Arki hurjan vilkkaan taaperon kanssa

[elohopean äiti]

Millaisia ideoita, konsteja ja apukeinoja olette keksineet, jotta arki sujuu kun teillä on erityisen vilkas pikkutaapero?

Meidän tenava on oppinut kaiken aikaisin, on hyvin kiinnostunut kaikesta ympärillään, on täyttä vauhtia ja vilskettä aamusta iltaan ja välillä myös illasta aamuun... Iltaisin olen monesti totaalisen poikki, kun saan viipeltäjän lopultakin unten maille. Kotiin on laitettu kaikenlaisia turvasysteemejä, sillä seurauksella, että kodista on tullut niin tylsä paikka että pikkuinen kiukuttelee siellä. Vaikka leluja on kuinka, ne eivät kauaa innosta. Pitää saada vetää kaapista vaatteet alas, kiivetä pöydälle jne.. Puistossa painaa tuhatta ja sataa paikasta toiseen, keinut ja hiekkalaatikot ei kauaa innosta. Rattaissa ei malta istua kuin pienen hetken, vaikka kädessä olisi mitä kivaa.

Kaikkein hankalinta on syöttäminen. Kun ei kiinnosta! Syöttötuolissa on tietenkin valjaat ja lapsi erilaisia sormipaloja, ne kuitenkin lentävät äkkiä pitkin lattioita kun syöminen alkaa kyllästyttää. Yrittää luikerrella pois valjaista ja kiljuu, kun ei onnistu. On todella hoikka, koska ei vaan malta keskittyä syömiseen. Pitäisikin keksiä terveellisiä energiapitoisia ruokia, olisiko ideoita? Ruokaöljyä lisäilen jo vähän kaikkeen. Turhia sokereita vältän.

Rutiinit, ulkoilu, lapsikaverit hiekkiksellä - tällaiset asiat on meillä kunnossa. Silti arki on aikamoisen kuluttavaa. Millaisia ideoita teillä olisi arjen sujuvoittamiseen? Harmillisimmaksi koen, että tahtoisin lapselle sisaruksen suht pienellä ikäerolla, mutten todellakaan uskalla. Pelkään, miten jaksaisin mahdollisesti taas vaikean raskausajan, saati elämän vilkkaan taaperon ja pikkuvauvan kanssa. Vaikka esikoisellekin sisarusseura tekisi hyvää.

 

[kaapot]

Meillä myös vauhdikas taapero. Tai oikeastaan kaksi. Esikoinen 3v ja kuopus 1v3kk ja molemmissa vauhtia riittää. En kauheasti osaa antaa vinkkejä, mutta mä otan lapset mukaan kaikkiin kotiaskareisiin. Pyykit laitetaan yhdessä kuivumaan, leivotaan, tehdään ruokaa, imuroidaan, tyhjennetään tiskikonetta yms. Hitaamminhan kaikki sujuu kun lapset "auttaa", mutta saavatpahan jotain tekemistä ja ohjelmaa. Pyykit lentelee ja astioita hajoaa, mutta kyllä mun mielestä kannattaa.

Niin ja paljon ulkoilua, pallon perässä juoksemista ja metsässä kävelyä..

Syöminen on meilläkin vaikeata, paikalla ei pysytä hetkeäkään..Leluja ja kirjoja katsellaan syödessä vaikka ei varmaankaan saisi..

En tiedä kannattaako sisarusta vielä tehdä, meillä ainakin lapset purkaa usein toisiinsa vauhdikkuuttaan. Pienempää tönitään ja pienempi vie lelut isommalta ja juoksee karkuun. Ja sitten taas tönitään..Kuhmuja ja haavereita tulee aika usein vaikka koti on turvallinen ja kiusaamisesta rankaistaan jäähyllä ja lelujen poisottamisella.

Toisaalta ihanaahan tämä on. Elämää ja energiaa riittää. Ja lapset ovat rakkaita ja piristäviä- Illalla kun menen nukkumaan niin tunnen tehneeni todellakin töitä päivän ajan ja omasta ajasta nauttii entistä enemmän.

