Apua, mitä teen, mitä mulle tapahtuu, otetaanko lapsi huostaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja en keksi muutakaan paikkaa purkautua
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

en keksi muutakaan paikkaa purkautua

Vieras
Meillä ei peruiaatteessa käuytetä väkivaltaa lapsia kohtaan, mutta nyt hermostuin, kun esikoinen potki ja kiusasi pienempäänsä. Huitasin kädessäni olleella nuoremman bodylla ja niinhän siinä kävi että neppari osui lasta naamaan. Jälki jäi, itku tuli molemmilla. Poski on kipeä. Kadun hirvittävästï, olen kauhuissani, tärisen!!!!! Mitä ihmettä minulle on käymässä, kun tein tuollaisen teon? 'Lohdutin lasta parhaani mukaan, mutta omAtuntoni ei anna periksi.... Mitä ihmettä oikein tein..?? Mitä nyt oikein tapahtuu??? Lapseni ei enää varmasti luota minuun, puhukin että kun isi tulee kotiin saa laittaa laasterin... Apuaa!!!! Tämä ei ole provo.

Lapsi pitäisi viedä tarhaankin tänään kun kuitenkin töihin pitäisi mennä. Apua. kuolen... Tarhan tädit varmasti huomaavat jäljen ja lapsihan kertoo. Mitä ihemttä oikein tapahtuu... kuolen.... huostaanotto??????? Vankilaanko tässä joutaisin.. Mitä teen, kerronko rehellisesti tapahtuneen tarhassa ja kaikille vai mitä oikein teenn... auttakaa!!!
 
Älä ole hysteerinen!! Ei yhdestä pienestä jäljestä lastasi oteta pois tai vankilaan jouduta. Rauhoitu! Tiedät itse, että huolehdit lapsestasi ja rakastat häntä.
 
Rauhoitu nyt ihan ensimmäisenä. Peruuttamatonta vahinkoa ei ole tapahtunut, ethän kuitenkaan tarkoittanut lasta satuttaa, vaan neppari osui vahingossa. Pyydä lapselta nätisti anteeksi, halaat ja pidät sylissä ja kerrot miten kovasti häntä rakastat, kerrot, että sattui vahinko eikä äiti tarkoittanut satuttaa. Miehellesi ja tarhassa kerrot rehellisesti, että pukiessa sattui vahinko. Kyllä lapsi sinuun vielä luottaa. Kun et tarkoituksella lasta satuttanut, pääsette kaikki tästä vielä yli. Jaksamista, hengitä syvään ja rauhoitu.
 
On tosi paha olla, kun nuo poikalapset kiristävät äärimmilleen hermot, ja on sitten joskus napsahtanut. Asia on sovittu ja käsitelty, mutta itkuhan siinä tulee, mitä tuli tehtyä. Olen luonteelta tulinen ja teen kovasti töitä, että osaisin hoitaa asiat aikuismaisesti, aina ei vain onnistu.
 
no tavallaanhan oli tarkoituksellista.... jos sanon tarhassa että pukiessa sattui vahinko, sehän on valehtelua. sitten lapsi oikaisee, että ei kun äiti räppäsi minua sillä pikkusiskon bodylla ja mulla osui neppari poskeen.

kuolen tähän fiilikseen.,,, tärisen yhä.. lapsi pyytää pelaamaan ja olen ihan lohduton.. pelailin vähän aikaa mutta en voi keskittyä.... kuolen.:!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja en keksi muutakaan paikkaa purkautua:
Meillä ei peruiaatteessa käuytetä väkivaltaa lapsia kohtaan, mutta nyt hermostuin, kun esikoinen potki ja kiusasi pienempäänsä. Huitasin kädessäni olleella nuoremman bodylla ja niinhän siinä kävi että neppari osui lasta naamaan. Jälki jäi, itku tuli molemmilla. Poski on kipeä. Kadun hirvittävästï, olen kauhuissani, tärisen!!!!! Mitä ihmettä minulle on käymässä, kun tein tuollaisen teon? 'Lohdutin lasta parhaani mukaan, mutta omAtuntoni ei anna periksi.... Mitä ihmettä oikein tein..?? Mitä nyt oikein tapahtuu??? Lapseni ei enää varmasti luota minuun, puhukin että kun isi tulee kotiin saa laittaa laasterin... Apuaa!!!! Tämä ei ole provo.

Lapsi pitäisi viedä tarhaankin tänään kun kuitenkin töihin pitäisi mennä. Apua. kuolen... Tarhan tädit varmasti huomaavat jäljen ja lapsihan kertoo. Mitä ihemttä oikein tapahtuu... kuolen.... huostaanotto??????? Vankilaanko tässä joutaisin.. Mitä teen, kerronko rehellisesti tapahtuneen tarhassa ja kaikille vai mitä oikein teenn... auttakaa!!!

