Apuja mihin voisi ilmoittaa tai ottaa yhteyttä 7v poika puhuu itsemurhasta?

[Jadda]

Mihin soittaisin ja kertoisin huoleni kun miehen 7v poika puhuu jatkuvasti itsemurhasta ja halusta kuolla?Musta se ei ole normaalia sitten mitenkään.Kertoja on jo useampi kun on sanonut että haluaa kuolla ja viimeisin oli tänään kun oltiin pihalla niin sanoi että menee tuonne meidän parvekkeelle ja hyppää sieltä auton konepellin päälle ja tekee itsemurhan?!Meillä siis omakoti talo kahdessa tasossa.Olen niin järkyttynyt enkä oikein tiedä mihin soittaisin tai olisko siitä mitään apua. Pojan vanhemmat on eronneet ja äiti ei halua että poika tapaisi isäänsä ja meidän uutta perhettä vaikka äidillä on myös uusi perhe jo olemassa.Poika on meillä aina joka toisen viikonlopun ja loma ajat.Mulla itsellä 3 ja 5v lapset ja ne ei ole koskana puhunut tuollaisia eikä kukaan lapsi muutenkaan mitä olen tuntenut.Musta tuo on niin huolestuttavaa kun toinen jo tuossa iässä puhuu tuollaisia mitä se on sitten kun on aikuinen?Mitä voisin tehdä ja mihin olla yhteydessä ja onko siitä mitää apua tai hyötyä kenellekkään?

Mies vain sanoo että kotona kun tilanne mikä on niin vähemmästäkin puhuu tuollaisia mutta kun minusta ei se ole normaalia siltikään puhua mitään tuollaista.

 

["hankey"]

Jos on akuutti tilanne (=lapsi vaarassa), pitää viedä samantien lääkäriin. Muuten voi soittaa esim perheneuvolaan, mutta se nyt olisi enempi miehesi homma. Apua lapsi hakee kun kuolemasta puhuu.

 

["Mie vaan"]

Voi pientä, todellakin olet aiheesta huolissasi. Lastenenuvola tai koulunterkkari osaa ohjata oikeaan suuntaan apua hakiessa. Myös ihan päivystykseen voi soittaa jos meinaat että hän voisi tehdä jotain oikeasti nyt.

 

[Jadda]

Miehen mielestä se on vain puhetta ja "höpöttelyä" eikä sitä kiinnosta asia sen enempää.Musta tuon ikäisen ei pitäisi edes tietää tuollaisista asioista mitään.Mut voinko mä vaan soittaa ja esittää huoleni vaikka ei ole mun lapsi?Asuuhan se silti meidän kotona aina joka toisen viikonlopun eli olen sen asian kanssa tekemisissä jatkuvasti silloin kun on meillä.

 

["Juh"]

Vaikea sanoa poikaa tuntematta, kuinka tosissaan on.. Oma melkein kuusivuotias puhuu välillä, että haluaisi kuolla ja hän on niin huono ja kaikkea.. Masentavaa vanhemmista, mutta tuon ikäinen ei ymmärrä vielä kuoleman lopullisuutta (tosin meillä ei suunnittele mitään "konkreettista" toteuttaakseen asian). En usko, että oma lapseni oikeasti haluaa kuolla, on vain hirvittävän perfektionisti joidenkin asioiden suhteen ja hyvin ankara itselleen. Enneminkin pohdimme, miten voimme auttaa lastamme kanavoimaan epäonnistumisen tunteet toisin ja kerromme, kuinka hirvittävän surullisia olisimme, jos hän kuolisi.

Ja mielestäni meillä on varsin normaali perhe, jos niin voi sanoa. Yrittäisin kyllä ensimmäisenä puhua pojan kanssa, että miksi hän haluaisi tappaa itsensä. Todennäköisesti taustalla on jotain huomiotta jäämisen pelkoa tms.

 

["eee"]

Mä tekisin tuooa tapauksessa lastensuojeluilmoituksen HETI.

 

["Mie vaan"]

Jos ei muuta niin ainakin sosiaalitoimisto ottaa huolesi todesta. Oletteko jutelleet pojan kanssa siitä mitä se kuolema on? Ja kyllä nyt sen miehen on aika herätä jos oma poika puhuu tuollaisia, entä jos poika toteuttaa uhkauksensa?

