S
sitä saa mitä tilaa :(
Vieras
Olen naimisissa ja perheellinen. Tapasin joitakin aikoja sitten ihanan miehen, johon ihastuin ja hän minuun. Hän myös on perheellinen.
Päätimme tän miehen kanssa että olemme vain ystäviä emmekä tee mitään asiatonta keskenämme. No tietty, pelkkä yhteydenpito puolisoiden selän takana taisi olla asiatonta... Tulimme loistavasti juttuun, puhuimme kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Olimme kuin sukulaissieluja. Lähinnä puhuimme vain puhelimessa, tapasimme vain pari kertaa.
Tilanne kuitenkin ajautui siihen että huomasimme ettemme voikkaan enää tavata, koska luultavasti emme olisi voineet pitää näppejä irti toisistamme. Vaikka olisimmekin voineet, ihan asiallinenkin tapailu julkisella paikalla olisi ollut kidutusta kun koskettaa ei voi.
Niin sitten kyynel silmässä hyvästelin tuon miehen. Hävitin numerot ja sähköpostit. Ettei tapahtuisi mitään enempää.
Arvatkaa vaan onko ikävä
Sanokaa mulle että tää ajan kanssa helpottaa! Että unohdan, tunteet laimenee. Järjellä tiedän, että kai tää oli hetkellinen hullaantuminen, eikä siitä mitään olisi kai koskaan tullut. Silti melkein jo äsken tartuin puhelimeen...
Mä olen ihan sekaisin
Päätimme tän miehen kanssa että olemme vain ystäviä emmekä tee mitään asiatonta keskenämme. No tietty, pelkkä yhteydenpito puolisoiden selän takana taisi olla asiatonta... Tulimme loistavasti juttuun, puhuimme kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Olimme kuin sukulaissieluja. Lähinnä puhuimme vain puhelimessa, tapasimme vain pari kertaa.
Tilanne kuitenkin ajautui siihen että huomasimme ettemme voikkaan enää tavata, koska luultavasti emme olisi voineet pitää näppejä irti toisistamme. Vaikka olisimmekin voineet, ihan asiallinenkin tapailu julkisella paikalla olisi ollut kidutusta kun koskettaa ei voi.
Niin sitten kyynel silmässä hyvästelin tuon miehen. Hävitin numerot ja sähköpostit. Ettei tapahtuisi mitään enempää.
Arvatkaa vaan onko ikävä
Mä olen ihan sekaisin