Apua, mitä teen? En tahdo kummiksi, enkä voi kieltäytyäkään.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="juupe";27175464]Toisaalta jos ei halua sydämestään kummiksi, niin voisi kertoa jotenkin "minusta ei ole nyt kummiksi". Tietysti se herättää epäilyt, että olet kovasydäminen ja inhottava ihminen.[/QUOTE]

Miten muka kummiudesta kieltäytyminen voi olla kovasydämistä ja inhottavan ihmisen merkki? :O
 
Just, kuoleeko siihen jos ei suostu ja jos koittaa olla hyvä kummi? Ja mitä eroa oikeestaan on jos vain mies on kummi tai jos molemmat on kummeja? Ettekö mee yhdessä kaikkiin juhliin ja anna yhteiset lahjat ja jos mies ottaa lapsen hoitoon niin eikö se tuu teidän yhteiseen kotiin?
 
Me kieltäydyimme kummiudesta kerran kun kysyttiin ja tyytyväisiä olemme päätöksen, vaikka asiasta tuli silloin sanomista yms. mutta nyt pari vuotta myöhemmin asiaa ei enää muistella. Eräässä kommentissa sanottiin, että kummiutta ei tule ottaa niin vakavasti, mutta mitäs jos lapsen vanhemmat olettavat sitä? Täälläkin on ollut vaikka kuinka monta ketjua siitä kuinka kummi ei tee sitä eikä tätä blaablaablaa... Sano rohkeasti vain että et halua ryhtyä kummiksi (anna kuitenkin miehellesi mahdollisuus siihen).
 
Teet niin kuin näet parhaammaksi, mutta älä kiellä miestäsi ryhtymästä kummiksi. Se on hänelle tärkeä asia.

Itselle ei ole tullut mieleenkään kieltäytyä kummiudesta. Se on mielestäni kunnia tehtävä. Mulla on neljä kummilasta ja meillä on kaksi yhteistä. Toinen yhtesistä on mieheni lapsuudenaikaisen kaverin lapsi. Silloin, kun kysyttiin kummiksi niin en ollut nähnyt kumpaakaan vanhempaa edes valokuvasta ja mies ei ollut nähnyt kaveriakaan vuosikausiin.
 
Miten muka kummiudesta kieltäytyminen voi olla kovasydämistä ja inhottavan ihmisen merkki? :O

Tämän minäkin haluaisin tietää. Ja samalla ymmärretään enemmän niitä, jotka suuttuvat heille, jotka kieltäytyvät kummiudesta. Ja mitä hittoa on tämä, että ala nyt vaan kummiksi (vastoin tahtoasi) ja ole lapsen elämässä mukana ja näe muutenkin ihmisiä (joista et tykkää) enemmän? Tykkääkö jotkut tosiaan niin paljon muiden lapsista että jaksavat alkaa väkisin kummeiksi näiden elämään?

Ja ei se lapsi ilman kummeja jää, vaikka joku kieltäytyisikin...
 
Ja ei se lapsi ilman kummeja jää, vaikka joku kieltäytyisikin...


Tästä mä olen eri mieltä, voi olla että jääkin. Esim. meidän pienimmällä ei oo lainkaan kummeja kun ei ollut ketään jota ois haluttu pyytää (jos ois ollut joku joka oiskin kieltäytynyt niin kummitta ois jäänyt).

Mutta silti kenenkään ei väkisin tarvii kummiksi alkaa, vaikkakaan en oikein ap:ta ymmärrä (että miksi olisi mieheltäänkin kummiuden kieltämässä ja perustelut omalle kieltäytymiselle jokseenkin oudot kun kyseessä kuitenkin niin läheinen sukulaislapsi)
 
Mutta silti kenenkään ei väkisin tarvii kummiksi alkaa, vaikkakaan en oikein ap:ta ymmärrä (että miksi olisi mieheltäänkin kummiuden kieltämässä ja perustelut omalle kieltäytymiselle jokseenkin oudot kun kyseessä kuitenkin niin läheinen sukulaislapsi)

Miksi juuri läheisen sukulaisen lapselle pitäisi alkaa kummiksi? Sehän tarkoittaa väkisinkin sitä, että on PAKKO olla tekemisissä enemmän. Mitä, jos ei vain halua?

Läheinen sukulainen kun ei tarkoita vielä, että ihminen olisi millään tavalla läheinen.
 
Yritätä olla aikuinen ihminen ja hankkia vähän suhteellisuudentajua.

Miehesi siinä se pääasiallinen kummi on, sinä vain hänen puoliso ja sitä kautta kummi myös.
Ja toisaalta, mikä estää sinua luomasta tuohon lapseen hyvän suhteen, vaikket vanhemmista niin välittäisikään.
 
Mikset voisi suostua? Paljonpa siinäkin vaaditaan, ei sun tarvii olla sen enempää tekemisissä kuin haluat, onhan sillä lapsella myös sun miehesi kummina ja ehkä jopa muitakin?
Kun kerran noin läheisestä kyse, niin luultavasti kävisit ne juhlat muutenkin, niin samalla sitten kummin ominaisuudessa.
Turhaa mietit niin syvällisiä, ehkä ne vaan tarvii sut kummiksi kun kaksi kirkkoon kuuluvaa pitää olla.
 

Yhteistyössä