Arvatkaa oliko surku 5veen puolesta :(

[vieras]

Mikä siinä olisi siis niin kauheaa ostaa joku 2 euron pikkuauto tuollaiselle pojalle lahjaksi, kun sillä saisi toiselle hyvän mielen?

No joo, siis tämän ap-viestin takia käsitinkin, että se lahjan puuttuminen oli ikävintä, vaikka nyt se onnittelematta jättäminen onkin se isoin vika. Ja siitä ei mainittu alkuperäisessä viestissä jostain syystä mitään.

Kun lahja tuli ja se avattiin, niin olisihan heti siinä vaiheessa voinut äiti todeta, että kivaa, näitä voitte käyttää kumpikin. Olisi saattanut pelastaa tilannetta hieman. Kai.

 

[ap]

Mikä siinä olisi siis niin kauheaa ostaa joku 2 euron pikkuauto tuollaiselle pojalle lahjaksi, kun sillä saisi toiselle hyvän mielen?

No joo, siis tämän ap-viestin takia käsitinkin, että se lahjan puuttuminen oli ikävintä, vaikka nyt se onnittelematta jättäminen onkin se isoin vika. Ja siitä ei mainittu alkuperäisessä viestissä jostain syystä mitään.

Kun lahja tuli ja se avattiin, niin olisihan heti siinä vaiheessa voinut äiti todeta, että kivaa, näitä voitte käyttää kumpikin. Olisi saattanut pelastaa tilannetta hieman. Kai.

En sanonut että jompi kumpi olisi ollut ikävämpää vaan yleensä se miten tilanne hoidettiin. Ei ollut lahjaa eikä kärsinyt edes onnitella. Olisivathan he voineet itse sanoa, että onnea sinullekin mutta lahja tuotiin vain kummilapselle, mutta sinä voit kyllä kans käyttää sitä.

Mutta ehei.... ohitetaan vain se 5v ja kävellään 3veen eteen lahja kädessä.

 

[vieras]

Mikä siinä olisi siis niin kauheaa ostaa joku 2 euron pikkuauto tuollaiselle pojalle lahjaksi, kun sillä saisi toiselle hyvän mielen?

No joo, siis tämän ap-viestin takia käsitinkin, että se lahjan puuttuminen oli ikävintä, vaikka nyt se onnittelematta jättäminen onkin se isoin vika. Ja siitä ei mainittu alkuperäisessä viestissä jostain syystä mitään.

Kun lahja tuli ja se avattiin, niin olisihan heti siinä vaiheessa voinut äiti todeta, että kivaa, näitä voitte käyttää kumpikin. Olisi saattanut pelastaa tilannetta hieman. Kai.

En sanonut että jompi kumpi olisi ollut ikävämpää vaan yleensä se miten tilanne hoidettiin. Ei ollut lahjaa eikä kärsinyt edes onnitella. Olisivathan he voineet itse sanoa, että onnea sinullekin mutta lahja tuotiin vain kummilapselle, mutta sinä voit kyllä kans käyttää sitä.

Mutta ehei.... ohitetaan vain se 5v ja kävellään 3veen eteen lahja kädessä.

Mitä teit siinä tilanteessa?

 

[Niini]

Mikä siinä olisi siis niin kauheaa ostaa joku 2 euron pikkuauto tuollaiselle pojalle lahjaksi, kun sillä saisi toiselle hyvän mielen?

No joo, siis tämän ap-viestin takia käsitinkin, että se lahjan puuttuminen oli ikävintä, vaikka nyt se onnittelematta jättäminen onkin se isoin vika. Ja siitä ei mainittu alkuperäisessä viestissä jostain syystä mitään.

Kun lahja tuli ja se avattiin, niin olisihan heti siinä vaiheessa voinut äiti todeta, että kivaa, näitä voitte käyttää kumpikin. Olisi saattanut pelastaa tilannetta hieman. Kai.

