Apua, saako lapseni jäädä Suomeen?

["apua"]

Olen ollut useamman vuoden turkkilaisen kanssa naimisissa ja asunut Turkissa, tilanne alkoi ahdistaa ja tulin Suomeen. Olen neljännellä kuulla raskaana, mies lupasi muuttaa tänne mutta saattaakin ruveta hankalaksi ja alkaa vaatimaan minua takaisin Turkkiin... Sinne en enää uskalla mennä enkä tulevaa lastamme viedä. Jos asun nyt Suomessa ja lapsi syntyy täällä, eihän lasta voida viedä/määrätä viemään sinne tuosta vain? Tämä tilanne tuli ihan yllättäen kun tajusin huonot olot siellä ja sen etten halua elää sellaisessa tilanteessa lapseni kanssa, siellä jos syntyy niin pois ei taida päästä. Auttakaa jos tiedätte jotain...

 

["vieras"]

Tää taitaa olla provo eikö?

 

[vastaus]

Oletko Suomen kansalainen? Jos olet, lapsi saa Suomen kansalaisuuden. Lapsi saa Suomen kansalaisuuden, jos äitikin on. Ei Suomen kansalaista Turkkiin karkoiteta

http://www.finland.pl/public/default.aspx?nodeid=40914&contentlan=1&culture=fi-FI

"

 

["vieras"]

Ei kukaan voi olla nyt sentään noin tietämätön. Ilmeisesti puhut englantia hyvin eli lukiopohja. Osaat kyllä sen verran itsekin tietoa hakea.

Että tällainen lauantaiprovo tänään.

 

[pööp]

Kyllä sun pitää mennä sinne takaisin, olet useamman vuoden asunutkin Turkissa ja nyt vasta tajusit huonot olot siellä. Sun pitää mennä opettelemaan, ettei ole niin pöpi enää.

 

["apua"]

Voi kun olisikin vaan provo mutta kun ei ole... Ihan ekaa kertaa tästä etsin tietoa, ei ole koskaan aiemmin ollut ajankohtaista. Tällaista löysin: Jjos lapsi on syntynyt Suomessa ja sekä minä että lapsi Suomen kansalaisia, jos tulee yhteishuoltajuus niin mies ei voi viedä lasta ulkomaille ilman lupaani. Eikö niin? Jos taas olisin erehtynyt takaisin Turkkiin ja lapsi syntyisi siellä, asia käsiteltäisiin paikallisessa tuomioistuimessa eikä olisi mitään mahiksia saada lasta sieltä Suomeen... Luojan kiitos olen Suomessa enkä enää sinne menossa.

 

[provolle]

Mul oli sama tilanne ja synnytin suomessa, mutta kuukauden päästä mies tuli ja haki vauvan turkkiin joten lapsi asustaa siellä nyt...

 

["vieras"]

Mul oli sama tilanne ja synnytin suomessa, mutta kuukauden päästä mies tuli ja haki vauvan turkkiin joten lapsi asustaa siellä nyt...

Kai nyt jokainen tietää, että yksityinen henkilö voi tehdä ihan mitä vain. Mutta ei valtio nyt Suomen omia kansalaisia karkota mihinkään.

 

["apua"]

Ajattelin kokeilla jos täältä saisi jotain vastauksia asiaan mutta provoksi vaan luullaan... Miksi ihmeessä joku edes provoilisi tällaisesta? Ihan oikeasti en ole koskaan ennen joutunut edes ajattelemaan tällaista asiaa enkä ole perehtynyt, kiva jos on teille muille itsestäänselvä juttu. Ei olla edes eroamassa eikä mitään ongelmaa ennen tätä, olen vaan alkanut pelätä vauvan puolesta enkä halua ottaa minkäänlaista riskiä... Vuosia naimisissa enkä pysty luottamaan, en vaan pysty.

