Apuja mihin voisi ilmoittaa tai ottaa yhteyttä 7v poika puhuu itsemurhasta?

["vieras"]

Keskustele lapsen kanssa. Kysy miksi haluaa kuolla ja tietääkö mitä kuolema on, mitä se tarkoittaa. Joskus tollainen käytös on huomionhakemista, joskus lapsi on kuullut kun joku on jotain vastaavaa kertonut.
Oletko itse joskus puhunut vahingossa lapsen kuullen jotain sellaista tai onko joku muu puhunut? Kannattaa oikeasti kysellä mistä lapsi on moists saanut päähänsä ja kertoa mitä kuolema on. Edes 7-vuotias ei välttämättä vielä ymmärrä että kuolema on lopullista.

En tarkoita mitenkään vähätellä. Suomen nuorin itsemurhan tehnyt oli 6-vuotias, joten kyllä 7-vuotias saattaa pystyä itseltään hengen riistämään, mutta usein ne puheet ei ole sitä. Siksi on hyvä opettaa lapselle, ettei niin vakavilla asioilla saa "leikkiä".

 

[Jadda]

Kiitos todella paljon vastauksista aiheeseen.En saa tätä mielestä millään ja vaikka miten mietin ja mietin niin en tiedä onko totta vai ei mitä poika puhuu,minulle vain on uusi tilanne.Koskaan omat lapset tai hoitolapset olen päiväkodissa töissä en ole moiseen törmännyt. En täällä sen kummemmin ala pojan "ongelmista" kertoilemaan mutta lapsi ei ole muutenkaan oikein kunnossa ja on nyt 2v kärsinyt esim vanhempien tulehtuneista väleistä ja kotona lasta ei kunnioiteta ollenkaan ja siellä saa ja tekee mitä haluaa kun kukaan ei välitä mistään mitään.Ongelmia siis on mutta puheet on jatkuneet nyt ainakin vuoden,poika on siis meillä joka toisen viikonlopun ja nyt monena kertana on ilmaissut pahaa oloa tuolla tavalla puhumalla kuolemasta ja varsinkin itsemurhasta. Kun keskustelee hänen kanssaan ei ainakana minulle anna mitään selkeää vastausta miksi haluaa kuolla ja sanoo vain että kunhan haluaa. Oma mielipide on että pojalla on joku oireyhtymä mutta sitä ei ole koskaan todettu tai testattu koska äiti ei halua tai ei vie testeihin.Jo päiväkodissa ja koulussa nyt on siitä puhuttu että kaikki ei ole hyvin.Mutta pojan isä ei voi asialle mitään koska äiti ei vie lasta tutkimuksiin vaikka sitä on monelta taholta jolloin lapsi saisi ehkä parempaa ymmärrystä kaikilta ja osaisi suhtautua poikaan eri tavalla. Kotona kun poika ei saa mitään ymmärrystä ja poika paljon kärsii siitä miten äiti häntä kohtelee joten tässä on todella paljon kaikkea surullista mihin itse haluaisi äitinä tehdä muutoksia mutta aika kädetön sitä on kun ei ole oma lapsi kuitenkaan kyseessä. Koulussa ei pärjää ja normaaliluokka ei ole sovelias hänelle mutta siellä se vain on.Aika näyttää miten onnistuu mikäkin ja onko vain joku vaihe.Itse pelkään että kun tätä saa jatkuvasti kuulla niin se vain pahenee kun poika kasvaa.Jos olisi vain joku vaihe niin luulisi sen jo menneen ohi?! Olen varmaan itse ihan paniikisissa sen takia koska oma veljeni on ollut vuosia masentunut ja itsetuhoinen ja ne piirteet näkyy myös niin selvästi tässä miehen pojassa vaikka veljeni olikin jo teini kun asia ilmeni.

 

["höh"]

Yrittäisin järjestää isän ja pojan yhteistä aikaa. Toiset lapset pois, on ikävää, että molemmilla vanhemmilla uudet perheet.

 

[isoäiti mölykylästä]

tässä tapauksessa huolestuisin kyllä todella ja soittaisin lastensuojeluun ja vaatisin, että asiaan puututaan pikaisesti.