V
vierailija
Vieras
Tässä vähän ulkopuolisia asioita, olen pienestä asti ollut outo. En viihtynyt toisten lasten kanssa vaan seisoin aikuisten vierellä. Viimein, kun aloin leikkiä niin leikit sitten jatkuivat 7 lk:lle asti.
Leikit eivät ollu tavanomaisia lasten leikkejä vaan roolileikkejä joissa sama tarina jatkui vuosia eli samat henkilöt kerkesivät touhuta, vaikka mitä ja heidän tuttava piirinsä vain kasvoi. Hahmoja tuli lisää vuosien varrella mukaan. Näitä leikkejä leikin sisareni kanssa.
No nyt mennä sisäisiin juttuihin. Normi koulut ihan kävin jne...
No kerronpa jotain sisältäni:
Olen aina ollut outo.
Mistähän alottaisin no kerron yksittäisiä juttuja.
Oon aina nauttinut ulostamisesta ja virtsan pidättelystä. Minusta on mukava pidättää hetken virtsaa ja antaa hädän yltyä pakottavaksi ja hetken väännän vastaan ja hätä hellittää hetkeksi. Tätä oon tehny ihan pienestä asti. Siinä ei mikään kiihota minua, mutta se tuntuu muuten vain hauskalta. Tuollaista tehdessä herkästi saattaa lirahtaa vähän ulos. Pienenä tein tuota missä sattua kun en ymmärtänyt, mutta nykyisin teen vain omissa oloissani tuota. Lisäksi nautin ulostamisesta. Liikuttelen kakkaa edes takaisin peräaukon lähellä ja lopulta päästän sen ulos. Tuo tuntuu jotenkin rentouttavalta.
Tuossa oli vasta lievimpiä juttuja.
Kerrompa lisää..
Oon aina elänny tavallaa jossa fantasia maailmassa. Mulla on pienestä asti ollut jotain roolihahmoja joita leikin mielessä. Esimerkiksi ne ovat sellaisia, että samaistun johonkin henkilöön niin rupean leikkimään mielessäni olevan hän. Sitte mulla on tulevaisuuden minä eli minä vähän vanhempana ja kuvittelen mitä kaikkea teen.
Nämä tällaiset mielessä leikkimuset tupvat oikeasti sisältöä elämään ja olen pitkään leikkinyt näitä. Leikki saattaa olla mukana mielessä kivassa tekemisessä tai sitten vain kotona ollessa.
Tuntuu, että minulla itselläni ei ole mitään, ei elämää ei ystäviä ei mitään. Siksi koen olevani tylsä ja minusta paljon mielenkiintoisempaa, että mulla on erillaisia rooleja mielessä. Osa voi olla, vaikka jokin fiktiivi hahmo johon samaistun tai ihailen ja mielessä leikin häntä ja tuo tuo voimaa vaikeissa tilanteissa sillä, kun mietin kuinka se ja se hahmo otti sen tilanteen niin rennosti, kyllä minäkin selviä
Sitten toinen outojuttu:
Saatan katsoa samaa elokuvaa/ kautta jaksoa sarjasta yksin kotona monta päivää putkeen ja se tuo eräänlaista turvallisuutta. Saattaa myös liittyä siihen, että sinä päivänä on ollut kovia murheita ja nyt mukavaa elää samanlaista päivää huoletta. Ei hitto tätä on vaikee selittää..
No mennää eteenpäin. Mulla on myös vuosien versilta päiviä joita haluaisin elää uudelleen. Niinä ei välttämättö ole mitään niin ihmeellistä käynyt mutta jokin siinä päivässä on vain niin ihanaa, että kaipaan niitä aikoja toki aikakin voi kultaa muistoja. Tätäkin on ollut mulla aina. Nuo päivät vain nykyaikaistuvat ja ne vanhemmat menevät mielenkiinnon ja jokin uusi tulee tilalle.
Sitten mulla on kaikenlaista lievempää juttua. Minun vaikea olla vähänkään vieraampien ihmisten kanssa. Mun on tosi vaikea olla. En tiedä mihin katsoisin enkä keksi mitään puhuttavaa. Siksi myös välttelen ihmisiä. En aina jaksaisi kohdata pihalla olevia naapureitakaan. Välillä saatan vain jäähä häkkivarastoille istumaan ja käyttämään puhelinta, kun sielä saa olla rauhassa.