 

["vieras"]

Ei kai tällaisesta asiasta tarvitse etsiä erikseen tietoa? Kyllä normaalilla yleissivistyksellä varustettu ihminen tietää miten nämä menee. Ei Suomi karkoita oman maan kansalaista, ei missään tilanteessa, ikinä koskaan.

 

["vieras"]

Mul oli sama tilanne ja synnytin suomessa, mutta kuukauden päästä mies tuli ja haki vauvan turkkiin joten lapsi asustaa siellä nyt...

Lopeta turha pelottelu! Ensinnäkään ei ole edes mahdollista, koska sillä vauvalla pitäisi olla passi ja siihen tarvitaan molempien vanhempien allekirjoitukset. Jos toinen ei suostu niin asia ratkaistaan oikeudessa, ja silloin jos on maastakaappaamisvaara, ei lupaa heru. Eli ei hätää.

 

["apua"]

Yksityinen henkilöhän voikin tehdä mitä vaan, eipä tule lapselle passia ja saa nähdä tuleeko isäkään lainkaan suomeen...

 

[Bonaire]

[QUOTE="apua";26638187]Yksityinen henkilöhän voikin tehdä mitä vaan, eipä tule lapselle passia ja saa nähdä tuleeko isäkään lainkaan suomeen...[/QUOTE]

no onko sillä isällä oleskelulupa Suomeen?Jos ei, niin ei taida ihan heti saapua, varsinkin jos otat migriin yhteyttä ja kerrot mitä pelkäät.

 

["vieras"]

No en mä nyt sitten oikein ymmärrä mikä tässä oli se ongelma

 

["vieras"]

Sinä ja lapsi olette Suomen kansalaisia, miehesi ei ole. Miksi kuvittelet, että lapsesi määrättäisiin Turkkiin asumaan? Ei tosiaan määrätä. Suomessa mennään Suomen lakien mukaan.

 

["apua"]

Kiitos teille vieraat... Kyllä helpotti. Nämä ahdistavat ajatukset ovat pyörineet mielessä, ahdistaa myös mieheni puolesta aivan kauheasti :'( Hän ei ole koskaasn tehnyt mulle mitään pahaa ja niin haluaisin että voitaisiin olla kaikki yhdessä perheenä eikä hän joutuisi kärsimään mutta kun hän ei mahda mitään hulluille sukulaisilleen jotka on minua jo alusta saakka kiusannut ja vainonnut. Hän ei ymmärrä miten olen siitä kärsinyt... En kestä sitä enää ja kauhistuttaa ajatuskin että olen lapsen kanssa siellä ja kun ne tietää sen niin eivät varmana päästä poistumaan maasta lapsen kanssa. Oon nyt itkenyt tämän illan, tää on hirveetä.. Luulisi että jos mies oikeasti minusta ja lapsesta välittää niin tulisi tänne meidän luo sitten...

 

[Anatolia]

Sinä ja lapsi olette tietty Suomen kansalaisia, ja asutte täällä just niin kauan kuin haluatte. Lapsi tosin on ainakin teoriassa myös Turkin kansalainen, kuten jokainen turkkilaiselle syntynyt lapsi on, mutta käytännössä se ei mene ihan niin (mun 3 puoliturkkilaista lasta on olemassa vain Suomessa, ei olla heitä koskaan ilmoitettu Turkin viranomaisille), eikä se vaikuta siihen missä maassa lapsesi tulee asumaan.
Ja aiheen vierestä; kyllä siellä Turkissakin on oikeus määrännyt lapset (suomalaiselle) äidille. Tunnen muutamiakin tällaisia tapauksia, jotka nykyään asuvat lastensa kanssa Suomessa, vaikka lapset on syntyneet ja eläneet ensin Turkissa & ovat myös Turkin kansalaisia.

 

[lakimamma]

Kannattaa oikeasti miettiä asiat loppuun asti. Hyvää tietoa löydät Kaapatut Lapset ry:stä. http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/jasenyhdistykset/kaapatut_lapset_ry/

 

[sulle ap]

ei ole liian myöhäistä mennä venäjälle aborttiin

 

["apua"]

Kiitos Anatolia, en ollut tuosta kuullutkaan että lapset olisi Turkissakin annettu suomalaiselle äidille, aina olin kuvitellut ettei ole mitään mahdollisuutta saada lapsia siellä jos on ulkomaalainen.

