Jesh! Lapseni saattaa sittenkin olla ihan normaali! *helpotuksen huokaus*

[ahaakki]

Olen ollut vähän huolissani 5,5 vuotiaasta pojastani. Hän on käynyt päiväkodissa hoidossa 2-vuotiaasta lähtien ja lähistöllämme on runsaasti päiväkoti- ja muita samanikäisiä kavereita. Pojallani ei kertaakaan tähän asti ole ollut tunne, että olisi halunnut leikkiä jonkun kaverin kanssa. Hän leikkii vain 7-v isoveljensä kanssa. Jos joku kaveri hakee häntä leikkimään, ei hän halua lähteä. Myös päiväkodilla kavereiden kanssa leikkiminen on vaikeaa ja poikani on kokenut, ettei hänellä ole kavereita. LTO on kertonut asian niin, että pojalla on kyllä kavreita halutessaan ja poika tulee toimeen kaikkien kanssa, mutta poika vetäytyy helposti leikeistä ja leikkii yksin.

Tänään sitten kutsuimme erään naapuruston kaverin leikkimään pojan kanssa meille. Sekin oli "puolipakottamisen" kautta tehtävä juttu. Leikit sujuivat (taas, jälleen kerran) oikein hyvin puolin ja toisin.

Sitten, kun kaverin oli aika lähteä kotiin, samoi oma poikani:"Oli tosi kivaa leikkiä Janipetterin kanssa! Voidaanko jatkaa leikkiä huomenna?" Olin aivan hämmästynyt ja yllättynyt, siis iloisesti! Kerrankin poikani hoksasi, että myös muiden kuin isoveljensä kanssa voi leikkiä samanlaisia, kivoja ja pitkiä leikkejä!

On iloinen olo, koska aiemmin olin jo aika huolissani lapseni sosiaalisesta kehityksestä...

 

[yyh...]

Mitäpä tuohonkin sanoisi, oivoivoi ainakin, niin surullista että.

 

["uhu"]

onnea matkaan, jospa se siitä!

 

["öö"]

Määrittele ap normaali lapsi?

 

["aapee"]

[QUOTE="öö";25851816]Määrittele ap normaali lapsi?[/QUOTE]

No siis se "normaali" oli lähinnä silleen pilke silmäkulmassa sanottu Lapseni ovat minulle rakkaita ovatpa millaisia hyvänsä. Lähinnä olin kauhulla ajatellut jo tuon pienemmän kouluaikaa, jos hän pysyisi yhtä epäsosiaalisena. Ja koska suvussamme on skitsofreniaa, niin pohdin jopa, voisiko se epäsosiaalisuus ja vätäytyvyys jotenkin ennakoida sairauden myöhempää puhkeamista.