Arkkipiispa: Henkinen ilmapiiri on selvästi koventunut

["asdf"]

Juuri näin. Joskus on velvollisuuksia, joita ei haluaisi olevan. Mutta kun hoitaa velvollisuuksensa, voi myös tuntea siitä mielihyvää. Ettei lykännytkään lähesitään kasvottoman yhteiskunnan niskoille.

Mielihyvää? Se kirkkaimman kruunun saa joka eniten kärsii. Olen ensimmäisen kerran yrittänyt sen ihmisen vuoksi itsemurhaa 12-vuotiaana? Tässä ei ole kyse mielihyvästä. Tässä on kyse vastuusta, joka minun on kannettava luultavasti mielenterveyteni uhalla.

 

["asdf"]

Itkuksi meni kirjaimellisesti tämäkin päivä. Perkele. Taidan lähteä ulos kävelylle.

 

[PipariSuu]

Minusta taas yksilö ei voi käyttää auttamatta jättämisen tekosyynä sitä, että kyllä yhteiskunta huolehtii. Ihmisten pitää tulla toimeen läheistensä kanssa ja joskus se tarkoittaa sitä, että herne otetaan ihan omin toimin pois sieltä omasta sieraimesta. Niin tehtiin ennekiin. Tämän päivän ihmiset vaan ovat niin itsekkäitä, että yhtäkään väärää sanaa ei tarvitse muka läheisiltään sietää.

Se mikä vaikeuttaa omaishoitoa on nykypäivän arvot. Nykyään vanhuksia ei arvosteta, eikä tarvi edes omia vanhempia kunnioittaa. Lapsi saa vähän kuin itse päättää osallistuuko edes oman huoneen siivoukseen, sitä ei saa pakottaa, ei missään nimessä saisi lapselle huutaa. Ehkä vähän jäähyä voi käyttää, mutta kun rimpuilevaa lasta ei saa kunnolla sinne laittaa -väkisin- niin sekin kokee inflaation vanhemmiten, kun lapsi laittaa hanttiin, jos haluaa. Ei tarvi vanhempia kunnioittaa, mitäpä sitä vanhustakaan kunnioittaisi.. Vanhukset on lähinnä riesa, rahanmeno ja yhteiskunnalla haitta. Helpommalla omainen pääsee, kun ei tarvi katsella dementoituvaa vanhusta, joka aikoinaan vähän huusikin hänelle. Katsos oma oli häpeänsä, kun niin teki.

 

["asdf"]

[QUOTE="asdf";23632370]Itkuksi meni kirjaimellisesti tämäkin päivä. Perkele. Taidan lähteä ulos kävelylle.[/QUOTE] Ja niiden kanssa, joiden tiedän pitävän minusta huolta sen vuoksi, että me tiedämme toistemme tarvitsevan toisiamme. Emme sen vuoksi, että me vaadimme sitä pakolla ja se on heille asetettu VAATIMUS. En minä halua lasten JOUTUVAN pitävän minusta huolta pakolla. Minä haluan ansaita eläessäni sen vastavuoroisen kunnioituksen ja rakkauden omilla teoillani ja läsnäolollani. Me ansaitsemme toistemme kanssa hyvän elämän.