 

[Jadda]

Kotiolot on vähän heikoilla kantimilla siellä toisessa päässä.Mutta minun mielestä meillä on aika normaalia.Hakee toki aina huomiota kun on meillä mutta nytkin kun oli meillä niin kaikkemme teimme että olisi mukavaa ja kivaa,sillä on oma huone täällä,käytettiin ties missä,grillailtiin yms yms. Olen aina kun asiasta on puhunut niin kysynyt että miksi sanoi noin ja miten niin haluaa kuolla ja eikö ymmärrä että se on todella surullista jos joku kuolee.Ei osaa oikein ainakaan mulle sanoa muuta kun että haluaa vain.Koittanut olen että selitän että kun kuolee ei tule enään takaisin eli se on todellakin lopullista ja olen koittanut sanoa että ei tuollaista saisi puhua. Kerran oli mennyt naapurin päädyssä kun on tikapuut niin niille leikkimään vaikka sanottu ettei saa mennä ja oli sieltä huutanut että hyppää alas,oli mennyt jokusen portaan kuitenkin jo ylös.Vaikka olisi leikkiä tai sitä ettei tajua asiaa mitä itsemurha ja kuolema on niin silti mua ahdistaa että tuon ikäinen sellaisia sanoo vai enkö mä vain ole koskaan törmännyt tälläisiin tapauksiin.

Pojalla on todella huono itsetunto ja rypee yleensä itsesäälissä oikein kunnolla ja mikään asia ei koskaan ole hyvin eikä mikään asia muka onnistu vaikka kuinka koittaa kehua ja kannustaa toista. Mä en todellakaan tiedä mitä mä teen ja mihin soitan..pojan äiti asuu 200km päässä meistä eli soitanko meidän vai heidän kaupungin tädeille.Mies ei ole missään väleissä äidin kanssa eikä meillä ole mitään yhteyttä sinne perheeseen jotta esim voisi normaalisti kysyä onko siellä samanlaista vai mitä tämä on.

 

["vieras"]

Ota yhteys lastenpsykiatrille.

 

["..."]

Meillä poika puhu samanikäsenä samoja juttuja. Yritin jutella ja kysellä, mut eipä siitä saanu mitään irti. Hädissäni soitin koulun kuraattorille ja se sano, et ihan normaalia joillekkin lapsille tossa iässä, jos ei muuten mitenkään ihmeellistä oo elämäs tapahtunut. Nyt poika 9 vee ja en ees muista koska ois tollasia puhunu viimetteeks.

 

["Mie vaan"]

Ei noita juttuja voi mun mielestä sivuuttaa vaan ne täytyy käsitellä ja saada ainakin tietoon että kuinka vakavissaan tämä pieni ihminen nyt on. Selkeästi hällä on paha olla mutta kuinka paha. Voi mahdoton mikä tilanne. Soita vaikka ihan oman paikkakunnan neuvolaan ja kysy miten etenet, kyllä ne siellä tietää miten sun kuuluu toimia.

 

["vieras"]

Soita ensin sen pojan äidille ja keskustele asiasta hänen kanssaan.

 

["Ulla"]

PERHENEUVOLAAN. Ainakin meidän kunnassa arkisin päivystyspuhelin, johon voi vastaavanlaisella asialla ottaa yhteyttä.

 

["vieras"]

Et tuossa tilanteessa sivullisena voi muuta kuin soittaa lapsen kouluun , kuraattorille hulestasi, tai terveyden hoitajalla tai sitten paikalliseen lastensuojeluun, mikä saattaa olla hidas ja väärä tapa, koska heidän resurssinsa on melko huonot lähes joka paikassa toimimaan, monet asiat katsotaan läpi sormien kun ei mahdeta mitään.

Poika tarvitsee ammattiapua, lasten psykiatrilla käyttäisin jos kyseessä olisi oma lapseni. Todennäköisesti soitto kouluterveydenhuoltoon pistäisi asiat rullaamaan ja lapsi voisi koululääkäriltä saada lähetteet ihan psykiatrille. Mielestäni ei ole ihan normaalia, ja tiedän tällaisen tapauksen itsekin missä lapsi on käyttäytynyt vastaavalla tavalla ja mnettelynä ollut juurikin terapiakäynnit.