Lisäksi mulla on myös hallitsematonta hymyilyä/ nauruun purskahtamista. Sillä mulla usein tulee välillä joku hauskajuttu mieleen tai ei välttämättä muuten naurattaisi mutta kun tietää, että nyt ei saisi nauraa niin naurattaa kaikki.
Olen muutenkin sellainen, että viihdyn paljon omissa oloissa. En viihdy ikäisteni kanssa jossain bileissä vaan mielummin vietän aikaa mökillä.
Sitten seksuaalisuudesta: en tiedä mikä olen. Ihastun ihan niim kuin hetero eli vastakkaiseen sukupuoleen, mutta kiihotu kunnolla oikein kummastakaan, kuin vastakkaisesta ihan vähän. Minulla on pitkään ollut savukefetissi ja minua kiihottaa tupakoiva vastakkaista sukupuolta oleva.
Eli varmaan ole kuitenkin siis hetero. Välillä olen myös pelännyt olevani pedofiili, koska olen saattanut tuntea nuoren kehon kiihottavana, mutta tuskin olenkaan sillä mulka ei ole mitään haluja tehdä lapsille mitään tai ole mitään pakonomaisia ajatuksia.
Sitten olen näiden kaiken päälle masentunut. Kämppä on kauheassa sotkussa enkä jaksa välittää mistään. Mulla on myös sairaiden pelkoja jotka voivat johtua stressistä. Luultavimmin mulla on myös ahdistuneisuusiriö, pakko-oireinen häiriö ja lievä asperger. Sekä vielä vaikea lapsuus ja siitä traumat. Nytkin olen tämän illan viettänyt peläten keuhkosyöpää, sillä minua vaivaa jatkuva kuiva yskä ilman muita oireita. Pelkään keuhkosyöpää, koska olen polttanut 3 vuotta tupakka (15 vuotiaasta ja oon nyt 18v)
Pidän kuitenkin kaikki nämä sisälläni ja olen päälle päin melko normaali, ainakaan nää ei tule esiin mitenkään.
Olenko sairas/ outo??? Jos en niin kuka sitte on? Oon monen mielestävä varmaa outo ja ällöttävä.
Leikit eivät ollu tavanomaisia lasten leikkejä vaan roolileikkejä joissa sama tarina jatkui vuosia eli samat henkilöt kerkesivät touhuta, vaikka mitä ja heidän tuttava piirinsä vain kasvoi. Hahmoja tuli lisää vuosien varrella mukaan. Näitä leikkejä leikin sisareni kanssa.
No nyt mennä sisäisiin juttuihin. Normi koulut ihan kävin jne...
No kerronpa jotain sisältäni:
Olen aina ollut outo.
Mistähän alottaisin no kerron yksittäisiä juttuja.
Oon aina nauttinut ulostamisesta ja virtsan pidättelystä. Minusta on mukava pidättää hetken virtsaa ja antaa hädän yltyä pakottavaksi ja hetken väännän vastaan ja hätä hellittää hetkeksi. Tätä oon tehny ihan pienestä asti. Siinä ei mikään kiihota minua, mutta se tuntuu muuten vain hauskalta. Tuollaista tehdessä herkästi saattaa lirahtaa vähän ulos. Pienenä tein tuota missä sattua kun en ymmärtänyt, mutta nykyisin teen vain omissa oloissani tuota. Lisäksi nautin ulostamisesta. Liikuttelen kakkaa edes takaisin peräaukon lähellä ja lopulta päästän sen ulos. Tuo tuntuu jotenkin rentouttavalta.
Tuossa oli vasta lievimpiä juttuja.
Kerrompa lisää..
Oon aina elänny tavallaa jossa fantasia maailmassa. Mulla on pienestä asti ollut jotain roolihahmoja joita leikin mielessä. Esimerkiksi ne ovat sellaisia, että samaistun johonkin henkilöön niin rupean leikkimään mielessäni olevan hän. Sitte mulla on tulevaisuuden minä eli minä vähän vanhempana ja kuvittelen mitä kaikkea teen.
Nämä tällaiset mielessä leikkimuset tupvat oikeasti sisältöä elämään ja olen pitkään leikkinyt näitä. Leikki saattaa olla mukana mielessä kivassa tekemisessä tai sitten vain kotona ollessa.