Voimia sulle ja yritä levätä silloin kun voit!

 

[kahden supervilkkaan äiti]

Omia vinkkejäni:

- Pidä kiinni rutiineista. Tuon ikäiselle ne ovat tärkeitä. Erityisesti illalla nukkumaan rauhoittuminen voi olla ongelmallista, joten siksikin on tärkeää, että hän oppii rauhoittumaan iltaa kohti.

- Ulkoile lapsen kanssa vähintään 2 x/vrk. Lapsen itsetunnolle voi olla paha paikka, jos häntä torutaan koko ajan vilkkauden takia, sillä joskus vilkkaalla lapsella se vilkkaus jatkuu kouluiässäkin, jolloin lapsi saattaa saada niitä toruja monta kertaa päivässä. Siksi on tosi tärkeää, että lapsi saa vilkkaalle persoonallisuudelleen tukea eikä aina vain moitteita. Juuri siksi kannattaa hyödyntää energisyyttä ja antaa lapselle liikunnallisia elämyksiä (kiipeilyä, juoksua, jumppaa, hyppimistä, mäenlaskua, uimista jne).

- Koska lapsi on energinen, häneltä riittää sitä energiaa myös hyödyllisiin asioihin. Kotona voi taaperon elämä tuntua kyllästyttävältä, mutta ota hänet rohkeasti mukaan tiskaamiseen, pesukoneen täyttöön/tyhjentämiseen, pyykkien ripustamiseen, mattojen rullaamiseen lattialta, pölyjen pyyhkimiseen, kukkien kasteluun jne. Vaikka leikki onkin lapsen työtä, niin ei kannata opettaa lapsia turhaan siihen, että äiti on perheen kotiorja ja palvelija. Lapsihan ei osaa kyseenalaistaa vielä asioita, joten kun alusta asti ottaa hänet mukaan kotitöihin, niin hän oppii oma-aloitteisesti vähitelleen keräämään jälkiään ja osallistumaan vähitellen kotitöihin sitä mukaa, kun hän kasvaa ja kehittyy

- Anna kehuja. Kehut kasvattavat häntä enemmän kuin torumiset.

- Pidä ruoka-ajoista kiinni. Omat lapsenikin ovat tosi hoikat, mutta kun ei anna välipaloja, vaan syödään silloin kun on ruoka-aika, niin kyllä sitä ruokaa uppoaa hyvin, kun hänellä on tosiaan nälkä. Satunnainen yksi huono syöntikerta ei vaikuta painokäyrän kehittymiseen, sillä seuraavalla syöntikerralla nälkää on senkin edestä.

- Ei herkkuja, jos painon alhaisuuden kanssa on ongelmia. Herkut ja sokeri vievät ruokahalua, ovat epäterveellisiä (myös hampaille) eivätkä pitkässä juoksussa hyviä ruoka-aineita. Sokeria saa ihan riittävästi terveellisessäkin muodossa marjoista ja hedelmistä. Kun herkkuja ei anneta, niin "sokerihumalaa" ei tule.

- Yritä opettaa myös rauhoittumisen ja keskittymisen taitoa. Välillä voidaan riehua ja metelöidä, mutta sitä keskittymiskykyäkin tarvitaan myöhemmässä elämässä. Joskus auttaa se, kun otat lapsen syliin, puhut rauhoittavasti ja katselette vaikkapa kirjaa. Sillä tavalla lapsi oppii vähitellen myös sen, että rauhoittuminenkin voi olla mukavaa. Alussa keskittymiskyky voi olla lähes nolla, mutta sitä ei kannata unohtaa.

- Nauti energisyydestä. Yleensä energinen lapsi on sitä myös aikuisena, joten työkaverina ja ihmisenä on ihan mukavaa, että hän jaksaa tehdä töitä ja virtaa riittää vielä vapaa-ajallekin. Itse olen energinen, kuten isänikin ja omat lapseni, joten tiedän kokemuksesta, että työpäivän jälkeenkin jaksaa vielä esim. remontoida kotia, harrastaa liikuntaa, tapailla kavereita jne.