Ja ylläolevaan provoon vai mikä lie onkin, en koskaan ikinä milloinkaan ole katunut raskauttani hetkeäkään, tämä lapsi on parasta mitä mulle on koko elämässäni tapahtunut, kaikkein arvokkainta mitä voin kuvitella. Toivottavasti on miehellenikin, että laittaa hänet etusijalle narsistisukulaistensa sijasta ja tulee olemaan kanssamme, suurin toiveeni että saisimme asua yhdessä rauhassa minä, mieheni ja lapsemme. Tästä olen taistellut hänen sukulaistensa kanssa jo vuosia.

 

[Flflög]

Missä ootte menneet naimisiin?

 

["apua"]

Turkissa.

 

[Anatolia]

Sillä, missä on menty naimisiin, ei ole asian suhteen mitään merkitystä kylläkään.

 

[näin]

En luottaisi minäkään siihen mieheen, jos olisin sinä.
Jos kerran ei sinua aiemmin ole ymmärtänt ja on sukunsa tossun alla siellä turkissa. niin tilannehan ei tule siitä muuksi muuttumaan kun lapsi syntyy.

Ja onko kyse siitä, että haluaisit elää ydinperheenä kute suomessa, mutta siellä perhe käsittää koko suvun, jolla on oikeus vanhempana määrätä kaikesta? etkä halua elää niin?

jäisin suomeen. jos alkaa uhkailla jotain niin ottaisin johonkin oikeusaputoimistoon yhteyttä.

 

["apua"]

Aivan, pelkään että pahenee ja sitten olenkin heikoilla kun pitää siinä samalla suojella lasta. Mahdoton ajatuskin. Kyllä me sielläkin ydinperheenä asuttaisiin eikä suvun kanssa, mutta kun nuo sukulaiset tulee jopa kuukausiksi käymään ihan milloin heitä huvittaa ja eräs heistä on pahimman luokan narsisti joka on tehnyt kaikkensa pilatakseen välimme ja viedäkseen minulta ihmisarvon täysin. Tuollaisten ihmisten kanssa jo viikkokin on liikaa ja tästä ollaan väännetty pitkään mutta mieheni ei vaan pysty tai uskalla kieltää heitä tulemasta kun pelkää että jättävät hänet kokonaan.

Nyt kun sitten olin siellä äskettäin puolitoista kuukautta, alkuraskauden kovien pahoinvointien ja väsymyksen ajan, noiden hullujen sukulaisten ollessa meillä niin olo oli kuin keskitysleirillä. Purin kyllä kaikkea miehelleni mutta hän ei taida käsittää tämän asian vakavuutta. Sanoin että oli viimeinen kerta ja etten tule takaisin jos he tulevat vielä meille, ei tainnut mies ottaa vakavasti kun vasta nyt kun ilmoitin että en tosiaankaan uskalla tulla. Olimme puhuneet Suomeen muutosta ja tuolloin lupasi että tulisi, nyt kuitenkin kuvitteli että olen menossa sinne eikä ollutkaan enää varma... Niin inhoan sitä kun puhutaan jostain ja luvataan muttei pidetä lupausta. Tämän vuoksi en uskallakaan luottaa... Kyllä minun on jäätävä Suomeen, tässä on niin suuret riskit ja saa nähdä sitten ollaanko me niin tärkeitä että ymmärtää vihdoin ja tulee tänne myöskin vai onko tärkeämpää työ ja nuo narsistisukulaiset siellä. Miestäni en pelkää, jos olisi aivan satavarma etten enää koskaan joutuisi olemaan sukulaisten kanssa tekemisissä niin voisin harkitakin paluuta, käytännössä tuo ei toteudu eikä lupauksiin voi luottaa joten riskiä en ota.