Apua!Mitä teen?!!

[väsynyt]

Olen äitiyslomalla kotona ja vauvan (1 kk) lisäksi kotona on myös harvinaisen tottelematon neljä vuotias poika... Ongelma on siis tämä esikoinen. En saa mitään otetta poikaan. Hän ei yhtään usko mitään mitä sanon. Kiellot ovat melkein käskyjä hänelle. Tarrapalkitsemistakin on yritetty, mutta ei tunnu tehoavan. Vaikuttaa ihan siltä kuin pojalle olisi kasvanut sarvet päähän. Hän on ihan uskomattoman pahanilkinen ja se taas peilautuu minuun... Luultavasti tässä onkin joku ketjureaktio meneillään, siis kun lapsi on ilkeä ja sitten äiti komentaa ja rankaisee (arestipenkki on ollut kovassa käytössä), niin äiti on hänen mielestään ilkeä, jolloin poika on taas entistä ilkeämpi. Itsellä vaan on todella paha mieli, kun joka päivä joutuu tappelemaan tuon kanssa ja rähjäämiseksihän se sitten menee. Välillä tekisi mieli tehdä muutakin... Itkettää ja oksettaa ja tuntuu että pää hajoaa... En minä kuvitellut, että tämä lasten kanssa kotona oleminen on tällaista... Ja minä ajattelin, että hoidan molemmat lapset kotona, kyllähän minä siihen pystyn! Käykö minulle nyt niin että en jaksa...?

 

[Autumn]

Meillä välistä vähän sama homma. Vauva on kohta 6kk ja kaksoset 4v ja tuota samaa uhmaa on meilläkin ilmassa. Alussa oli vielä pahempi, mutta on jo jonkin verran helpottunut. Luulen, että osaksi johtui siitä, kun tuli vauva taloon ja eivät saaneetkaan kaikkea huomiotani niin kuin ennen. Jäähypenkki meilläkin käytössä.

:hug:

 

[voi ei]

Oletko yrittänyt pistää leikiksi koko kiukuttelun! Hassutella tai ronskisti matkia uhmaavaa poikaa? Kamala yrittää keksiä apuja kun on vielä pieni vauvakin. Oletko ottanut vauvan hoitoon pojan mukaan? Koeta jaksaa, kyseessä on ihan varmasti ohi menevä ilmiö!

 

[Niiskunen]

Voi kuule kuullostaa niin tutulta. Meillä tuo nuorempi on 1 vuotias ja silläkin alkaa olemaan kova tahto. Kaikista leluista pitää tapella, varsinkin 4 vuotias vie kaikki pikkuveljeltä. Oli se sitten vauvalelu tai ihan mikä vaan. Yritän komentaa, mut useimmiten räjähdän heti aluks ku ei tottele. Itellä kun nuo hormoonit heittelee, ku odotan kolmatta. (Mitähän se sitten on ku vauva syntyy) Mies on paljon töissä joten siitäkään ei apua ole paljoa. Ja sit jos se on kotona ni sekin vaan räyhää, etten minä ole tehnyt mitään ja lapset hyppii seinille. Kyllähän tää alkaa väsyttämään. En kyllä osaa sulle paljon neuvoja antaa. Koitetaan vaan jaksaa ja yritetään yhdessä saada lisää kärsivällisyyttä. :hug:

 

[Terveisiä maalta]

Kun isä on kotona iltaisin (onko?), niin koita antaa esikoiselle kahdenkeskeistä aikaa. Teette yhdessä jotain ilman vauvaa. Huomion hakemiselta vaikuttaa.

 

[väsynyt]

Joo. Kaikkein eniten itteä inhottaa tuo huutaminen. Oikeasti, huudan kuin rantapiru ja taitaa olla ajan kysymys milloin naapurit soittaa lastensuojeluun... Pitäisi vissiin asua jossain maalla että voisi höyryjä päästellä... Ja pojassa inhottaa kaikkein eniten se pirullinen ilme, josta näkee, että tietoisesti tekee pahojaan, ihan vaan ilkeyttään. Mulla se saa kupin nurin, valitettavasti. Pelottaa vaan millon menee kunnolla yli...