Apua, saako lapseni jäädä Suomeen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "apua"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Sillä, missä on menty naimisiin, ei ole asian suhteen mitään merkitystä kylläkään.

Sillä on huoltajuuden kannalta merkitystä että onko avioliitto laillistettu Suomessa.

Menin naimisiin EU-kansalaisen kanssa Yhdysvalloissa enkä koskaan vaivautunut laillistamaan liittoa maistraatissa koska asuimme miehen kotimaassa.
Kun muutimme Suomeen piti meidän käydä paikallisella lastenvalvojalla tekemässä huoltajuuspaperit sillä aikaa kun odotimme apostille leimattuja todistuksia USAsta, muutoin ei mieheni olisi ollut lastemme huoltaja täällä.
 
Sillä on huoltajuuden kannalta merkitystä että onko avioliitto laillistettu Suomessa.
On tietysti.

Mutta ap:n mies tuskin pääsisi Suomeen edes lomalle, ellei liittoa ole vahvistettu myös Suomen päässä. Ja tännehän mies on kai tulossa, joten oletan että he ovat hoitaneet liittonsa vahvistamisen suurlähetystön kautta kuten mekin aikoinaan, tai jollain muulla tavalla.
 
Kyllä liitto on vahvistettu myös täällä Suomessa. Onhan tämä surullista kun joudun odottamaan vauvaa yksin ja miestäni ikävä, mutta parempi näin kuin joutua siellä sukulaisten kynsiin. On se kumma että joku miehen narsistisisko pystyy näin pilaamaan toisten elämää... Ja kun narsistista on kyse niin ei tietenkään itse ymmärrä tehneensä mitään väärin, varmaan vaan syyttää minua mieheni huijaamisesta ja lapsen omimisesta kuten on tähänkin asti tehnyt. Aina kun ei ole saanut mieheni kanssa tahtoaan läpi niin joko katkaisee välit pitkäksi aikaa tai heittäytyy sairaaksi että saisi sääliä. Narsistien kanssa eläminen on aikalailla mahdotonta.
 
Sillä, missä on menty naimisiin, ei ole asian suhteen mitään merkitystä kylläkään.

no onhan sillä nyt sen asian suhteen merkitystä että jos oot menny suomessa naimisiin tai liitto on suomen lain mukaan viralliseksi suomessa tunnustettu niin mieshän on suomen lakien mukaan automaattisesti lapsen isä ja toinen huoltaja. jos taas liitto ei ole suomessa virallinen on äiti automaattisesti yksinhuoltaja.
 
Naimisissa ollaan yhä eikä mitään ongelmaa ole ollut paitsi hänen sukulaisiinsa liittyen. Eiliseen saakka mieheni luuli että olen täällä vaan käymässä ja palaan pian eikä ollut huomannut sähköpostejani siitä että olen jo vuokrannut täältä asunnon. Puhelimessa eilen sanoin etten voi tulla sinne jo pelkästään terveyssyistä ja muistutin että lupasi muuttaa tänne. Sen jälkeen en ole hänestä kuullut ja puhelinkin on pois päältä... Nyt se olen varmaan heidän mielestään minä joka kiristää lapsella, ei yhtään tajua miten ole siellä kärsinyt ja että omani ja lapsen hyvinvoinnin takia en uskalla mennä sinne takaisin. Ei tällaista päätöstä ihan helpposin perustein voi tehdä.
 
Laskettu aika joulukuussa ja vasta sitten miehellä mahdollisuus jäädä virkavapaalle niin sitä ennen ei tule kuitenkaan.. Ahdistaa olla koko raskausaika yksin mutta kun ei ole muuta vaihtoehtoa tässä tilanteessa, ja olenhan jo ensimmäisenä avioliittovuotena ollut puoli vuotta Suomessa mieheni siskojen vainoamisen ja uhkailujen takia. Eipä se mies pysty minua suojelemaan, miten sitten vauvaakaan... :(
 
Tuntuu etten enää uskalla Suomesta lähteäkään enkä varsinkaan viedä lasta Turkkiin edes käymään kun pelkään etten saa tuoda häntä sieltä takaisin. Asuimme Turkissa aivan eri paikkakunnalla kuin sukulaiset ja se oli huono vaihtoehto, koska tulevat sitten kuukausiksi kyläilemään enkä kestänyt sitä enää. Samassa kaupungissa heitä ei tarvitsisi kestää päivittäin mutta silti mietin miten ahdistavaa siitäkin voisi tulla kun ovat niin lähellä. Tosin Turkissa oli muutenkin kamalaa eikä minulla ollut mitään niitä hyviä asioita mitä täällä Suomessa, jotenkin sitä kestäisi miehen ja lapsen vuoksi muttei enää noiden sukulaisten kanssa. Tähän asti jaksanut kaiken mieheni vuoksi mutta kyllä siinä joku raja menee, tuleva lapsi ja huoli hänestä oli se suurin syy miksi tulin Suomeen ja päätin jäädä tänne.
 
Olisi ihanaa asua pysyvästi Suomessa, mieheni, minä ja lapsemme mutta vähän pelkään ettei mies suostu kun on siellä pysyvä virka eikä haluaisi sitä jättää eikä muuttaa sieltä pysyvästi pois. Nytkin jos olisi tulossa niin vaan virkavapaalle ja pelkään että epäröi sitäkin... Toisaalta tässä voisi nähdä ollaanko me hänelle tärkeitä vai meneekö ohi narsistisisko ja työpaikka. Teenkö väärin jos vaadin valitsemaan tällaista, en oikein näe tässä muuta vaihtoehtoa ja ihan itseni ja lapseni turvallisuutta ja tulevaisuutta ajatellen.
 
Ei ollut mahdollisuutta mennä töihin, huono kielitaito, ei työlupaa, palkat sitä luokkaa mitä saan vanhemmilta taskurahaa ja niin kovat vaatimukset ruoanlaitosta ja kotitöistä että ne veivät suurimman osan ajasta. Eipä ollut ystäviäkään, tuntui ettei paikallisten naisten kanssa ollut mitään yhteistä. Inhoan sitä ihmisten tuijottamista, tunkeilua ja uteluja puhumattakaan asenteista naisia kohtaan. Tuntui vaan siltä että kaikessa ollaan niin paljon Suomea jäljessä. Ruuhkat, hajut, pakokaasut, jatkuva meteli ja kaikki vaan niin vaikeaa. Mietin olisinko nähnyt asiat jotenkin toisin tai sopeutunut paremmin jos mieheni perhe olisi kohdellut minua ihmisenä. Aina vaan saanut kuulla miten olen niin huono ja epänormaali että aloin ihan itsekin uskoa siihen. Toki purin tätä kaikkea aina miehelleni joka yritti lohduttaa mutta tuntuu etten kestä sitä maata enää. Sen verran karmeita kokemuksia sieltä etenkin ihmisten taholta.
 

Yhteistyössä