Armoton vauvakuume :(

[hopeless]

Haluaisin kannanottoja muilta aiheeseeni. Olen 20- vuotias nainen ja ongelmana on se, että pitkäaikainen poikaystäväni ei ole antanut minkäänlaista toivonkipinää lapsen hankinnan suhteen. Olen hoitanut aina lapsia niin kauan kuin jaksan muistaa. Tälläkin hetkellä hoidan kolmea lasta 2kk, 2v ja 3v. Kun hoidan heitä, tunnen saavani enemmän onnen tunnetta kuin mistään muualta. He ovat minulla monesti yökylässäkin heidän vanhempien töiden vuoksi ja minulta ei tarvitse edes miettiä vastausta jos joku kysyy viikonloppuisin hoitamaan lapsiaan. Sitähän sanotaan että ne on kivoja niinkauan kun eivät ole omia, mutta minä en kuitenkaan usko siihen. Sana on levinnyt minusta nopeasti monille vanhemmille ja olen saanut paljon kiitosta hoidettavieni vanhemmilta. Opiskelen sosionomiksi ja olen erikoistumassa lapsiin, sillä se tuntuu olevan koko elämäni.<3

Asiaan..... tämä vauvakuume on ollut minulla jo 4 vuotta, eikä loppua näy... Tiedän ja tunnen olevani valmis äidiksi, mutta poikaystäväni on valitettavasti erimieltä. Hän haluaa odottaa vielä ainakin 5 vuotta eteenpäin. Tuntuu että tuhlaan aikaani vain odottamiseen, sillä minun unelmani on perustaa perhe ja se tuntuu olevan nyt minulle ajankohtaista. Kuitenkin rakastan poikaystävääni ylikaiken ja tiedän että hänestä tulee loistava isä vielä joskus. Olemme molemmat erittäin rauhallisia ihmisiä ja tiedän että lapsella olisi hyvä ja turvattu elämä perheessämme. Olen umpikujassa tämän asian kanssa, ja se tulee jo uniinikin miltei joka yö tiedän että työnnän mieheni pois luotani tällä "painostamisella" ja asian esille otolla, mutta mitä voin tehdä? En tahdo erota miehestäni, mutta en tahdo myöskään lykätä unelmaani perheestä tuonnemmas vain siksi, koska miestäni pelottaa ajatus lapsesta. Mitä teen?

 

[endie]

et tahdo erota, mutta et tahdo lykätäkään.

voi murunen, kyllä se nyt näyttäisi siltä, että jompikumpi noista olisi tehtävä. Niin vaikeeta kuin se onkin. :hug:

 

[hopeless]

Tiedän Tuntuu että olen umpikujassa eikä pois pääsyä vain löydy. Revin jo hiuksia päästä kun en pysty tekemään ratkaisua :/ Pitääkö unohtaa unelmansa nuorena äidiksi tulemisesta ja odottaa että miehenikin tahtoo sitä, vai jättää mies ja etsiä sellainen kumppani, joka tahtoo lapsia aikaisemmin. En pystyisi kyllä ajattelemaan elämääni ilman nykyistä miestäni. Hän on mielestäni täydellinen kaikin puolin... Hänen kanssaan pystyn puhumaan mistä vaan, hän on aina tukena ja turvana tilanteessa kuin tilanteessa, osaa antaa hellyyttä ja myös ilmaista sitä kaikin keinoin. Olen niin onnellinen ja tyytyväinen elämääni muuten, mutta lapsia hän ei vain vielä halua. Olemme jutelleen paljon asiasta ja ymmärrän kyllä hänenkin kantansa, mutta minä en vain pääse yli tästä *huokaus* En tietenkään voi pakottaa häntä mihinkään, sillä haluan että kun lapsi tulee, hänellä on sekä äiti, että isä ja rakastava ja turvallinen koti... Ovatko muut törmänneet tähän ongelmaan??

 

[kermaperse]

Kuin suoraan mun kirjoittama juttu, viime syksynä samat fiilikset. Tosin mieheni on näyttänyt vihreää valoa jo viime talvena ja yritys käynnissä.

Oletko käynyt läpi miehesi kanssa, miksei tahdo lasta? Onko opiskelut kesken, huolettaako tuleva?

