Apua! Yh-äidiksi tulossa

["mamma91"]

Tänne nyt ajattelin kirjotella jos vaikka löytyisi muita kohtalon tovereita tai juttuseuraa Elikkäs olen 20-vuotias tyttönen ja nyt tulossa sitten yh-mammaksi, johtuen siitä että mies päätti lopettaa seurustelun vahinko raskaudestani kuultuaan.. eli tosiaan puun takaa hyppäsi tämä homma silmille. Nyt kyllä jännittää,pelottaa ja ahdistaa mikä on edessä tulema.. Jos muut olette yh:ksi tulleet niin miten tästä ootte selvinneet? Jotenki kyllä nyt tuntuu että loppuelämä ei ehkä ole sellaista mitä olisin nuoruudeltani toivonut..:/ mutta aborttiin en pysty, joten vastuuni kannan.. Oletteko te muut mammat sitten kuinka helposti/vaikeasti kumppani löytäneet..? juu tiedän, että ei todellakaan ole ajankohtaista tässä vaiheessa, mutta pelottaa ajatus yksin jäämisestä.. mutta olisi kiva saada juttuseuraa täältä muista yh-äideistä!

 

[ninaTT]

Moikka!

Minä tulin suunnitellusti raskaaksi 18-vuotiaana, mutta isäehdokas oli huonosti valittu ja jätin hänet raskauden puolessa välissä. Lapsi syntyi ollessani 19-vuotias. En ole osannut pitää itseäni "yh:na", enemmänkin äitinä Äitiys on ollut ihanaa. Lapsi täyttää nyt kesäkuussa kolme vuotta. Lapsiperheen elämä on juuri sopivaa minulle.

Tärkeimpiä asioita arjen sujuvuuden kannalta on ollut oman perheeni henkinen tuki, lastenhoidollinen tuki sitten kun jatkoin opintojani ja se, että en ole jumiutunut yksin neiljän seinän sisälle. Nykyään lapsen isänäiti on kuvioissa ja siitä on ollut selvästi sekä lapselle että itsellenikin hyötyä. Lapsi on isänsä puolelta ensimmäinen lapsenlapsi, ehkä onneksi, saa isoäidin jakamattoman huomion

Minä kirjoitan syksyllä ylioppilaaksi, haaveissa on toinen lapsi ja elämä on varsin valoisaa ja mukavaa Kysy jos on jotain kysyttävää!

 

["joku vaan"]

Minä olen tehnyt ensimmäisen lapseni yksin ja ihan hyvin se meni Kun otti semmoisen asenteen, että kyllä sitä pärjää ja kaiken ei tarvi olla täydellistä. Tarkkana saa olla omista etuuksista ja tuista, että saa kaikki, mihin on oikeutettu. Mutta kyllä sitä pärjää Tuo minunkin silloinen vahinko on jo 10-vuotias nuori mies enkä ole kyllä päivääkään katunu!

 

[tsemppiä!!!]

Muista pyytää apua kun et jaksa ja itselleni vaikein pala yksinhuoltajana on ollut se että lapsia kasvattamassa on ollut vain yksi persoona omine mielipiteineen. Yritän olla lasten kanssa sosiaalinen ja ovat mummolassa jne että saisivat rikkaita kokemuksia muiltakin.
Lapsi ei ole mikään este uudelle kumppaille, kunhan se on sellainen jonka kanssa sekä sinulla että lapsella on hyvä ja turvallinen olla!