- Energisyys ei tarkoita aina AD/HD:tä tms. neurologista häiriötä. Tulet kyllä kärsimään monta kertaa siitä, että sinun on vaikea saada lasta pysyttelemään hiljaa paikoillaan. Itse säästin itseäni siinä, että emme tehneet pitkiä ajomatkoja vaativia retkiä tai emme menneet kirkkoon/hienoon ravintolaan/konserttiin tms. tapahtumiin, joissa edellytetään hillittyä käytöstä. Rauhallisen lapsen kanssa tällaisia juttuja voi tehdä heti vauvasta asti, kun taas meillä joitakin juttuja (esim. käynti kauppakeskuksessa) tapahtui vasta sitten, kun esikoinen oli useamman vuoden vanha. Ei ole kivaa sen paremmin itselle kuin lapsellekaan, jos koko odotettu reissu on pelkkää komentamista.

- Lapset ovat yksilöitä. Energinen lapsi saattaa olla sellainen, joka myös oppii (fyysisiä) asioita nopeasti, joten pyörällä ajamiset, uimiset, laskettelut yms. saattavat olla sellaisia, jotka lapsesi oppii hetkessä, kun taas ujo ja arka lapsi saattaa oppia ne vasta 1-2 vuotta myöhemmin. Älä siis vertaile lasta liikaa muiden lapsiin, vaan hyväksy hänet yksilönä. Huonoihin puoliin ei kannata tarkertua, vaan iloita niistä hyvistä asioista.

Minusta tuo taaperoikä on aika raskasta muutenkin, kun koko ajan pitää vahtia, mitä lapsi tekee. Yleensä kädentaidot eivät riitä, joten lapsi tuskastuu, kun haluaisi, muttei vielä osaa. On ihan normaalia, että sitä itkua tulee vielä monta kertaa päivässä.

Pidä huoli omasta jaksamisestasi. Jos pelkkä miehen apu ei riitä, kannattaa miettiä hoitoavun palkkaamista vaikka naapurin tytöstä, jos isovanhempia ei ole käytössä. Tuo hankala taaperovaihe menee kuitenkin ohi.

Lasten ikäeroon en osaa ottaa kantaa. Itse olisin ollut valmis 2 vuoden ikäeroon, mutta en sitten tullutkaan heti raskaaksi, joten lasten ikäeroksi tuli 4 v. Näin jälkikäteen ikäero on ollut ihan hyvä.

 

[Alkuperäinen]

Valtavasti kiitoksia jo nykyisille vastaajille - lisää ideoita otetaan mielellään vastaan!
Hyviä neuvoja, joista monet toki jo käytössä. Pitäisi ilman muuta osata olla iloinen energisestä, positiivista lapsesta, ja joka päivä mietinkin hänen hienoja luonteenpiirteitään. Silti tällainen lapsi vie minulta, suht rauhalliselta, niin paljon voimia ja virtaa että koen tuskastumisen hetkiä monta kertaa päivässä. Koen jotenkin menettäväni osan itsestäni, kun en ehdi hengähtää, kasata akkujani tai olla hiljaisuudessa, lapsi vie hurjasti voimia. Hän on nukkunut aina niin huonosti, olen väsy valvotuista kuukausista... Miten saada tällainen nukkumaan täysiä yöunia?? Hän herää useamman kerran yössä, parhaana yönä vain kerran muttei silloinkaan osaisi nukahtaa uusiksi.

Jännittää ottaa lasta mukaan kodin askareisiin, kun tuntuu että hän teloo itseään auttaessa tyhjentämään pesukonetta tai tunkee suuhun jotain vaarallista pesuhuoneesta (löytää hammastahnan ja saa korkin auki tms) tai tukehtuu leipään kun pitää saada kaikki hetkessä..kaikessa sellainen huithapeli että herkästi sattuu.