En sanonut että jompi kumpi olisi ollut ikävämpää vaan yleensä se miten tilanne hoidettiin. Ei ollut lahjaa eikä kärsinyt edes onnitella. Olisivathan he voineet itse sanoa, että onnea sinullekin mutta lahja tuotiin vain kummilapselle, mutta sinä voit kyllä kans käyttää sitä.

Mutta ehei.... ohitetaan vain se 5v ja kävellään 3veen eteen lahja kädessä.

Aika tökeröä käytöstä oli kyllä vierailta. Heillä tuskin on lapsia itsellään? Eihän tuon ikäiset lapset vielä sitä kummijuttua edes ymmärrä (kai?) , joten eivät voi käsittää miksi heidät asetetaan eriarvoiseen asemaan.

 

[ap]

Mikä siinä olisi siis niin kauheaa ostaa joku 2 euron pikkuauto tuollaiselle pojalle lahjaksi, kun sillä saisi toiselle hyvän mielen?

No joo, siis tämän ap-viestin takia käsitinkin, että se lahjan puuttuminen oli ikävintä, vaikka nyt se onnittelematta jättäminen onkin se isoin vika. Ja siitä ei mainittu alkuperäisessä viestissä jostain syystä mitään.

Kun lahja tuli ja se avattiin, niin olisihan heti siinä vaiheessa voinut äiti todeta, että kivaa, näitä voitte käyttää kumpikin. Olisi saattanut pelastaa tilannetta hieman. Kai.

En sanonut että jompi kumpi olisi ollut ikävämpää vaan yleensä se miten tilanne hoidettiin. Ei ollut lahjaa eikä kärsinyt edes onnitella. Olisivathan he voineet itse sanoa, että onnea sinullekin mutta lahja tuotiin vain kummilapselle, mutta sinä voit kyllä kans käyttää sitä.

Mutta ehei.... ohitetaan vain se 5v ja kävellään 3veen eteen lahja kädessä.

Aika tökeröä käytöstä oli kyllä vierailta. Heillä tuskin on lapsia itsellään? Eihän tuon ikäiset lapset vielä sitä kummijuttua edes ymmärrä (kai?) , joten eivät voi käsittää miksi heidät asetetaan eriarvoiseen asemaan.

Joo eivät oikein ymmärrä koko kummiasiaa. Kyllähän heille välillä siitä sanotaan että se ja se on sinun kummisi ja tuo taas tuon kummi, mutta eivät he käsitä että mikä ihmeen kummi. Ja kaikki muut lasten enot ja tädit ja kummit (niin sukulaiset kuin ei sukulaiset) ovat läheisiä jokaisen lapsemme kanssa paitsi miehen veli avovaimoineen. He itse ovat mieltäneet, että kummius on vain lahjojen antamista. Olen monet kerrat sanonut heille, että lahjominen ei ole kummien tehtävä mutta heille se on vain ja ainoastaan sitä ja sekin on kuulemma pakollista. Eivät he juuri tahdo antaa sitä lahjaa edes kummilapselle,koska lapsillamme kuulemma on jo kaikkea.

 

[vieras]

He itse ovat mieltäneet, että kummius on vain lahjojen antamista. Olen monet kerrat sanonut heille, että lahjominen ei ole kummien tehtävä

Olisiko siis ollut parempi jos eivät olisi tuoneet kummalekaan?

Miksi heidät valitsitte kummeiksi jos eivät tehtävästä innostuneita ole?

 

[ap]

He itse ovat mieltäneet, että kummius on vain lahjojen antamista. Olen monet kerrat sanonut heille, että lahjominen ei ole kummien tehtävä

Olisiko siis ollut parempi jos eivät olisi tuoneet kummalekaan?

Miksi heidät valitsitte kummeiksi jos eivät tehtävästä innostuneita ole?

No mistäs me se oltais voitu tietää? Ei ole ollut tapana kysyä kummeilta, että oletteko innostuneita. Olemme aina kysyneet, että tulisitteko kummeiksi ja aina on vastattu myöntävästi heti. Ei käynyt mielessä, että heitä ei kiinnosta.

