Apua mitä teen!?

[ongelmia tosiaan]

Yritän kertoa lyhyesti ja ytimekkäästi. Eli asuimme pitkään kaukana toisella paikkakunnalla mieheni ja tyttäremme kanssa, perheemme asuivat siis kaukana. Meille tuli ero, erosin koulusta ja aloin etsiä asuntoa minulle ja tyttärelleni paikkakunnalta jossa perheemme asui. Löysin asunnon ja voin ehkä jatkaa opiskelujani. No, mies erosi työstään, koska halusi muuttaa kanssa. Sitten juuri ennen muuttoa palasimmekin yhteen. Mies oli kauan työttömänä ja haukkui ja huusi ja raivosi minulle, miten olen pilannu meidän elämän. Hän oli 2kk ilman töitä, nyt sai töitä tältä paikkakunnalta. Minä odottelen vielä saanko jatkaa opiskeluja, selviää kohta. No, mies ei nyt olekaan tyytyväinen saamaansa työhön, koska se on reissu työtä. Haluaa muuttaa takaisin kauas, missä tarjotaan parempaa työtä ja palkkaa. No, entäs minä sitten, jos saankin koulupaikan täältä, sitten joutuiosin perumaan sen ja miten minun tulevaisuuteni kävisi?! En haluaisi enää muuttaa Mies vain syyllistää, kun en halua. Olen lopettanut jo 3 kertaa koulun Juuri sen takia koska miehen kanssa on tullut ero, ja on ollut niin vaikeaa. Nyt jos saisin koulupaikan, vetäisin sen taatusti ihan loppuun, ja täällä on turvallista, kun on tukijoukot lähellä. Mutta mies olettaa että seuraamme häntä ja hänen töitään? Olihan kuulemma minun vikani että hänen piti erota töistään.

 

[Big Bang Theory]

Kannattaa ensin keskustella tuo suhde kuntoon.

 

[ToDieFor]

Nuita asioita on parempi pohtia sen puolison kanssa. Kun saat täältä vastauksia niissä ei oteta huomioon miehesi näkökulmaa asioihin.. Teidän pitää puhua ja miettiä minkälaisia kompromisseja kumpikin on valmiita tekemään ja mistä ei voi joustaa. Sitten vain päätös onnistuuko elämä saman katon alla vai ei..

 

[ongelmia tosiaan]

Ja onko muuten oikein että mies raivosi minulle kuinka pilalla hänen elämänsä on? Kun hän otti loparit, syytti siitä minua. En minä niin käskenyt tekemään. Hän sanoi että hän erosi töitä, muuten emme olisi enää yhdessä, jos hän olisi jäänyt sinne, mistä hän voi sen tietää, olisin voinut palata hänen luokseen jos olisin tullut järkiini. Äh, en tiedä saako kukaan selvää minun näistä kirjoituksista...

 

[ongelmia tosiaan]

Olen sanonut miehelle, etten voisi nyt kieltäytyä koulusta, muuten ei ole enää varmaa pääsenkö ikinä kyseiseen ammattiin. Mies vain tokaisee, että onko koulu minua tärkeämpää, että mielummin eroat minusta kuin koulusta? Todella epäreilua

 

[2 luuseria?]

Miksi te yleensä olette yhdessä? Koska kumpikaan ei osaa seisoa omilla jaloillaan ja tarvitsee välttämättä jonkun toisen jota syyttää kaikesta pieleen menneestä; koska kumpikaan ei ota vastuuta omasta elämästään ja omista valinnoistaan?

 

[ongelmia tosiaan]

No minä en syytä mistään, mutta mies kyllä syyttää minua ihan kaikesta. En halua taas uudelle paikkakunnalle, missä taas kerran täytyy kovalla vaivalla löytää kavereita, se on vaikeaa tällä iällä. En halua taas sitä yksinäistä oloa Toiseksi, miksi mies ei tajua ajatella, mulla on paniikki tuon koulun kans, jääny niin monesti kesken minun ja miehen sekoilujen vuoksi, haluan saada sen ammatin! Jos taas pitää muuttaa, en välttämättä enää pääse tähän ammattiin, enkä haluaisi aloittaa kaikkea alusta vain siksi että jossain on parempi työ. Täällä miehen työ kuulostaa siltä että hän joutisi reissuun, olisi vkl kotona, no emme halua sitäkään, mutta saisi olla tuossa niin kauan kun löytyy jotain parempaa.

 

[voi herra ihme]

No älkää sitte olko yhdessä!

 

[VesperV]

Opiskele. Sinun ei kannata jättäytyä noin epävakaan suhteen vuoksi taas syrjään. Hanki koulutus, työpaikan voit sitten hankkia mistäpäin tahansa, vaikka sitten sieltä missä mies haluaa asua. Jos hän sinusta välittää, hän ymmärtää kyllä mikä on sinun, ja pitkässä juoksussa myös perheen parhaaksi.

