E
epätoivoinen
Vieras
Esikoinen nyt 2v 8kk ja uhmaa ollut kesästä lähtien kunnolla. Olin raskaana ja vaikean raskauden takia jouduin laittamaan lapsen osa-aikaisesti päiväkotiin, kun en saanut mitään nostaa. Pyrin jatkuvasti olemaan tytön kanssa niin paljon kuin vain voin. Nyt kuopuksen synnyttyä homma alkaa riistäytyä käsistä. Tyttö on vielä päiväkodissa muutamana päivänä osa-aikaisesti (tosin eroa ei ollut kun oltiin muutama viikko lomalla ´vauvan synnyttyä). Tykkää tosi paljon päiväkodista ja innoissaan sinne menee ja puhelee kavereistaan jne.
Nyt sitten temppuilee joka ikisestä asiasta, heittelee ruokia, päiväkotimatka kotiin menee ihan hepuliksi kun joudun vaunujen kans hekemaan, ei suostu seisomalaudalla seisomaan ja haluaisi vain äidin kantavan sylissä. Olen yrittänyt sylitellä ja jokaisen vapaan hetken olla tytön kanssa, mutta ei auta. Huutaa, että äiti ottaa syliin, mutta sitten syli ei kelpaa. Jokainen asia nukkumaanmenosta maitomukiin on ihan kamalaa huutoa ja kiukkua. Ei auta jäähyt, tarrapalkkiot, huomioimattomuus, sylittely jne. Olen kohta ihan lopussa ja nyt alkaa olla jo syyllisyys siitä kun huomioin vauvaa...Kaipaan todella vinkkejä miten toimia! Olen ollut mielestäni jämäkkä jne., mutta nyt en enää tiedä mitä tehdä. Pakko imettää vauvaa, vaikka toinen huutaa kuin syötävä ja kannan tyttöä kainalossa portaita kun ei suostu tulemaan ja karjuu vaan. Hyviä hetkiä meillä on kun yhdessä liimataan tarroja, piirretään, leivotaan jne. On mukana pikkuveljen hoidossa ja innoissaankin siitä kun saa harjata pikkuveljen tukkaa ja viedä vaippaa roskiin jne. Aina kun vauva nukkuu koetan keskittyä esikoiseen, mutta huudoksi menee useimmiten. Tuntuu, että olen maailman huonoin äiti.
Nyt sitten temppuilee joka ikisestä asiasta, heittelee ruokia, päiväkotimatka kotiin menee ihan hepuliksi kun joudun vaunujen kans hekemaan, ei suostu seisomalaudalla seisomaan ja haluaisi vain äidin kantavan sylissä. Olen yrittänyt sylitellä ja jokaisen vapaan hetken olla tytön kanssa, mutta ei auta. Huutaa, että äiti ottaa syliin, mutta sitten syli ei kelpaa. Jokainen asia nukkumaanmenosta maitomukiin on ihan kamalaa huutoa ja kiukkua. Ei auta jäähyt, tarrapalkkiot, huomioimattomuus, sylittely jne. Olen kohta ihan lopussa ja nyt alkaa olla jo syyllisyys siitä kun huomioin vauvaa...Kaipaan todella vinkkejä miten toimia! Olen ollut mielestäni jämäkkä jne., mutta nyt en enää tiedä mitä tehdä. Pakko imettää vauvaa, vaikka toinen huutaa kuin syötävä ja kannan tyttöä kainalossa portaita kun ei suostu tulemaan ja karjuu vaan. Hyviä hetkiä meillä on kun yhdessä liimataan tarroja, piirretään, leivotaan jne. On mukana pikkuveljen hoidossa ja innoissaankin siitä kun saa harjata pikkuveljen tukkaa ja viedä vaippaa roskiin jne. Aina kun vauva nukkuu koetan keskittyä esikoiseen, mutta huudoksi menee useimmiten. Tuntuu, että olen maailman huonoin äiti.