 

["vieras"]

[QUOTE="...";23645514]Meillä poika puhu samanikäsenä samoja juttuja. Yritin jutella ja kysellä, mut eipä siitä saanu mitään irti. Hädissäni soitin koulun kuraattorille ja se sano, et ihan normaalia joillekkin lapsille tossa iässä, jos ei muuten mitenkään ihmeellistä oo elämäs tapahtunut. Nyt poika 9 vee ja en ees muista koska ois tollasia puhunu viimetteeks.[/QUOTE]

Tuli väliin järjen äänikin

Toisilla tuon ikäisillä todellakin on aika rankkoja juttuja ja 'kasvukipuja'. Toisilla vaan on tosi rankkaa sirtyä leikki-iästä isommaksi koululaiseksi; kehitys on ikävaiheessa vauhdikasta ja vaatimukset kasvavat nopeasti. Voi olla asioiden suurentelua, itsesäälissä kylpemistä, valittamista, marttyyriksi heittäytymistä, raivoa, uhmaa, voimakkaita mielikuvia kuolemasta, tuhosta jne. Usein vielä niin, ettei lapsi edes täysin ymmärrä juttujaan.

Ongelma jutut ovat vasta jos ne jatkuvat vaan ja lapsi selvästi voi huonosti.

 

[chef]

Kannattaa kuulostella tuntosarvet tarkkana, mutta aina ei tosiaan ole oikeasta hädästä kyse.

Meidän 8v ilmoitti ettei olisi halunnut koskaan syntyä, eikä haluaisi elää. Näin siksi, että hän menetti Pet Shoppinsa, kun ei suostunut siivoamaan niitä lattialta.

Eli ihan jokaista puhetta kuolemasta ei tarvitse ottaa lapsen pitkällisen pähkäilyn tuloksena. Joskaan meillä ei puhuttu itsemurhasta, vaan vain yleisesti siitä, ettei lapsi olisi halunnut syntyä jne.

 

[....]

[QUOTE="vieras";23645942]Tuli väliin järjen äänikin

Toisilla tuon ikäisillä todellakin on aika rankkoja juttuja ja 'kasvukipuja'. Toisilla vaan on tosi rankkaa sirtyä leikki-iästä isommaksi koululaiseksi; kehitys on ikävaiheessa vauhdikasta ja vaatimukset kasvavat nopeasti. Voi olla asioiden suurentelua, itsesäälissä kylpemistä, valittamista, marttyyriksi heittäytymistä, raivoa, uhmaa, voimakkaita mielikuvia kuolemasta, tuhosta jne. Usein vielä niin, ettei lapsi edes täysin ymmärrä juttujaan.

Ongelma jutut ovat vasta jos ne jatkuvat vaan ja lapsi selvästi voi huonosti.[/QUOTE]

Eikö sinusta ole ongelma, että lapsella on huono itsetunto ja hän kokee itsensä niin arvottomaksi, että väheksyy itseään aina tilanteissa ja on kovin itsesäälinen?

minusta ainakin kuulostaa siltä, että lapsi on päänyt vaille jotain todella tärkeää ja kärsii siitä. Ehkä häntä kiusataan koulussa? Ehkä kotona ei ole kaikki hyvin. Minusta kyllä heillä on selvä ongelma ja lähtisin pikaisesti selvittämään mistä on kyse.

 

[trrttr]

Lapset myös tekevät itsemurhia, vaikka siitä vaietaan. Tuollaiset puheet tulee aina ottaa vakavasti ja etsiä lapselle apua!

 

["vieras"]

Kannattaa kuulostella tuntosarvet tarkkana, mutta aina ei tosiaan ole oikeasta hädästä kyse.

Meidän 8v ilmoitti ettei olisi halunnut koskaan syntyä, eikä haluaisi elää. Näin siksi, että hän menetti Pet Shoppinsa, kun ei suostunut siivoamaan niitä lattialta.

Eli ihan jokaista puhetta kuolemasta ei tarvitse ottaa lapsen pitkällisen pähkäilyn tuloksena. Joskaan meillä ei puhuttu itsemurhasta, vaan vain yleisesti siitä, ettei lapsi olisi halunnut syntyä jne.

