Poikaystävän äiti syyttää minua kuolemasta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

..

Vieras
Poikaystäväni teki itsemurhan kaksi viikkoa sitten. Olen selvinnyt tästä ihmeenkin hyvin ja pystyn muistelemaan poikaystävääni lämmöllä ja aina tulee hymy huulille kun häntä muistelee. Tosi vaikeaahan tämä on, mutta haluan selvitä ! Täytyy jatkaa elämää.

Nyt kuitenkin poikaystäväni äiti on ilkeillyt minulle, ja tänään raivosi etten saa tulla hautajaisiin ja että kaikki on minun syytäni.

En kestä enempää. En pysty elämään tällaisten syytösten kanssa, vaikka tiedän ettei se ollut minun vikani!

POikaystäväni vanhemmat eivät tunteneet poikansa varjoisampaa puolta, minä taas tunsin joten käsitän edes jotenkin miksi rakkaani meni tekemään näin.
 
ajattele niin, että äidillä on vakava kriisi päällä ja voi sanoa ihan mitä tahansa. Yleensä itsemurhan tehneiden läheisillä on tarve etsiä syyllinen tapahtumaan, koska muuten kuolema jää ns. epäselväksi :( voimia teille!
 
Poikaystäväsi on kriisissä ja todennäköisesti nyt on menossa shokin jälkeinen vaihe, jossa hän etsii syyllistä. Ei ole sinun syysi, älä ikinä syyllisty. Poikaystäväsi teki itse päätöksen.
 
[QUOTE="vieras";27493942]Poikaystäväsi on kriisissä ja todennäköisesti nyt on menossa shokin jälkeinen vaihe, jossa hän etsii syyllistä. Ei ole sinun syysi, älä ikinä syyllisty. Poikaystäväsi teki itse päätöksen.[/QUOTE]

Siis korjaan että poikaystäväsi äiti on kriisissä.
 
Vaikka tuo on hirveän julmaa, niin se on myös luonnollinen reaktio joka kuuluu surun vaiheisiin mitä äiti käy läpi. Kannattaa ottaa yhteys johonkin tahoon, että pääset puhumaan asiasta. Erilaisia tukiryhmiä omaisille ja läheisillekin järjestetään. Vaikka et omainen olekaan, niin sinulla on oikeus sellaiseen tukeen.

Äidille ei kannata alkaa puolustautumaan vaikka tekisi mieli tehdä asian todellinen laita selväksi, sillä hän ei varmasti ole valmis vielä siihen. Voi tulla aika että hän ottaa yhteyttä sinuun ja haluaa vastauksia, mutta vielä ei kannata sellaiseen keskusteluun lähteä sillä suru sumentaa vielä ajattelua.
 
Syvällä sisimmässään äiti tietää, että hän on pojan elämän aikana vaikuttnut poikaan enemmän kuin sinä, koska hän on tämän vauvasta aikuiseksi kasvattanut. Äidillä on varmasti niin hirveä syyllisyyden tuska, että haluaa kääntää syyllisyyden jonkun muun niskaan. Tiedän vastaavan tapauksen, ja ajan kanssa tämä äiti tuli "järkiinsä". Olen samaa mieltä ettei nyt kannata väitellä hänen kanssaan asiasta.
 
Tuttavani kuoli tapaturmaisesti ( kostea illanvietto miesporukassa) ja hänen äitinsä syytti läsnäolleita kavereita, vaikka kenelläkään ei ollut osuutta tapahtumaan. Vain kuollut tuttavani teki valintoja, joiden takia hän menehtyi. Syyllisten etsiminen kuuluu surun vaiheisiin, vaikka niitä ei todellusuudessa olisikaan -oikeasti! Tilanteesi on hirvittävän raskas- koeta jaksaa!
 
vaan niin pahalta etten saa mennä hautajaisiin. En ole kyllä mielestäni tehnyt mitään väärää, ja poikaystävän kaveritkin sanoo että poikaystävä oli onnellisimmillaan minun kanssani sinä aikana kun hänet tunsivat : )
 
:hug: voimia.
Poikaystäväsi äiti menetti poikansa ja on nyt shokissa ja suree poikaansa, yritä ymmärttää
häntä, vaikka siun syyttäminen ei olekkaan oikein.

Anna hänen surra rauhassa, ei hän pysty nyt ajattelemaan järjellä.
Voit sitten myöhemmin yrittää puhua hänen kanssaan.
 
Mä tiedän täsmälleen miltä susta tuntuu! Oon kokenut ton saman! Tosin siinä vaiheessa poikaystävä oli jo ex. Exän äiti huusi ja raivosi mulle puhelimessa enkä päässyt hautajaisiin. Tuntui tosi pahalta! Ja meillä sama tilanne, ettei exän äiti tiennyt kaikista exän esim. huuneongelmista.
 
Ei ollut mitään pettämisiä tai muuta meidän suhteen aikana. Poikakaverila oli kyllä näin jälkeenpäin ajateltuna todella huono itsetunto koska aina jos sanoin jostain normaali asiastakin niin hän vetäisi sen samantien itseensä ja joskus on myös sanonut ettei ansaitsisi minua. Aina kyllä kuitenkin nuo asiat puhuttiin halki ja sitten hänelle tuli parempi mieli :)
 
Äidit näkee asian laidan niin, kuin haluaisi sen olevan. Luulen, että mikään yksittäinen asia/ihminen ei ollut syy tuohon karmaisevaan ratkaisuun. Itsemurha on sellainen itsekäs ratkaisu, jolloin jäljelle jäävät elossa olevat voivat vaan pohtia syitä. Jäähyväiskirje tietty saattaa joitain seikkoja paljastaa mahdollisista syistä.

Paljon voimia sulle :hug: !
 
koita ajatella asia niin, että sillä äidillä on taatusti elämä nyt kriisissä. ja silloin tulee helposti tehtyä ja sanottua sellaisiakin asioita, joita ei muutoin sanoisi. anna ajan kulua. ka keskustele sitten tuon äidin kanssa kun tilanne on rauhoittunut
 
Kirkkoon ja hautasmaalle saa mennä kuka tahansa. poikaystäväsi äiti ei voi sitä estää. Varsinkin jos hautajaisista on maininta lehdessä tällöin kaikki ne, jotka haluavat poikaystävääsi muistaa, ovat sinne tervetulleita. Eri asia on sitten jos hänet haudataan hiljaisuudessa.
Hautajaisten jälkeinen muistotilaisuus taas on oma juttunsa ja sinne ovat tervetulleita vain ne, jotka lähiomaiset pyytävät tulemaan. Tosin yleensä kutsu muistotilaisuuteen tapahtuu hyvin yleisesti hautauksen jälkeen koskien kaikkia läsnäolijoita.

Ihmiset, jotka eivät osaa käsitellä surua ja eivät halua hyväksyä kuolemaa, etsivät mitä tahansa keinoa helpottaakseen omaa suruaan.
Isäni kuoltua minulla oli todella vaikeaa yrittää puolustaa mummiani ja serkkuani, kun äitini ja sisarukseni päättivät että heidän (mummini ja serkkuni) kännäilynsä ja laiskuutensa olevan syynä isäni kuolemaan. He eivät vain halunneet hyväksyä sitä että mitä tahansa muut ihmiset olisivat tehneet tai olleet tekemättä, hän olisi kuollut joka tapauksessa.
 

Yhteistyössä