T
tuike
Vieras
Joskus ottaa niin tosissaan pattiin...
Mies tulee töistä noin puoli tuntia ennen ruokaa kotiin. Pääsee siis valmiiseen pöytään, mitään ei tarvi tehdä sen eteen. Lepäilyn kannalta ottaa aina tuon puolisen tuntia ja hyvä niin.
Mutta sitten. Tulee vähän ennemmin, silloin kun vielä katan pöytää, ottaa kaapista lautasen ja hakee ruuan ja alkaa syödä. Minä laitan sillä aikaa pöydän valmiiksi, lapsille ruuat nenän eteen, huolehdin ruokalaput ja muut. Sitten yritän ehtiä ottaa itselleni ruokaa. Siinä vaiheessa kun pääsen istumaan, on yleensä ensimmäiset maidot pöydällä, sylissä ja lattialla tuolla meidän pienemmällä. Nousen hakemaan paperia lisää. Mies syö kaikessa rauhassa kun minä huolehdin, että muksut saavat syötyä ruokansa ja yritän välillä muistaa syödä itsekin. Mies saa syötyä, minä olen siihen mennessä ehtinyt syödä ehkä pari haarukallista/lusikallista ruokaa. Mies vie astiansa tiskipöydälle (hyvä hyvä
) ja lähtee sohvalle ottamaan ruokalevot. Tässä vaiheessa isänsä perään oleva esikoinen sanoo kiitos syötyään ehkä kolme lusikallista ja syöksyy isänsä perään (lounaalla syö yleensä lautasensa tyhjäksi). Sohvalta mies sitten ärisee esikoiselle, kun TAAS jäi ruoka syömättä!
Näin meillä, kahden alle 3 vuotiaan kanssa Odotan sitä hetkeä kun saan syödä rauhassa, ilman että täytyy mitään tehdä muiden eteen! Ehkä tämä onnistuu sitten kun lapset maailmalla, eikös juu 
Mies tulee töistä noin puoli tuntia ennen ruokaa kotiin. Pääsee siis valmiiseen pöytään, mitään ei tarvi tehdä sen eteen. Lepäilyn kannalta ottaa aina tuon puolisen tuntia ja hyvä niin.
Mutta sitten. Tulee vähän ennemmin, silloin kun vielä katan pöytää, ottaa kaapista lautasen ja hakee ruuan ja alkaa syödä. Minä laitan sillä aikaa pöydän valmiiksi, lapsille ruuat nenän eteen, huolehdin ruokalaput ja muut. Sitten yritän ehtiä ottaa itselleni ruokaa. Siinä vaiheessa kun pääsen istumaan, on yleensä ensimmäiset maidot pöydällä, sylissä ja lattialla tuolla meidän pienemmällä. Nousen hakemaan paperia lisää. Mies syö kaikessa rauhassa kun minä huolehdin, että muksut saavat syötyä ruokansa ja yritän välillä muistaa syödä itsekin. Mies saa syötyä, minä olen siihen mennessä ehtinyt syödä ehkä pari haarukallista/lusikallista ruokaa. Mies vie astiansa tiskipöydälle (hyvä hyvä
) ja lähtee sohvalle ottamaan ruokalevot. Tässä vaiheessa isänsä perään oleva esikoinen sanoo kiitos syötyään ehkä kolme lusikallista ja syöksyy isänsä perään (lounaalla syö yleensä lautasensa tyhjäksi). Sohvalta mies sitten ärisee esikoiselle, kun TAAS jäi ruoka syömättä! Näin meillä, kahden alle 3 vuotiaan kanssa
Odotan sitä hetkeä kun saan syödä rauhassa, ilman että täytyy mitään tehdä muiden eteen! Ehkä tämä onnistuu sitten kun lapset maailmalla, eikös juu 