Jos et kouluttaudu ja hanki työtä ja sellaista elämää kuin haluat, saat jatkossakin elää epävarmuudessa ja pelätä miehen oikuja, sillä ne osuvat sinuun kipeämmin.

 

[Katylina]

No ei teidän parisuhde hyvältä kuulosta, miksi ihmeessä ylipäätään palasitte yhteen? Vippaa se riippakivi mäelle ja ala vihdoinkin elämään sitä omaakin elämääsi!

 

["Sirkkeli"]

Eroaisin kokonaan. Hittooko sitä noin montaa kertaa yrittämään, jos ei kerran toimi niin ei.

 

[ongelmia tosiaan]

Niinpä, ja halusin todella erota miehestä, kun oltiin muutettu, luulin että tulin hulluksi, mielialat vaihteli sata kertaa päivän aikana. Sitten vain päädyimme yrittämään. En vain täysin uskalla sanoa miehelle, etten ole muuttamassa, jos varsinkin sen koulupaikan saan, pitää ajatella itseä ja lasta, jos joskus tulee ero niin hupsis, äidillä ei ole ammattia eikä mitään. Miehen täytyy nyt kärvistellä.

 

[............]

Miehesi on lähtenyt mukaan ihan omasta tahdostaan, joten koeta olla välittämättä hänen syytöksistään. Molempien pitäisi nyt ottaa järki käteen, koska tilanne on mikä on ja vanhaa ei takaisin enää saa.

Ja kai nyt miehellesi on tärkeää yhteisen taloutenne kohentaminen myös sinunkin työlläsi ? Uskot opiskelun vievän sinua eteenpäin ja takaavan töitä, niin onhan se nyt mieheltäkin sulaa hulluutta olla eri mieltä asiasta. Kysy edes perustelut, miksi hän ei pidä opiskelua tärkeänä teidän yhteisen hyvän vuoksi?

Ja koska olet jo päätöksesi muutoin asumisen ja opiskelun suhteen tehnyt kannattaisi miehen pitää suutaan pienemmällä. Käsitin, ettet kuitenkaan halua sitoa häntä ja annat vapaat kädet tehdä mitä haluaa oman elämänsä kanssa?

 

[ongelmia tosiaan]

Tottakai. Kyllä minä pärjäisin vaikka hän nyt jonkin aikaa tekisi niitä reissuhommia, kerta on pakko. Hän taas vihaa niitä, ymmärrän senkin. Ja hän lähti omasta tahdostaan, olen sen sanonut mutta silloin jos sanon noin, hän muuttuu kamlaksi, ai sinä syytät minua, kyllä tämä kaikki on sinun syytäsi, sinun taki jne....
Sitten minun täytyy sanoa, joo no kaikki on minun syytä plaa plaa, vaikka ajattelisin toisin. Tulisi se tieto nyt pääsenkö kouluun, sitten hypin ilosta, mies toivoo etten saa sitä, että voitaisiin muuttaa. En muutenkaan haluaisi enää muuttaa, ja varsinkin jos saan jatkaa koulua niin en todellakaan sitä peru, pelottaa vaan ku mies saa raivarin sitten ja alkaa syyllistää... Vituttaa kyllä tämä niin, miten joku voi olla tuommonen...

 

["hilda"]

no aika epävakaalta tuo touhu vaikuttaa kaikinpuolin! kuka oli se joka halusi erota? sinäkö? ja mies lähti perääsi? ainoa järkeenkäypä selitys miehen touhulle. Mutta tosiasiassa taitaa purkaa omaa pahaa oloaan sinuun,toki miehen paha olo voi osittain johtuakkin sinusta.

Aika pelleilyä joka tapauksessa molemmin puolin. Mä oon asunut lapsen syntymän jälkeen samassa paikassa(eli koht 9vuotta) enkä aio muuttaa mistään syystä, en töiden en opiskeluiden tms. Minusta on tärkeä osa lapsen perusturvallisuutta pysyvä koti.

Että et sä nyt ala muuttaa miehen oikkujen mukaan ku nyt ajattelet ekana lapsesi parasta!

 

["vieras"]

Myöntääkö mies tehneens ä itse virheen vai onko persoonaltaan sellainen, ettei hänen epäonnensa on aina muiden vika? kuulostaa vähän siltä ap:n selityksen pohjalta.

Sen virheen teit, että kun päätitte erota ja sitten palasitte yhteen niin otit hänet saman katon alle. Olisi ollut parempi, että olisitte asuneet erillään.. Nyt teidän parisuhde jatkui samasta pisteestä kuin mihin se päättyikin ainut vaan, että paikkakunta on eri ja lisää ongelmia on parisuhteessa sen suhteen. Saitteko sovittua ne ongelmat, joiden vuoksi alunperin erositte ennen kuin mies muutti samanbkaton alle?