ärsyttää koko ystävänpäivä..

["haiku"]

mulla ei oo ketään oikean elämän kavereita. ja mua ottaa päähän koko ystävänpäivä. edes sukulaiset ei muista mitenkään..

vituttaa kirjautua facebookiin, kun koko etusivu on täynnä kaikkea lässynlässyä mitä ihmiset kirjoittelee toisilleen. "paras ystävä maailmassa" jne. mulle ei oo kukaan kirjoittanut mitään. en ole saanut tekstiviestiä, en korttia, enkä puhelua...

tää on aina ihan yhtä surkea päivä, muistuttaa vaan siitä, että minussa on kai jotain vikaa, kun en kenenkään ystäväksi ole kelvannut. :/

 

[Inhimillinen tekijä]

:hug:

 

[IhaNainen harmaana]

Sama vika, mä tajusin eilen ettei mulla ole yhtään ystävää, eikä edes kaveria. Muutama tuttu korkeintaan. Mä en muutenkaan juurikaan viikoittain edes näe mun miehen ja lapsen lisäks kuin muutaman ihmisen kaupassa, ja posteljoonin silloin kun joku posti ei mahdu postilaatikosta ja se soittaa ovikelloa. Ehkä kerran kuussa meillä käy joku miehen kaveri kylässä. Mun loputkin kaverit katosi kun tulin raskaaksi, ja suurin osa katos aikoinaan kun oli pakko vaihtaa kaveripiiriä lähes kokonaan.

 

["joo"]

Sama mulla. Mulla on vain netti. Ei ketään muuta ystävää eikä edes kaveria. Ap:n teksti oli kuin minun kirjoittama. Vituttaa. Ja miksi kaikki olettaa, että kaikilla on ystäviä???

 

[Nii-in]

Minusta myös niin kamala päivä. Lapsi yksin, kaikki saa ystävänpäiväkortteja joita jaellaan koulussa, soitellaan ja lirkutellaan. Mun lapseni tulee kotiin itkien ja sanoo ettei ole ketään kaveria eikä saanut yhtäkään korttia kun Maija sai 7!!!

 

["haiku"]

Sama vika, mä tajusin eilen ettei mulla ole yhtään ystävää, eikä edes kaveria. Muutama tuttu korkeintaan. Mä en muutenkaan juurikaan viikoittain edes näe mun miehen ja lapsen lisäks kuin muutaman ihmisen kaupassa, ja posteljoonin silloin kun joku posti ei mahdu postilaatikosta ja se soittaa ovikelloa. Ehkä kerran kuussa meillä käy joku miehen kaveri kylässä. Mun loputkin kaverit katosi kun tulin raskaaksi, ja suurin osa katos aikoinaan kun oli pakko vaihtaa kaveripiiriä lähes kokonaan.

mun kaverit kaikkosi siinä vaiheessa, kun aloitimme lapsettomuushoidot. olisin mielihyvin ollut kaveri jo perheellisille ystävilleni, olisin saanut samalla hoitaa heidän lapsiaan. olisin ollut vaikka joka viikonloppu ilmainen lapsenvahti, jos vaan olisin saanut olla lasten kanssa.
kertaakaan en kenellekkään valittanut hoidoista, tai siitä, kuinka ikävää lapsettomuus on. olin aivan "normaalisti" näiden kavereiden kanssa. yhtäkkiä huomasin olevani yksin.

meillä ei ole käynyt yli kahteen kuukauteen kukaan. olemme usein viikonloputkin kotona minun ja miehen lauantaivuorojen mennessä ristiin. hän on töissä, tai minä..

facebookissa kyllä kavereita riittää, lapsuuden kavereita, entisiä koulukavereita, joitakin sukulaisia..mutta KUKAAN heistäkään ei ole oikea kaveri, jolle voisi kertoa asioita. minusta aito kaveruus vaatii enemmän kuin "tykkää"-napin painamisen FB:ssä. kai olen kranttu, pitäisi olla tyytyväinen siihenkin..

