisin avartamaan sydäntä hieman, koska kyse on miehen sukulaisesta, ja olette valinneet ilmeisesti yhteisen elämän, joten silloin olisi hyvä joustaa terveellä tavalla joissain asioissa?

 

["juupe"]

Toisaalta jos ei halua sydämestään kummiksi, niin voisi kertoa jotenkin "minusta ei ole nyt kummiksi". Tietysti se herättää epäilyt, että olet kovasydäminen ja inhottava ihminen.

 

[Rksu]

Eroa kirkosta

 

[as if]

Sano että olet eronnut kirkosta. En kyllä käsitä mikset suostuisi, siinähän sitä ois syytä olla sit enemmän tekemisissä ja tutustua paremminkin.
Äläkä nyt miestäs ainakaan mene kieltämään, tai edes sano ettet haluaisi miehenkään olevan kummi.

 

[plm]

Voi miehesi olla kummi vaikka itse et olisikaan.
Ihan hyvin voit kieltäytyä jos siltä tuntuu mutta olisiko siitä niin kauheasti haittaakaan?
En ymmärrä miten voit välttyä olemasta tekemisissä kun ovat noinkin läheistä sukua. Ja varsinkin jos miehesi on kummi, varmaan olet väkisinkin lapsen kanssa tekemisissä.
Mielestäni olet tosi inhottava jos kiellät mieheltäsi kummiuden.

 

[lissukka.]

Kieltäydy! Miehesi voi kyllä olla kummi ilman sinua.

 

["vieras"]

Kuka sut pakottaa kiintiökummiksi. Rupeat tapaamaan kummityttöäsi säännöllisesti. Minä rupeaisin jo oman miehenkin takia ja antaisin hänen nauttia kummiudesta ilman sukuriitoja,

Näin minäkin tekisin! Voithan keskittyä lapseen, etkä vanhempiin.

 

[Muua]

Kylla ma varmaan suostuisin. Jos ette kerran kuitenkaan ole kovin laheisia, niin heilla on varmaan vahan eri kasitys kummiudesta kuin sinulla. Jokatapauksessa tuo on sukulaislapsi ja teidan varmaan tulisi ostettua synttarilahjaa tms. Niin yhtalailla siihen korttiin voi sitten kirjoittaa etta "Kummeilta".

 

[äippä x2]

Älä nyt ainakaan miestä kiellä olemasta kummi tai edes ehdota miehelle sellasta. Jotenkin toi yks viesti (ei ap:n kirjottama) oli ihan naurettava. Oikeesti näkeen asian tärkeyden ap:n kannalta. Mitä tärkeetä siinä on ap:lle jos se ei halua olla kummi mut mies on oikeesti ihan innoissaan, enemmän sen tärkeys siinä on miehelle kyllä. En ikinä veis mun mieheltä kummiutta varsinkin kun se olis ihan innoissaan. Mun mielestä on ennemminkin hieno huomata et miehetkin osaa oikeesti olla innoissaan tommosista asioista (usein kun noi vauva-jutut mielletään naisten jutuiks ja miehet muutenkin näyttää tunteensa huonommin). Kieltäydy sää siitä jos haluat mut älä miehelle mitään sellasta puhu. Kaikista paras kun suostuisit, voittehan alkaa näkemään useemmin. Mulle se olis ainakin kunnianosotus et joku pyytää kummiks eikä tulis mieleenkään kieltäytyä, voihan sekin olla ettei niitten lähipiirissä oo kirkkoon kuuluvia (meillä esim. näitä ei paljoa ole, onneks muutamia läheisimpiä, jotka kummeikskin sitten pyydetty). Mutta eihän se tietenkään oo sulle syy et on pakko ruveta kummiks.

Ja yleisesti, en määkään oleta et jos meillä on joku kaveripariskunta kummeina lapselle ni en odota et niitten on sit pakko pyytää meitä kummeiksi niitten lapselle. Ja toikin on totta mitä joku kirjotti, et vaikka nyt olis läheinen niin jonkun kans niin muutaman vuoden päästä ei välttämättä enää olla yhtälailla tekemisissä. Meillä esikolla mun sisko ja sen mies kummeina ja pidetään yhteyttä päivittäin (todennäkösesti tämä tulee jatkumaan aina) kuopuksella kummeina ystäväpariskunta, joiden kanssa oltiin myös tekemisissä päivittäin, mutta muutettiin kauemmaks, joten nykyään pari kertaa kuukaudessa, eli meilläkin tilanne muuttunut, vaikka näin ei odotettu käyvän.

Ite en oo koskaan (siis omalla kohdalla, kun oon ollu lapsi) pitäny kummia mitenkään erityisen tärkeenä juttuna. Siis mä en oo erikseen ajatellu et nyt toi on mun kummi ja sen pitäis tehdä sitä ja tätä, voihan tää tietty johtua siitä et en oo mun kummia nähny sitten ripille pääsyn, mut se ei oo kyllä koskaan harmittanu tai edes mietityttäny mua.

 

["Sanna"]

Taidat ottaa liian vakavasti kummiuden. Relaa vähän. Mene vaan kummiksi ja anna miehen hoitaa kummin tehtävät sinunkin puolestasi. Taas on tehty kärpäsestä härkänen.

Kummiksi pyytänyt pariskunta suhtautu selvästi kummiuteen rennosti ja selväjärkisesti toisin kuin sinä. Kieltäytymällä pilaat välisi heihin ja annat itsestäsi todella huonon kuvan. Olet siis epäkohtelias.

Jos asia on sinulle ylitsepääsemätön ongelma, niin suositteleen menemään psykologin juttusille. Ei tuollainen ole tervettä.

 

[kkkhhh]

No vähän olet lapsellinen jos kieltäydyt. aika hankala ihmisenä?