 

[vieras]

kuinkas miehesi suhtautui asiaan?

 

[ap]

kuinkas miehesi suhtautui asiaan?

Oli samaa mieltä, että oli kurja temppu, mutta totesi että ei mitenkään yllätyksellistä kyseiseltä pariskunnalta.

 

[vieras]

He itse ovat mieltäneet, että kummius on vain lahjojen antamista. Olen monet kerrat sanonut heille, että lahjominen ei ole kummien tehtävä

Olisiko siis ollut parempi jos eivät olisi tuoneet kummalekaan?

Miksi heidät valitsitte kummeiksi jos eivät tehtävästä innostuneita ole?

No mistäs me se oltais voitu tietää? Ei ole ollut tapana kysyä kummeilta, että oletteko innostuneita. Olemme aina kysyneet, että tulisitteko kummeiksi ja aina on vastattu myöntävästi heti. Ei käynyt mielessä, että heitä ei kiinnosta.

Eikö sitä ruukata keskustella että mitä kummeilta odotetaan, siinä samalla kun kysytään? Muutamilla on sellainen käsitys, ettei voi kieltäytyä jos kummiksi pyydetään, joten siksikin minusta on tärkeää keskustella asiat halki jo pyyntövaiheessa, ettei tule näitä ikäviä pettymyksiä kenellekään. Ja miten niin ei ole käynyt mielessä ettei kiinnosta? Taatusti on paljonkin ihmisiä jotka eivät kummiksi tahdo. En minäkään. En ole käynyt rippikoulua enkä kuulu kirkkoon joten eipä minusta kummiksi edes olisi.

 

[vieras]

kuinkas miehesi suhtautui asiaan?

Oli samaa mieltä, että oli kurja temppu, mutta totesi että ei mitenkään yllätyksellistä kyseiseltä pariskunnalta.

Ai ei ollut yllätys? Eli kun pyysitte kummeiksi niin tämä oli jo odotettavissa -äsken sanoit ettette voineet tietää? En nyt käsitä...

 

[vieras]

MITÄ TEIT SIINÄ TILANTEESSA?

 

[ap]

He itse ovat mieltäneet, että kummius on vain lahjojen antamista. Olen monet kerrat sanonut heille, että lahjominen ei ole kummien tehtävä

Olisiko siis ollut parempi jos eivät olisi tuoneet kummalekaan?

Miksi heidät valitsitte kummeiksi jos eivät tehtävästä innostuneita ole?

No mistäs me se oltais voitu tietää? Ei ole ollut tapana kysyä kummeilta, että oletteko innostuneita. Olemme aina kysyneet, että tulisitteko kummeiksi ja aina on vastattu myöntävästi heti. Ei käynyt mielessä, että heitä ei kiinnosta.

Eikö sitä ruukata keskustella että mitä kummeilta odotetaan, siinä samalla kun kysytään? Muutamilla on sellainen käsitys, ettei voi kieltäytyä jos kummiksi pyydetään, joten siksikin minusta on tärkeää keskustella asiat halki jo pyyntövaiheessa, ettei tule näitä ikäviä pettymyksiä kenellekään. Ja miten niin ei ole käynyt mielessä ettei kiinnosta? Taatusti on paljonkin ihmisiä jotka eivät kummiksi tahdo. En minäkään. En ole käynyt rippikoulua enkä kuulu kirkkoon joten eipä minusta kummiksi edes olisi.

No ei käynyt joo mielessä, kun molemmat silloin innokkaina lupasivat. Ja jotenkin sitä luulee, että on itsestäänselvää ettei lahjat ole pääasia. Ja siitä on monet kerrat keskusteltu jälkikäteen ja olen korostanut, että lahjaa ei anneta koska on pakko ja jos heistä tuntuu, että on pakko niin sitten eivät anna. Mutta minusta se on törkeää, että tullaansynttäreille eikä voi muistaa molempia sankareita.