Yritän noita rauhallisia hetkiä, malttaa avata kirjasta yhden kurkistusluukun ja sitten pitää taas päästä sylistä viipottamaan pitkin kotia. Jos itse yritän tehdä ruokaa ja annan lapselle kauhan käteen, pitää just heti päästä äidin syliin asti - vaatii siis minulta koko ajan huomiota. Tämä onkin yksi asia mitä mietin, pitäisikö tällaiselle antaa huomiota niin paljon kuin kaipaa (vasta reilu 1v:stä kuitenkin kyse) vai antaa vaikka kiljua vieressä ja opettaa, ettei koko ajan voi sitä saada ja olla kaiken keskipisteenä? Epäilemättä siihen oppii ja on oppinut, siksikin ne sisarukset tekisi hyvää.

 

[Tuleva kahden äiti]

Meillä on suht vilkas 1,8 kk poika ja seuraava tulossa elokuussa. Vielä keväällä jännitti, että mitenköhän sitä jaksaa syksyn ja talven.. Mutta tuo esikoinen on kehittynyt aivan valtavasti viimeisten kuukausien aikana! Eteenkin puheen ymmärtämisen saralla. Meilläkin asunto oli kuin linnoitus; WC:n ovi lukittuna, kaikki kaapit lukittuna, keittiön tuolit kaadettuna ym. ym. Mutta ei enää! Ainoastaan keittiön vetolaatikot ovat vielä teljettynä, mutta vain siksi kun siellä on teräviä esineitä.

Mielestäni jokaista kitinää ja lahkeessaroikkumista ei todellakaan tarvitse noteerata. Kuvittele jos lapsia olisikin useampi! Itseasiassa, tämä raskaus on "luonnostaan" vierottanut esikoista minusta, sillä liitoskipujen vuoksi en yksinkertaisesti ole pystynyt nostamaan poikaa syliin niin paljoa ja juoksemaan hänen perässään. Syli on aina auki, menen monesti kyykkyyn kun hän pyrkii syliin, mutta eipä kelpaa... Eli kyse on ilmeisesti vain huomion hakemisesta, ei sylin tarpeesta. Ajatuksetkin alkavat olla jo tulevassa vauvassa. En enää niin aktiivisesti osallistu hänen leikkeihinsä ja esim. leikkipuistossa istun lähinnä penkillä ja seurailen sieltä pojan touhuja (ohjastan tietenkin tarvittaessa!) Hienosti osaa jo itse keksiä itselleen tekemistä. On mukava seurata kuinka hän leikkii leikkipuistossa muiden lapsien ja aikuistenkin kanssa (me käydään ulkona 2 krt/pv).

Tällaisia kokemuksia meillä tällähetkellä.

 

[helpottaa..]

meillä alkoi selkeästi helpottaa vilkkaan tytön kanssa joskus hieman ennen 2v ikää. Alkoi tuolloin leikkiä itsekseen pikkuisen, ja koko ajan tämä taito on vähän parantunut! Samoin muutenkin tuntuu, että keskittymiskykyä on tullut hieman edes. Jaksaa tehdä palapelejä ja leikkiä ruuanlaittoa tms. jo hyvän tovin. Ikää nyt tasan 3v. Samoja oireita tunnistan: ei viihtynyt rattaissa, autossa, syömässä, ylipäänsä missään, missä piti olla paikallaan Nyt on niin ihanaa, kun tunnin automatkakin jonnekin kivaan paikkaan sujuu ihan ok!
Meillä ikäero suht pieni, 1v9kk. Plussat: ei oikeastaan tajunnut olla mustis tuo esikoinen vielä. Otti siskon heti omakseen. Esikoiselta vaipat pois kun vauva parikuinen (oli kesä). Tämä helpotti kovasti arkea! Nyt 3v ja 1v3kk ovat jo ihan kavereita, tosin myös tappelukavereita. Mutta seuraa heistä on toisilleen todella paljon jo!
Miinuksia: meillä unet eivät olleet esikoisella vielä kunnossa, kun vauva syntyi. Olikin rankkaa, kun molemmat heräilivät. Mutta selvittiin, ja nyt esikoinen nukkuu öitä jopa läpi tai herää vain kerran. Kuopuskin alkanut jo nukkua paremmin. Alun kaksi vaippaa käyttävää oli kyllä vähän työlästä, mutta tosiaan meidän esikoinen jätti vaipat helposti ja vaivatta, kun vaan jätettiin ne pois. Auttanut ón myös se, että kuopus alkoi jo tasan 1v syödä itse, otti mallia esikoiselta ja ehkä on sellaista sorttiakin, että tuo motoriikka pelaa hyvin. Mutta ihan alkuun tuntui, että ruokailukin vei hirveästi aikaa, kun esikoista piti vahtia syödessä ja sitten kuopusta imettää.

