Ärsyttää toi mies...

[huono vaimo]

Mä en jaksa tota ukkoa enää yhtään!!! Ei pusuja, ei haleja, ei mitään läheisyyttä (paitsi pakkoseksiä kerran kahdessa viikossa) oo meillä ollu enää kahteen vuoteen. Oon yrittäny keskustella about 1000 kertaa asiasta, ei auta. Ukko vaan sanoo, että nii ja niinhän se on mut mitään ei tee. Ei auta mikään, ei hyvällä eikä pahalla. Ollaan käyty pari kertaa seurakunnan perheneuvolassa tästä asiasta aikoja sitten, ihan turhaa touhua. Periaatteessa meil arkielämä kunnossa mut kaikki läheisyys puuttuu ja mulla palaa pinna koko ajan kun ei sitä tuu. Ei auta omat yritykset eikä mitään, ajaudutaan vaan koko ajan erillemme enemmän.

Miestä ei kiinnosta mitkään yhteiset reissut eikä harrastukset, yksinään harrastetaan se mitä harrastetaan ja jos satutaan olemaan joskus kahestaan illalla, katotaan tv:tä puhumatta. Muuten yhteiselo keskittyy vaan lapsen hoitoon. Viduddaa kun ei äijä tee mitään parisuhteen hyväksi!!! Hän on joskus sanonu riidan päätteeksi ettei oo oikein tunteita enää mut eipä mullakaan enää rakkaus roihua kun aina torjutaan... Mut kai mä jollain tasolla vielä välitän paljonkin kun toi harmittaa ja turhauttaa näin kovasti, muuten en kai tuntis sitäkään...

Ketään ei voi pakottaa rakastamaan mut ei kai mikään suhde pysy hoitamatta kunnossa... Ei kai täs muu auta ku laittaa hynttyyt erilleen??!!

 

[vieras]

Kuulosti ihan meidän suhteelta Tosin mun mies sanoo olevansa tyytyväinen näin, ei tässä kuulemma mitään vikaa ole. Joskus aikanaan sanoi, että enkö mä nyt tiedä, että joka suhteeseen tulee arki ja tällaista se kuulemma on. Mutta siis no joo, nyt mulla on kyllä sellainen luovuttaja fiilis, että mä en itsekään enää kamalasti jaksa kaivata koko läheisyyttä.

 

[vieras]

Uskomatonta, että jollakin on tuollainen mies! Miten suhteen alkuvaiheessa, oliko teillä normaalisti hellyyttä, pusuja ja haleja?

 

[ap]

Kuulosti ihan meidän suhteelta Tosin mun mies sanoo olevansa tyytyväinen näin, ei tässä kuulemma mitään vikaa ole. Joskus aikanaan sanoi, että enkö mä nyt tiedä, että joka suhteeseen tulee arki ja tällaista se kuulemma on. Mutta siis no joo, nyt mulla on kyllä sellainen luovuttaja fiilis, että mä en itsekään enää kamalasti jaksa kaivata koko läheisyyttä.

Joo, toi mun ukko kans sano kerran että kestää kyllä tällästä elämää koska ei haluu eroon lapsestaan. Mutta, kuitenkin tunnustaa et kaikki ei oo kunnossa kun ei halunnu lisää lapsia kun niistä kerran keskusteltiin. Mä en tajuu miksei voi tehdä jotain asian eteen jos kerran on onneton, se vaan menee pahemmaks koko ajan ku antaa ajan kulua ja välinpitämättömyyden kasvaa...

 

[ap]

Uskomatonta, että jollakin on tuollainen mies! Miten suhteen alkuvaiheessa, oliko teillä normaalisti hellyyttä, pusuja ja haleja?

Oli!! Hellyyttä, yhteisiä suunnitelmia ja kaikkea riitti yli kolme vuotta...

 

[vieras]

Uskomatonta, että jollakin on tuollainen mies! Miten suhteen alkuvaiheessa, oliko teillä normaalisti hellyyttä, pusuja ja haleja?

Oli!! Hellyyttä, yhteisiä suunnitelmia ja kaikkea riitti yli kolme vuotta...

No voi.. Osaatko sanoa mihin se tyssäsi? Entä jos varaisit yllätyksenä teille yhteisen hotelliviikonlopun Oisi miehen pakko lähteä mukaan. Et vaatisi mitään, et hellyyttä etkä muutakaan. Ottaisitte tavoitteeksi vain tutustua toisiinne vähän uudestaan.

 

[vieras]

Kuulosti ihan meidän suhteelta Tosin mun mies sanoo olevansa tyytyväinen näin, ei tässä kuulemma mitään vikaa ole. Joskus aikanaan sanoi, että enkö mä nyt tiedä, että joka suhteeseen tulee arki ja tällaista se kuulemma on. Mutta siis no joo, nyt mulla on kyllä sellainen luovuttaja fiilis, että mä en itsekään enää kamalasti jaksa kaivata koko läheisyyttä.

Joo, toi mun ukko kans sano kerran että kestää kyllä tällästä elämää koska ei haluu eroon lapsestaan. Mutta, kuitenkin tunnustaa et kaikki ei oo kunnossa kun ei halunnu lisää lapsia kun niistä kerran keskusteltiin. Mä en tajuu miksei voi tehdä jotain asian eteen jos kerran on onneton, se vaan menee pahemmaks koko ajan ku antaa ajan kulua ja välinpitämättömyyden kasvaa...

Meillä siis miehen mielestä tilanne on ok. Ja mäkin nyt sit kestän ja en oikein enää ees jaksa kamalasti asiaa murehtiakaan, jotenkin oon tottunut tähän(niinkin voi kai käydä). Mun mies tykkää lapsista ja haluaa lisääkin, olen myös raskaana. Mutta siis joo, jos mä nyt esim. varaisin meille hotelliviikonlopun, mies tod. näk. istuis ja ottais pari olutta ja katselis sitä tv.tä sielläkin. Eli se kipinä parannukseen pitäis jotenkin lähteä kai miehestä itsestään??

 

[huono vaimo]

Uskomatonta, että jollakin on tuollainen mies! Miten suhteen alkuvaiheessa, oliko teillä normaalisti hellyyttä, pusuja ja haleja?

Oli!! Hellyyttä, yhteisiä suunnitelmia ja kaikkea riitti yli kolme vuotta...

No voi.. Osaatko sanoa mihin se tyssäsi? Entä jos varaisit yllätyksenä teille yhteisen hotelliviikonlopun Oisi miehen pakko lähteä mukaan. Et vaatisi mitään, et hellyyttä etkä muutakaan. Ottaisitte tavoitteeksi vain tutustua toisiinne vähän uudestaan.

Mun halukkuus seksiä kohtaan tyssäs siihen kun koliikkivauva syntyi 3 v sitten. Ja läheisyyskin sitten sitä myöten pikkuhiljaa miehen puolelta varsinkin. Suhde meni liian arkiseksi lapsen hoitamiseksi ja nyt ollaankin ihan ku huonoissa väleissä olevat kämppikset! Itse asiassa oltiin kuukaus sitten hotellissa kahestaan mut se meni lopulta riitelyks Silloin otettiin tavoitteks tutustua toisiimme uudestaan ja ite oonkin yrittänyt aika kovasti petrata kaikkia niitä juttuja mitä sitä ärsytti mut mies kun ei viitti yrittää yhtään, se kai tässä se ongelma on...

 

[ap]

Nostelen tätä vähän jos joku tietäis hyviä keinoja kipinän herättelyyn, millä miehen motivoida parisuhteen hoitoon!