V
voituska
Vieras
Meillä on nyt 6-vuotias poika, joka aloitti eskan. Pojalla on hankaluuksia tutustua uusiin kavereihin ja saada heistä oikeita kavereita, sillä hän on ujo ja paljon jännittävä. Toisaalta sitten ystävystyttyään aika rämäpäinen ja tykkää olla kavereiden kanssa, sellainen ryhmän pelle.
Viime vuonna päiväkodilla syksy ja talvi oli yhtä tuskaa. Kavereita ei oikein ollut ja poika leikki yksin. Illat kotona oli itkua ja ahdistusta seuraavasta hoitopäivästä ja samoin aamut. Iltaisin poika ei pystynyt nukahtamaan riittävän aikaisin tuskailultaan ja aamulla hän heräsi tosi aikaisin jännittämään alkavaa hoitopäivää.
Keväällä sitten eräs ryhmän poika kutsui poikani synttäreilleen ja siitä lähti heidän ystävyys. Teimme paljon töitä perheeni ja mieheni kanssa sen eteen, että poika tutustui vapaa-ajallaan muihinkin ryhmän poikiin yksi kerrallaan ja sinnikäässti kutsuimme heitä leikkimään meille ja keksimme kivaa tekemistä. Maaliskuusta alkaen pojalla olikin 3-4 hyvää kaveria päiväkotirymästä ja sinne meno + siellä olo oli tosi kivaa. Ahdistuneisuus ja jännitys jäi pois ja elämän kotonakin "normaalistui".
Sitten päiväkotiryhmä jaettiin esikouluun kahteen eri ryhmään ja jostain syystä poikani laitettiin eri ryhmään kuin kaikki nuo kaverit. Poika on nyt siis ryhmässä, jossa on 4 muuta poikaa, mutta ei noita kavereita. Ja taas on alkanut se sama ahdistuneisuus (poika oli kaksi viikko ennen eskan alkua jo hoidossa tuossa samassa ryhmässä eskassa) ja jännittyneisyys. Itkua iltaisin ja aamuisin ja unet jää jännityksen vuoksi tosi vähälle. Jännitys ja väsymys heijastuu elämään hirveänä kiukkuna...
En vaan taas jaksaisi alkaa alusta tätä. Juuri, kun kaikki oli niin hyvin keväällä ja poika oli onnellinen. Eskaryhmää ei kuulemma pysty vaihtamaan ellei joku toinen halua vaihtaa siitä toisesta ryhmästä tähän pojan ryhmään. Mutta silti surettaa, taas kerran. On turha lohduttaa, että kyllä se siitä ja poika saa noista 4 pojasta kavereita, koska ne 4 olivat myös pk-ryhmässä ja ovat käyneet meillä leikkimässä eikä heistä tullut kavereita. Tunnen poikani ja vaikka kuinka tuemme, vie se sopeutuminen taas kuukausia aikaa ja aivan kamalasti energiaa lapselta.
Viime vuonna päiväkodilla syksy ja talvi oli yhtä tuskaa. Kavereita ei oikein ollut ja poika leikki yksin. Illat kotona oli itkua ja ahdistusta seuraavasta hoitopäivästä ja samoin aamut. Iltaisin poika ei pystynyt nukahtamaan riittävän aikaisin tuskailultaan ja aamulla hän heräsi tosi aikaisin jännittämään alkavaa hoitopäivää.
Keväällä sitten eräs ryhmän poika kutsui poikani synttäreilleen ja siitä lähti heidän ystävyys. Teimme paljon töitä perheeni ja mieheni kanssa sen eteen, että poika tutustui vapaa-ajallaan muihinkin ryhmän poikiin yksi kerrallaan ja sinnikäässti kutsuimme heitä leikkimään meille ja keksimme kivaa tekemistä. Maaliskuusta alkaen pojalla olikin 3-4 hyvää kaveria päiväkotirymästä ja sinne meno + siellä olo oli tosi kivaa. Ahdistuneisuus ja jännitys jäi pois ja elämän kotonakin "normaalistui".
Sitten päiväkotiryhmä jaettiin esikouluun kahteen eri ryhmään ja jostain syystä poikani laitettiin eri ryhmään kuin kaikki nuo kaverit. Poika on nyt siis ryhmässä, jossa on 4 muuta poikaa, mutta ei noita kavereita. Ja taas on alkanut se sama ahdistuneisuus (poika oli kaksi viikko ennen eskan alkua jo hoidossa tuossa samassa ryhmässä eskassa) ja jännittyneisyys. Itkua iltaisin ja aamuisin ja unet jää jännityksen vuoksi tosi vähälle. Jännitys ja väsymys heijastuu elämään hirveänä kiukkuna...
En vaan taas jaksaisi alkaa alusta tätä. Juuri, kun kaikki oli niin hyvin keväällä ja poika oli onnellinen. Eskaryhmää ei kuulemma pysty vaihtamaan ellei joku toinen halua vaihtaa siitä toisesta ryhmästä tähän pojan ryhmään. Mutta silti surettaa, taas kerran. On turha lohduttaa, että kyllä se siitä ja poika saa noista 4 pojasta kavereita, koska ne 4 olivat myös pk-ryhmässä ja ovat käyneet meillä leikkimässä eikä heistä tullut kavereita. Tunnen poikani ja vaikka kuinka tuemme, vie se sopeutuminen taas kuukausia aikaa ja aivan kamalasti energiaa lapselta.
