Jotkut sitten todellakin on kateellisia ihan kaikesta, eivätkä yhtään ymmärrä/jaksa miettiä sitä, että ei juuri mikään ole ilmaiseksi tullut.
Mulle ollaan oltu kateellisia mun koulutuksesta ja vakityöpaikasta ja hyvästä asemasta työelämässä ja sitten niistä lomamatkoista, omistuskodista yms, joita säännöllinen palkka mahdollistaa.
Mutta ei vaan ajatella sitä, että ensinnäkin opiskelu oli aika urakka. Eikä vähiten, koska esikoinen syntyi kesken opiskelujeni. Uraa loin sumplimalla töiden ja lasten välillä, renkaat soikeina kaahasin työpaikan palaverista päiväkodille ja sumplin lasten sairastuttua hoitajia ja vaihtelin vuoroja yms, jotta poissaoloja töistä ei tulisi mahdottomasti. Yhdessä vaiheessa miehenkin opiskellessa ja käydessä töissä miestä näin lähinnä viikonloppuisin, mutta lapset sai olla paljon kotona ja vain vähän hoidossa. Köyhää on ollut joskus ja todella luova piti olla, jotta rahat riitti ja vielä niin, että lapsi sai kaiken tarvitsemansa, itse nipistettiin kaikesta mistä täytyi.
Ja nyt kun mullakin on pitkä kesäloma (ammatinvalintakysymys!) niin sitä myös on kahdehdittu.
Oikeasti, ihmiset saa yleensä sen mitä todella toivovat. Pitää vaan hampaat irvessä ja hymyillen läpi kyynelten yrittää ja rehkiä aina vaan uudestaan kunnes onnistuu. Toiset ei vaan viitsi, koska haluavat kaiken olevan helppoa ja ihanaa just nyt ja tässä. Sitten kuitenkin turhautuneina märistään ja ollaan kateellisia kun ei oo sitä ja tätä.