Meillä samat. Kun piti mennä nukkumaan, ei lapsi 'halunnut enää elää' eikä 'kukaan pitänyt hänestä' tai 'kaikki vihasivat häntä'. Kun piti siivota, lapsi puhui samanlaisia juttuja kuin ap kuvaili. Hän myös kylpi itsesäälissä, valitti ja oli tyytymätön suurimman osan vuorokaudesta. Ihan normaali tenava kunnes täytti 6v. Riemastuttava ikä

En kyllä lähtisi mitään ls-ilmoitusta tekemään ihan hätäisesti Erityisesti jos jutut ovat alkaneet hiljattain. Ehkä monella vastanneista ei joko ole saman ikäisiä lapsia tai ei vaan ole sattunut kohdalle sitä lasta, jolle kyseinen vaihe on ollut hankala. Normaalilla lapsella se menee ohi, epänormaalissa tilanteessa ei.

 

["vieras"]

Eikö sinusta ole ongelma, että lapsella on huono itsetunto ja hän kokee itsensä niin arvottomaksi, että väheksyy itseään aina tilanteissa ja on kovin itsesäälinen?

minusta ainakin kuulostaa siltä, että lapsi on päänyt vaille jotain todella tärkeää ja kärsii siitä. Ehkä häntä kiusataan koulussa? Ehkä kotona ei ole kaikki hyvin. Minusta kyllä heillä on selvä ongelma ja lähtisin pikaisesti selvittämään mistä on kyse.

Totta kai kannattaa suhtautua asiaan vakavasti, muttei myöskään tehdä hätäisiä johtopäätöksiä jos käytös on alkanut ykskaks. Kannattaa ainakin lukea kirjallisuutta lapsen kehityksestä 6-8-vuotiaana tai vaikka käydä ammattilaisen kanssa juttelemassa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23646024]Meillä samat. Kun piti mennä nukkumaan, ei lapsi 'halunnut enää elää' eikä 'kukaan pitänyt hänestä' tai 'kaikki vihasivat häntä'. Kun piti siivota, lapsi puhui samanlaisia juttuja kuin ap kuvaili. Hän myös kylpi itsesäälissä, valitti ja oli tyytymätön suurimman osan vuorokaudesta. Ihan normaali tenava kunnes täytti 6v. Riemastuttava ikä

En kyllä lähtisi mitään ls-ilmoitusta tekemään ihan hätäisesti Erityisesti jos jutut ovat alkaneet hiljattain. Ehkä monella vastanneista ei joko ole saman ikäisiä lapsia tai ei vaan ole sattunut kohdalle sitä lasta, jolle kyseinen vaihe on ollut hankala. Normaalilla lapsella se menee ohi, epänormaalissa tilanteessa ei.[/QUOTE]

Pelkäätkö itse jotenkin tuota lastensuojeluilmoitusta vai mistä moinen jarruvaihe? Lastensuojelu on lasten parhaaksi tarkoitettu, jos perheessä kerran ei ole mitään hätää, vaan lapsen käytös johtuu pet shop lelun häviämisestä tai muusta vähäpätöisestä niin homma on ok. Mutta jos lapsi on jatkuvasti alakuloinen, puhuu tuollaisia, ei arvosta itseään ja mielestäni hyvin apaattisen kuuloinen, kannattaa asiaan puuttua. Parempihan se on jos ajoissa puututaan, joskus on liian myöhäistä. Esim, jos johtuu koulukiusaamisesta, voi olla ettei se asia tule koskaan päivänvaloon, ellei asiaa puututa heti kun havaitaan jotain outoa. Vaan lapsi oppiikin pitämään lopulta pahan sisällään . Voi lakata puhumasta tuollaisia, mutta voi lakata sitten myös puhumasta mitään muutakaan, koska kokee ettei kukaan voi auttaa, eikä kukaan huomaa ja on kuin kaikki olisi ok, vaikka mikään ei olisi ok.

 

["minä"]

Itse ottaisin asian vakavasti ja yhteyttä johonkin perheneuvolaan tai mihin tahtoo mistä apua voisi saada! Joku jo sanoikin että lapsi ei ymmärrä kuoleman lopullisuutta ja siksi voisi oikeasti sitä itsemurhaa yrittääkin tajuamatta sitä että ei koskaan enää takaisin tulisi! Itselläni on 5v. lapsi (hänellä tosin dysfasia minkä takia asiaa ei ymmärrä) joka päivittäin useita kertoja esim. kaatuu pyörällä, juoksee seinää päin, hyppää korkealta ja leikkii kuolevansa ja ihannoi nimenomaan "kuolemaa" ymmärtämättä sen merkitystä. Samoin autolla ajettaessa huutaa jatkuvasti että törmätään ja kuollaan kaikki... Itse ainakin pelkään että koska hän tekee jotain sellaista että oikesti pääsee hengestään koska ei todellakaan tajua mitä se kuoleminen tarkoittaa...