 

["huhheijaa"]

minä sain ihanalta naapuriltani suklaata ja yhden kortin postissa lapsuudenystävältä. fb:ssä yleisesti laitoin kaikille ystävänpäivätoivotuksen, johon muutama tykkäsi vastaukseksi. Huomasin kyllä, että sisäpiirit rulettaa, ja siellä jaeltu joillekin erityisrunoja, ja kiitosta parhaalle ystävälle.

kieltämättä vähän tuntuu sivulliselle tuolla naamakirjassa, mutta sehän onkin sellainen aikuisten leikkikenttä/hiekkalaatikko.

 

["vieras"]

Olen sitä mieltä, että ystävyyttä pitää hoitaa muulloinkin kuin ystävänpäivänä! Mutta kurjaa tietysti on jos oikeasti ei ole yhtään ystävää

 

[valivali]

Ymmärrän toisaalta, mutta toisaalta en. Itse sain tänään yhden tekstarin ystävältä. Sekin oli oikeastaan yllätys. Mulle ystävänpäivällä ei vaan ole niin kauhean suurta merkitystä.

Ymmärrän siis, että surettaa, kun ei ole ystäviä. Sen sijaan nimellisistä "juhlapäivistä" ei kannata masentua. Sama juttu on jouluna, äitienpäivänä, isänpäivänä... jos ei ole varaa juhlia/ei perhettä/ei kavereita. Eikö asiaan voisi henkisesti varautua etukäteen?

 

["vieras"]

Mua ärsyttää tää tekoystävienpäivä muuten vaan. Ihan puppua koko touhu, et kaupat sais markkinoitua kaikkea pikkukrääsää hyväuskoisille ihmisille. Jopa työpaikalle ihmiset kantaa pikkulahjoja vaikka todellisuudessa puukottaa selkään heti kun mahdollista.

Älkää ihmiset ottako mainosmiehiä niin tosissanne.

 

["haiku"]

Ymmärrän toisaalta, mutta toisaalta en. Itse sain tänään yhden tekstarin ystävältä. Sekin oli oikeastaan yllätys. Mulle ystävänpäivällä ei vaan ole niin kauhean suurta merkitystä.

Ymmärrän siis, että surettaa, kun ei ole ystäviä. Sen sijaan nimellisistä "juhlapäivistä" ei kannata masentua. Sama juttu on jouluna, äitienpäivänä, isänpäivänä... jos ei ole varaa juhlia/ei perhettä/ei kavereita. Eikö asiaan voisi henkisesti varautua etukäteen?

joulusta en osaa masentua, silloin on aktiviteettia itse juhlaan liittyen niin paljon, ettei ehdi ajatella omaa yksinäisyyttä. mennään pidemmän matkan päähän haudoille ja katsomaan miehen mummoa vanhainkotiin. illalla mennään minun vanhempien luo saunaan ja syömään.. silloin on puuhaa koko päivälle, eikä yksinäisyys ehdi hiipiä mieleen.

se just, kun tämä päivä on niin tavallinen, varsinkin näin arkipäivänä, mutta silti nimenomaan tarkoitettu niille, joilla ON ystäviä ja jotka muistaa. noi muut juhlat, kuten äp,ip,joulu,pääsiäinen ja muut on eriasia, kun ne on muutenkin oikeita juhlia. ja useimmiten olen ne töissä, joten en tarvitse niistäkään ottaa stressiä.. ne on enemmän perhekeskeisiä muutenkin..
tämä päivä korostaa just sitä, ettei mullakaan ole ketään muita, kuin omat vanhemmat, työnantaja ( joka siis todellakin on vain työnantaja, ei kaveri ) ja oma mies.

 

["vieras"]

Minusta koko päivä on ylipäätään ihan turha. Sellasta ällöä lässytystä, amerikasta kopioitua aivan kuin joku halloween syksyllä. Itse sain muutaman toivotuksen mutta itse en laittanut yhtään, ei ole oikein mun tyyliä julistaa jotain ystävänpäivää.