MENE TERAPIAAN
 
tosi fiksua "mene terapiaan", kyllä me inhimillisiä ollaan , ymmärrän ap pahan olosi täysin, mutta kyllä se olo siitä laantuu ja helpottaa, muuta en osaa sanoa
 
pelkään että ei jää viimeiseksi. jotenkin sanat kaikuvat onttoina, kun sanon lapselle, että unohdetaan tämä pipi ja koskaan ei tule toista. jotenkin oksettaa koko puheeni.... oeln hirviö!
 
Antaisitteko vielä neuvoja.. mihin terapiaan?? Kerropa tarkemmin. Onko jotain kanavaa josta hakea apua.. vai tuleeko kärpäsestä härkänen jos lähden johonkin neuvolaan näine ongelmineni.... meillä on ressaava tilanne, kun mies on puhunut erosta. nyt varmasti tämä on viimeinen pisara, kun olen hullu lastakin kohtaan.
 
Kolmen vilkkaan pojan äitinä voin kertoa, että hermot menee joskus :kieh:
Otat tapahtumasta opiksesi ja kun seuraavan kerran pillastut, menet vaikka kuistille/partsille jäähylle tai laitat riehujan sinne.
 
Sinällään tuo "mene terapiaan"-kommentti on varmaan periaatteessa ihan hyvä, kun et pääse tästä yli ilman noin suurta paniikkia ja itsesyytöstä. On hyvä todeta itselleen (ja lapselle) , että teki väärin, mutta rauhoitu nyt ihan tosissaan. Ehkä se, että pelkäät, ettei tämä jää viimeiseksi kerraksi on tässä se huolenaihe. Jos olet oikeasti noin katumuksessa kun annat ymmärtää, niin luulisi, että jää tosiaan viimeiseksi kerraksi. Jos pelkäät ettei jää, niin hae apua. Perheneuvolat on ehkä oikeimpia paikkoja tässä tapauksessa. Jos pelkäät lastensuojelua, niin siihenkin on ehkä muitakin syitä kuin tämä yksi ylilyönti?
 
Ymmärrän kyllä että' hermot menee ja läppäsykään ei ole pahasta, mutta että nepparin jälki poskessa................. herra isä. Ei ole ketään kenelle purkaisin, siispä tänne. Mitä nyt käytännössä teen kun vien lapsen tarhalle. En puhu mitään ja odotan että huomaavat, kysyvät lapselta, eih, tämä on painajaista..........??
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Antaisitteko vielä neuvoja.. mihin terapiaan?? Kerropa tarkemmin. Onko jotain kanavaa josta hakea apua.. vai tuleeko kärpäsestä härkänen jos lähden johonkin neuvolaan näine ongelmineni.... meillä on ressaava tilanne, kun mies on puhunut erosta. nyt varmasti tämä on viimeinen pisara, kun olen hullu lastakin kohtaan.

Siis perheneuvolaan soitto! Menet ensin yksin ja myöhemmin vaikka miehesi kanssa, niin voi samalla käsitellä koko perheen tilannetta jos on vaikeuksia siellä. Perheneuvolaan riittää ihan oma soitto, voi olla ruuhkaa, eli varaudu vähän jonottamaan. Mutta kannattaa antaa ymmärtää, että tarvitsee apua pian, joskus se auttaa pääsemään kriisiajalle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ymmärrän kyllä että' hermot menee ja läppäsykään ei ole pahasta, mutta että nepparin jälki poskessa................. herra isä. Ei ole ketään kenelle purkaisin, siispä tänne. Mitä nyt käytännössä teen kun vien lapsen tarhalle. En puhu mitään ja odotan että huomaavat, kysyvät lapselta, eih, tämä on painajaista..........??

Sanot, että huiskaisit bodylla kun oli kiukuttelua ja jäikin tuolalinen jälki. Ei sen ihmeempää. Eipä tule sitten ihmettelyä kun lapsi siitä puhuu. Olet avoimesti jo kertonut, eikä sitä hoidossa sitten mietitä "selän takana".
 
ota rauhallisesti,tuskin tarhassa edes kiinnittävät huomiota kun kyllähän noille lapsille aina sattuu ja tapahtuu.jos lapsi kertoo asiasta niin sehän on vaan hyvä.tee lapselle selväksi että se oli vahinko.tai elä sitte tee jos se ei ollutkaan.kyllä noihin ilmoitusasioihin tarvitaan enemmän näyttöä pahoinpitelyistä ennekuin jatkotoimenpiteisiin ryhdytään.
 