 

[hopeless]

Niin tiedän että en tosiaankaan ole ainoa joka tämän ongelman kanssa painii... Se vain on naisille paljon luonnollisempi asia kuin miehille. kermaperse, Voi sinä onnekas paljon onnea yritykseen itse saan sitä aikaa odottaa varmasti vielä pitkään. Miehelläni on opiskelut opiskeltu ja hän on vakituisessa HYVÄ PALKKAISESSA työssä tällä hetkellä. Hän on kyllä sanonut että haluaa lapsia kanssani mutta ei vielä kuulemma ajankohtaista. Ehkä hän miettii minun opiskelujani, sillä vielä olisi melkein 2 vuotta edessä ammattikorkeassa... Hän vain ei koe olevansa vielä valmis.. Molemmat ovat päässeet yli ns "biletys-vaiheesta" ja hän usein sanookin että tuntee itsensä erittäin vanhaksi muiden kavereidensa kesken.. poikaystäväni on siis 23 vuotta... Olen yrittänyt kysyä että mistä mies tietää olevansa valmis isäksi? minä en pysty käsittämään miten sen tietää? kiusaankin häntä aina välillä aamuisin että joko kasvoit yön aikana, että tuleeko aamulla sellainen valmis olo

Vauvakuumettani ei myöskään helpota se, että paras kaverini saa lapsen aivan pian, ja hänen raskauden etenemistään olen seurannut päivittäin. Tuntuu että kaikki etenevät elämässään, mutta minulla on vain koulu ja työt. Haluan tietenkin hyvän ja mieluisen ammatin itselleni, että voin taata lapselleni hyvän elämän, mutta kaikista eniten olen aina halunnut vain perheen.... tämän asian takia olen monet itkut itkenyt ja mieli on surullinen jatkuvasti... pakko kai tämä on itse saada selväksi jotenkin, mutta tuntuu vaan niin pahalta, tekipä sitten kumman ratkaisun tahansa

 

[ss]

Biletysvaihe ohi 23vuotiaana? Voihan ollakin mutta onhan miehesikin vielä aika nuori. Ymmärrän hyvin että hän ei koe olevansa valmis vielä isäksi. Kukaan tuntemistani miehistä ei olisi ollut tuossa iässä valmis mutta toki poikkeuksia on.

Sinulla on harmillinen tilanne.

 

[vieras]

Saman tapaisia tunteita mullakin oli 19-vuotiaasta asti, ei nyt ihan yhtä pahaa vauvakuumetta, mutta kuitenkin. Asetin takarajaksi sen, että viimeistään 25-vuotiaana haluan yrittää lasta, sitä ennen otimme koiranpennun (en lapsen korvikkeeksi mutta auttoi se pahimman hoivavimman yli ). Ensimmäisen lapsen sainkin 25-vuotiaana, ja jälkeenpäin olen huomannut, että näin oli ihan hyvä, ehtii sitä äiti olla myöhemminkin koko loppuikänsä.

 

[vieras]

kuinka pitkään olette olleet yhdessä?

meillä vähän sama tilanne, minä 21 ja mies 22. ollaan oltu yhdessä 3 vuotta, ei olla naimisissa. Mies on ollut työelämässä jo pari vuotta, minä valmistuin juuri. Ja itse olisin ihan valmis jo menemään naimisiin ja perustamaan perheen. Miehen 10 vuotta on lyhentynyt nyt jo kolmeen, ja tulipahan se koirakin hankittua vaikka mies sitä vastusti. Uskon että jos maltat vähän odottaa niin ehkäpä se sinunkin miehesi jossain vaiheessa näyttää vihreetä valoa aikaisemminkin.

Ehkä sinun kannattaa ottaa vähän etäisyyttä vauvoihin ja vauvajuttuihin, keksi jotain muuta tekemistä mihin ei vauvat liity. Tuntuu että sinulla koko elämä pyörii vauva- ja lapsiteeman ympärillä tällä hetkellä.

 

[hopeless]

Olemme seurustelleet sen kolme vuotta nyt... Niin minä tiedän, elämäni pyörii nyt erittäin vahvasti vauvateeman ympärillä mutta se ei minua haittaa.. olen koiraakin ehdottanut hankittavaksi että saisi edes muuta ajattelemista, mutta mieheni ei ole vielä innostunut siitäkään kovin minun täytyy vain odottaa siis tulevaa aikaa, koska haluan olla juuri tämän miehen kanssa, ja minulla on ihanaa hänen kanssaan <3