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23646058]Pelkäätkö itse jotenkin tuota lastensuojeluilmoitusta vai mistä moinen jarruvaihe? Lastensuojelu on lasten parhaaksi tarkoitettu, jos perheessä kerran ei ole mitään hätää, vaan lapsen käytös johtuu pet shop lelun häviämisestä tai muusta vähäpätöisestä niin homma on ok. Mutta jos lapsi on jatkuvasti alakuloinen, puhuu tuollaisia, ei arvosta itseään ja mielestäni hyvin apaattisen kuuloinen, kannattaa asiaan puuttua. Parempihan se on jos ajoissa puututaan, joskus on liian myöhäistä. Esim, jos johtuu koulukiusaamisesta, voi olla ettei se asia tule koskaan päivänvaloon, ellei asiaa puututa heti kun havaitaan jotain outoa. Vaan lapsi oppiikin pitämään lopulta pahan sisällään . Voi lakata puhumasta tuollaisia, mutta voi lakata sitten myös puhumasta mitään muutakaan, koska kokee ettei kukaan voi auttaa, eikä kukaan huomaa ja on kuin kaikki olisi ok, vaikka mikään ei olisi ok.[/QUOTE]

Totta kai jos tilanne on pysyvä ja lapsella jokin hätä. Jarruttelen vain ettei kannata vetää ihan hätäisiä johtopäätöksiä jos ei tilanteesta tiedä enempää. Jutella lasen ja vanhempien kanssa, olla yhteydessä kouluun jne.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23646038]Totta kai kannattaa suhtautua asiaan vakavasti, muttei myöskään tehdä hätäisiä johtopäätöksiä jos käytös on alkanut ykskaks. Kannattaa ainakin lukea kirjallisuutta lapsen kehityksestä 6-8-vuotiaana tai vaikka käydä ammattilaisen kanssa juttelemassa.[/QUOTE]

En vaan ymmärrä, miksi huolen ilmaisu lapsen puolesta olisi huonompi juttu, kuin se , että odottelisi ja antaisi olla. Ehkä lapsi nimenomaan haluaa, että hänet huomataan ja viestii siitä että jokin on hätänä. Toki on ihan erilainen tilanne jos näkee selvästi, että lapsi kesken leikkien alkaa höpöttämään hukattuaan jonkun lelunsa tuollaista, tai muuten. Mutta jos lapsen käytös muuttuu huolestuttavan näköiseksi ja lapsi on surullisen oloinen useitakin päiviä, niin eihän kyse silloin ole mistään lapsellisesta "En löydä mun ponia, mä en halua elää" tilanteesta vaan kenties jostain ihan muusta. asia voidaan selvittää ammattiilaisen kanssa varulta, vaikkei mitään vikaa olisikaan. Tuskinpa ne ammattilaiset pahaa tahtoo.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23646096]En vaan ymmärrä, miksi huolen ilmaisu lapsen puolesta olisi huonompi juttu, kuin se , että odottelisi ja antaisi olla. Ehkä lapsi nimenomaan haluaa, että hänet huomataan ja viestii siitä että jokin on hätänä. Toki on ihan erilainen tilanne jos näkee selvästi, että lapsi kesken leikkien alkaa höpöttämään hukattuaan jonkun lelunsa tuollaista, tai muuten. Mutta jos lapsen käytös muuttuu huolestuttavan näköiseksi ja lapsi on surullisen oloinen useitakin päiviä, niin eihän kyse silloin ole mistään lapsellisesta "En löydä mun ponia, mä en halua elää" tilanteesta vaan kenties jostain ihan muusta. asia voidaan selvittää ammattiilaisen kanssa varulta, vaikkei mitään vikaa olisikaan. Tuskinpa ne ammattilaiset pahaa tahtoo.[/QUOTE]

Mutta mehän olemme sitten harvinaisen samaa mieltä