Olen minäkin päiväkodissa sanonut, että edellisenä iltana oli pinna niin tiukalla, että sanoin miehelle kohta "kuristavani tuon kakaran" :ashamed:
Jokainen tervejärkinen ymmärtää, etten sellaista oikeasti tekisi. Ne on niitä äitien kiellettyjä tunteita, jotka ovat tabuja.
Onneksi lapsella on ihana hoitaja, joka ymmärsi asian oikein.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
no tavallaanhan oli tarkoituksellista.... jos sanon tarhassa että pukiessa sattui vahinko, sehän on valehtelua. sitten lapsi oikaisee, että ei kun äiti räppäsi minua sillä pikkusiskon bodylla ja mulla osui neppari poskeen.

kuolen tähän fiilikseen.,,, tärisen yhä.. lapsi pyytää pelaamaan ja olen ihan lohduton.. pelailin vähän aikaa mutta en voi keskittyä.... kuolen.:!!

Tarkoitushan ei ollut satuttaa lasta? Silloin se satuttaminen oli vahinko, jos pehmeällä bodyllä vain huiskaisit lasta kauemmaksi pikkusisarustaan kiusaamasta. Et varmaan voinut olettaa, että se sattuu.
Ota kuitenkin opiksesi ja lähde vastedes toiseen huoneeseen rauhoittumaan, kun hermo meinaa mennä ja palaa puhuttelemaan lasta, kun olet rauhoittunut.

ps.Yleisesti, eikä vain sinun perhettäsi koskien. Lasta ei noin vain oteta huostaan. Vaikka lastensuojelu puuttuisi perheen tilanteeseen, yritetään ensin kaikki muut keinot perheen auttamiseksi. Kiireellinen huostaanotto tehdään vain todella akuuteissa tilanteissa, joissa vanhemmat ovat täysin kykenemättömiä huolehtimaan lapsistaan.
 
Juuri niin, siis tuosta huostaanotosta. Tällä palstalla on usein mitä ihmeellisimpiä urbaanilegendoja ja pelotteluita asiasta. Käytännössä todella harvoin tehdään huostaanottoja. Niitähän ei tehdä edes silloin kun on ihan OIKEASTI lapsella kotona helveltillinen tilanne.
 
Huostaanottoa varten täytyy täyttyä kaikki seuraavat asiat:
1. lapsen kehitys ja terveys ovat vaarassa
2. avohuollon tukitoimet ovat riittämättömät
3. huostaanotto on lapsen edun mukaista

Kiireelliseen sijoitukseen lapsen täytyy olla välittömässä ja vakavassa vaarassa.

En usko, että bodylla huiskaisu täyttää noita kriteerejä :hug:
 
Huostaanotoista ja avunhakemisesta:

Yleensä kaikin tavoin yritetään tukea perheitä.
On hyvä, että mietit tätä NYT kun vielä JAKSAT.
Jos perheessä on stressiä, niin se että vain pidät sen sisälläsi ei pidemmän päälle auta.
Soita perheneuvolaan. Seurakunnalta voit joskus saada kuuntelijan kotiin, sekin jo auttaa, että joku kuuntelee.
Jos eron uhka on päällä, ja tämä taantuma vielä, ei ole ihme että paineet kasautuvat.
Nyt vain hakemaan keskusteluapua! Ja halauksia lapselle :)
 
pyydät lapselta anteeksi, selität että ei ollut tarkoitus satuttaa,että oli vahinko. minkä ikäinen lapsi?? eivät ne välttämäti ees ota tosissaan sitä mitä lapsi höpöttää tarhassa, meillä on meinaan lapsi käynyt pommi kaupassa ja nähnyt ritareita, yms. ja minäkin olen kerran (tossa puoli vuotta sitte) läppässy lasta poskelle(lapsi upotti hampaansa vatsanahkaani niin että veri roiskui,tli jotenkin vaan sellanen alkukantainen reagtio,jota kaduin syvästi), eli ymmärrän tunteesi täysin!!

kuule mua on huitastu tupakalla ottaan,eikä tullut seurauksia äitille (tämä tosin oli puhdas vahinko, mutta ikävä jälki jäi).
 
Alkuperäinen kirjoittaja mai:
eivät ne välttämäti ees ota tosissaan sitä mitä lapsi höpöttää tarhassa, meillä on meinaan lapsi käynyt pommi kaupassa ja nähnyt ritareita, yms.

Kaverin poika oli naama peruslukemilla kehunut, kuinka isi on istunut linnassa taposta. Oli siinä äiti ollut naama punaisena kun selittänyt, ettei miehensä todellakaan ole mikään tappaja. Silloin hävetti, nyt nauravat asialle :)
 

Yhteistyössä