 

[Aurinkopoika]

Meillä on myös hulivilipoika, joka on nyt 2,5-vuotias.

Samaa vinkkiä antaisin, mitä tässä ketjussa on tullutkin jo esille, eli lapsi mukaan kodin touhuihin. Meillä se on ainakin mahdottoman hyvä keino saada lapsi tyytyväiseksi. Esim. astianpesukoneesta kannattaa ensin napata terävät veitset pois ja osoittaa sitten lapselle vaikkapa, että voi laittaa haarukoita, ruokailuveitsiä ja lusikoita niille kuuluvaan kaappiin. Aluksi koneen tyhjennyt on näin yhtä tuskaa, kun lapsi yrittää koko ajan ottaa vaikkapa posliinilautasia tai sitten kylvää pikkulusikat ympäri keittiötä. Mutta voi sitä riemua, kun lapsi tekee jotain oikein, vaikka sitten vie lusikan oikeaan paikkaan ja äiti kiittää avusta!

Meidän poika rakastaa myös siivousta, varsinkin kun siinä käytetään vettä . Hänellä on oma moppi, jolla levittää vettä lattialle ja äiti kuivailee sitten isolla mopilla aina kun moppaukselta ehtii. Pölyjen pyyhkimiseen lapselle oma rätti käteen. Pesukonetta voi tyhjentää yhdessä.

Ruuanlaitto on vähän haasteellisempaa... Leivonnassahan lapsi voi hyvin olla mukana. Olen tehnyt ruuanlaiton kanssa niin, että joko kokeilen, katsoisiko poika piirrettyjä sillä aikaa kun laitan ruokaa, tai jos ei se kelpaa, annan hänen roikkua jalassa ja kiljua. Laitan vaan ruuan loppuun.

Pienet kolhut ja mustelmathan eivät haittaa mitään - jos niitä välteltäisi, meidän poikaa pitäisi pitää koko ajan pehmustetussa huoneessa, koska hän ei juuri askeleitaan varo, kolhuja tulee monta kertaa päivässä.

Yhdyn myös edellisiin kirjoittajiin, että energiapakkauksen pitää saada paljon ulkoilua, meillä se on myös ehdoton edellytys kunnon unille. Jos lapsi ei halua olla rattaissa, annan hänen kävellä itse. Sanon, että saat kävellä itse, jos kävelet kiltisti. Jos lapsi rupeaa rettelöimään, nostan hänet takaisin rattaisiin.

Ulkona lapsi voi potkia palloa, kiipeillä, samoilla metsikössä, leikkiä leikkipuistossa tai vain ryntäillä ympäriinsä, ihan miten vain itse haluaa . Vahdin matkan päästä ja osallistun leikkiin vain jos muuten meinaa tulla ränkkä tai jos lapsi vaikka kiipeää kovin korkealle kiipelytelineellä, menen alle varmistamaan.

Entä miten äiti jaksaa? Itselle kannattaa järjestää rauhallisia hetkiä, esim. lapsen nukkuessa. Mies voi viedä töistä tultuaan lasta jonnekin kodin ulkopuolelle, niin itse saa olla rauhassa tai sitten voi itse lähteä vaikka kävelylle.

 

[Aurinkopoika]

Vielä syömiseen: Meillä syöminen lähti sujumaan, kun pojan on annettu syödä itse alle vuoden ikäisestä, vaikka siitä tulisi miten hirveä sotku. Vanhempi sitten auttoi alkuun ruokaa suuhun toisella lusikalla. Välillä poika oli yltäpäältä ruuassa ja keittiö tietty samaten, mutta ainakin ruoka saatiin näin menemään.