Tuntuu, että minulla itselläni ei ole mitään, ei elämää ei ystäviä ei mitään. Siksi koen olevani tylsä ja minusta paljon mielenkiintoisempaa, että mulla on erillaisia rooleja mielessä. Osa voi olla, vaikka jokin fiktiivi hahmo johon samaistun tai ihailen ja mielessä leikin häntä ja tuo tuo voimaa vaikeissa tilanteissa sillä, kun mietin kuinka se ja se hahmo otti sen tilanteen niin rennosti, kyllä minäkin selviä
Sitten toinen outojuttu:
Saatan katsoa samaa elokuvaa/ kautta jaksoa sarjasta yksin kotona monta päivää putkeen ja se tuo eräänlaista turvallisuutta. Saattaa myös liittyä siihen, että sinä päivänä on ollut kovia murheita ja nyt mukavaa elää samanlaista päivää huoletta. Ei hitto tätä on vaikee selittää..
No mennää eteenpäin. Mulla on myös vuosien versilta päiviä joita haluaisin elää uudelleen. Niinä ei välttämättö ole mitään niin ihmeellistä käynyt mutta jokin siinä päivässä on vain niin ihanaa, että kaipaan niitä aikoja toki aikakin voi kultaa muistoja. Tätäkin on ollut mulla aina. Nuo päivät vain nykyaikaistuvat ja ne vanhemmat menevät mielenkiinnon ja jokin uusi tulee tilalle.
Sitten mulla on kaikenlaista lievempää juttua. Minun vaikea olla vähänkään vieraampien ihmisten kanssa. Mun on tosi vaikea olla. En tiedä mihin katsoisin enkä keksi mitään puhuttavaa. Siksi myös välttelen ihmisiä. En aina jaksaisi kohdata pihalla olevia naapureitakaan. Välillä saatan vain jäähä häkkivarastoille istumaan ja käyttämään puhelinta, kun sielä saa olla rauhassa.
Lisäksi mulla on myös hallitsematonta hymyilyä/ nauruun purskahtamista. Sillä mulla usein tulee välillä joku hauskajuttu mieleen tai ei välttämättä muuten naurattaisi mutta kun tietää, että nyt ei saisi nauraa niin naurattaa kaikki.
Olen muutenkin sellainen, että viihdyn paljon omissa oloissa. En viihdy ikäisteni kanssa jossain bileissä vaan mielummin vietän aikaa mökillä.
Sitten seksuaalisuudesta: en tiedä mikä olen. Ihastun ihan niim kuin hetero eli vastakkaiseen sukupuoleen, mutta kiihotu kunnolla oikein kummastakaan, kuin vastakkaisesta ihan vähän. Minulla on pitkään ollut savukefetissi ja minua kiihottaa tupakoiva vastakkaista sukupuolta oleva.
Eli varmaan ole kuitenkin siis hetero. Välillä olen myös pelännyt olevani pedofiili, koska olen saattanut tuntea nuoren kehon kiihottavana, mutta tuskin olenkaan sillä mulka ei ole mitään haluja tehdä lapsille mitään tai ole mitään pakonomaisia ajatuksia.
Sitten olen näiden kaiken päälle masentunut. Kämppä on kauheassa sotkussa enkä jaksa välittää mistään. Mulla on myös sairaiden pelkoja jotka voivat johtua stressistä. Luultavimmin mulla on myös ahdistuneisuusiriö, pakko-oireinen häiriö ja lievä asperger. Sekä vielä vaikea lapsuus ja siitä traumat. Nytkin olen tämän illan viettänyt peläten keuhkosyöpää, sillä minua vaivaa jatkuva kuiva yskä ilman muita oireita. Pelkään keuhkosyöpää, koska olen polttanut 3 vuotta tupakka (15 vuotiaasta ja oon nyt 18v)
Pidän kuitenkin kaikki nämä sisälläni ja olen päälle päin melko normaali, ainakaan nää ei tule esiin mitenkään.
Olenko sairas/ outo??? Jos en niin kuka sitte on? Oon monen mielestävä varmaa outo ja ällöttävä.
Siis oot ihan normaali! Pohdiskelet vain enemmän ja se on hyvä juttu.
