Apua - mitä tehdä?

[Taaperon univaikeudet]

Lapsi on 1,9 vuotta vanha. On jo kuukausia nukkunut huonosti. Menee hyvin nukkumaan omaan sänkyyn omaan huoneseen, mutta jo muutaman tunnin kuluttua alkaa huutaa äitiä. Alkuyöstä auttaa tutti, sitten ei enää muu kuin odottaa vieressä että nukahtaa tai ottaa viereen. Sama kuitenkin toistuu taas, kun seuraavan kerran havahtuu. Lähes kaksivuotiaanyli 5 kertaa yössä vanhemmat herättävän lapsen työssäkäyvät vanhemmat alkavat olla neuvottomia. Mitään terveydellistä syytä tähän ei ole, mutta ilmeisesti se, että olemme ottaneet viereen on luonut uuden tavan ja käsityksen lapselle, että herää jo automaattisesti.

Onko kokemuksia näin isojen unikouluista? Alan olla ihan poikki ja hermot kireänä päivisinkin. Myös lapsi on väsynyt ja siksi esim. pelokas, takertuva ja kiukkuinen.

 

[alkuperäinen]

Eikö todellakaan ketään, jolla neuvoja/kokemusta? Viime yönä yritimme aloittaa unikoulua. Tulos: 3.30 mennessä lapsen luona oli käyty n. 5 kertaa. Välillä 3.30-5.00 n. 4 kertaa, jonka jälkeen jäin lapsen viereen, kunnes nukahti. Sitten nukkui aamuun 7.20. Alamme olla aika epätoivoisia. Houkutus jatkaa viereenottamista on suuri...

 

[eroahdistus]

meillä oli tuohon ikään just joku eroahdistus aika kova ja siihen saakka vauvasta asti itsekseen nukahtanut lopetti homman täysin (tosin samaan syssyyn osui äidin viikonloppureissu). Mut sen jälkeen meni kolmivuotiaaksi ennenkuin saatiin taas jäämään sänkyyn nukuttamatta. Mä en jaksanu moista unikoulua vaan kun ei muita lapsia ollu niin makoilin sit lapsen huoneessa niin kauan kun nukahti. Mut jos vieressä nukkuminen ei haittaa niin miksette ottaisi viereen? Kyllä se siitä sit taas kohta on isompi ja keskustelemallakin voi saada kohta jo omaan sänkyyn sit.

 

[alkuperäinen]

Kiitos! No, lääkärit yms. sanoo, ettei ole hyvä opettaa viereen. Tiedän kyllä, ettei suurin osa maailman lapsista nuku yksin jne. Mutta kuitenkin: olisi kiva kuulla, saitteko kolmevuotiaan helposti oppimaan omaan sänkyyn?

Lapsi on todellakin äiti-riippuvainen nyt, päivälläkin.

 

[johdonmukaisuus]

jonka jälkeen jäin lapsen viereen, kunnes nukahti

Tässäpä itse kerrot, missä ongelma piilee. Koita olla johdonmukainen, ei kai se lapsi voi oppiakaan nukkumaan yksin tällä menetelmällä.

 

[eroahdistus vielä]

niin mä en ottanu viereen sit ollenkaan (mä en saa nukuttua yhtään jos vieressä) vaan meillä riitti kun makoilin lapsen huoneessa (lapsi siis omassa sängyssään) niin kauan kunnes nukahti. Ajoittain yli tunninkin....joooo niitä kuvioita oli sit monenlaista. Mut sit toi jääminen omaan huoneeseen nukahtamaan meni ihan helposti sit kolmivuotiaana. Mut ei kai vieressä nukkumisessa mitään lääketieteellistä ongelmaa oo????

 

[mum77]

Meillä oli samanlainen heräilijä 2,5-vuotiaaksi. Herätti öisin 5-20 kertaa. Lopullisen rauhan toi se, että siirrettiin neidin sänky omasta huoneesta meidän sängyn viereen. Eroahdistusta ne heräilyt kai oli. Aina kun havahtui, lähti tarkastamaan, onko isä ja äiti tallella. Viimeiseen asti vitkutettiin, kun ei millään olisi haluttu ottaa lasta samaan huoneeseen. Nyt tuntuu, että tyhmiä oltiin. Enemmin tyttö samassa huoneessa, kuin se jatkuva heräily. Nukkukoon siinä vieressä vaikka murkkuikään, pääasia, että nukkuu

 

[pehmoäiti]

Minä en kyllä lähtisi huudattamaan tuon ikäistä lasta "unikoulun" varjolla, jotta oppisi, että yöllä ei saa turvautua äitiin ja isään, vaan täytyy selvitä itsekseen omassa huoneessa, onhan JO 1,9kk VANHA. Lapsille tulee yleensä itsestään se vaihe, kun haluavat sitten nukkua itsekseen jos on pienempänä saanut hyvän perusturvan. Meillä vajaa kaksivuotias nukkuu omassa sängyssään meidän makuuhuoneessa, ja jos yöllä herää ja pyytää viereen, niin ehdottomasti sinne pääsee, vaikka nukkuisin itse vähän huonommin, siihen olen valmis, jotta lapsellani on turvallinen olo. Meidän makuuhuoneessa kun ei keskellä yötä tapahdu mitään niin villiä, etteikö siellä voisi taaperi nukkua. Ne hommat hoidetaan illalla lapsen mentyä nukkumaan, ja paikkana joku muu paikka asunnossamme kuin parisänky.

 

[alkuperäinen]

Kiitos vastauksista. Teimme nyt sen, että siirsimme sängyn meidän huoneeseemme. En jaksanut unikoulua. Huudatusta en olisi voinut tehdä, koska se on mielestäni täysin epäinhimillistä. Lapsella on selvästi hätä (esim. pelko, eroahdistus), kun huutaa yöllä äitiä ja isää. Olkoon nyt näin ja toivottavasti tänä vuonna nukumme kaikki paremmin. Kun eroahdistus helpottaa, mietitään takaisinmuuttoa omaan sänkyyn. Meillä on iso asunto, joten ei haittaa vaikka lapsi nukkuu samassa huoneessa.