Ikävää eikä tietenkään pitäisi mennä näin, mutta jos joskus heillä on lapsia niin minä annan kunnon näpäytykset näistä kaikista mitä näiden vuosien aikana he ovat sanoneet ja tehneet. Ei ollut siis todellakaan eka kerta kun tapahtuu jotain. Emmehän me osaa heidän mielestään edes kasvattaa lapsia. Lapset kuuluu kasvattaa istumaan hiljaa, kädet ristissä ja lapset puhuvat vain kun heiltä kysyy jotain. Eli vaikka se ei heidän tulevien lastensa vika olekaan niin minä näpäytän kyllä vanhempia kun siihen tilaisuuden saan. Oli miten lapsellista tahansa.

 

[ap]

kuinkas miehesi suhtautui asiaan?

Oli samaa mieltä, että oli kurja temppu, mutta totesi että ei mitenkään yllätyksellistä kyseiseltä pariskunnalta.

Ai ei ollut yllätys? Eli kun pyysitte kummeiksi niin tämä oli jo odotettavissa -äsken sanoit ettette voineet tietää? En nyt käsitä...

Haluatko ymmärtää tahallasi väärin vai etkö vain käsitä? Emme tienneet tuota kun pyysimme heitä kummeiksi. Sittemmin asiat on tulleet erittäin selviksi moneen eri otteeseen ja monella tapaa. Ja mitenkään riippumatta meidän lapsista niin tuolta "kyliltä" usein kuuluu kummastelua tästä pariskunnasta muutenkin. Tai lähinnä tästä miehen veljen avovaimosta.

 

[ap]

MITÄ TEIT SIINÄ TILANTEESSA?

En ensin ymmärtänyt mitä siinä tapahtui. Siis en ollut aluksi paikalla. Sitten 5v siinä kyseli, että missä lahja on. Minä seurailin sivusta hiljaa. Sitten tajusin lopulta,että lahjan sai vain se 3v. 5v jatkoi kyselemistä ja hänelle sitten kerrottiin, että kohta tulee lisää vieraita ja sinäkin saat lahjan. Sen jälkeen tuli perässä tämä miehen veljen avovaimo ja sanoi 3veelle onnea eikä mitään tuolla 5veelle.

No toisaalta kyseinen nainen ei onnitellut meitä vauvan syntymästäkään joten mitäs tommosesta 5 vuotiaasta.

 

[vieras]

No ei käynyt joo mielessä, kun molemmat silloin innokkaina lupasivat. Ja jotenkin sitä luulee, että on itsestäänselvää ettei lahjat ole pääasia. Ja siitä on monet kerrat keskusteltu jälkikäteen ja olen korostanut, että lahjaa ei anneta koska on pakko ja jos heistä tuntuu, että on pakko niin sitten eivät anna. Mutta minusta se on törkeää, että tullaansynttäreille eikä voi muistaa molempia sankareita.

Ikävää eikä tietenkään pitäisi mennä näin, mutta jos joskus heillä on lapsia niin minä annan kunnon näpäytykset näistä kaikista mitä näiden vuosien aikana he ovat sanoneet ja tehneet. Ei ollut siis todellakaan eka kerta kun tapahtuu jotain. Emmehän me osaa heidän mielestään edes kasvattaa lapsia. Lapset kuuluu kasvattaa istumaan hiljaa, kädet ristissä ja lapset puhuvat vain kun heiltä kysyy jotain. Eli vaikka se ei heidän tulevien lastensa vika olekaan niin minä näpäytän kyllä vanhempia kun siihen tilaisuuden saan. Oli miten lapsellista tahansa.

Lapsellista tosiaan. Älä pidä itseäsi muka-parempana, kun niiden lahjojen -jotka ei ole tärkeitä- takia menet kostamaan.

Siis ihan nyt viime aikoinako heistä on tullut arvostelevia? Kummiksi pyydettäessä olivat mitä mukavimpia ja nyt yhtäkkiä täysiä hirviöitä? Ja miksi kutsuitte ollenkaan jos ennalta arvasitte että ovat töykeitä ja toisaalta vihaatte heidän käsitystään kasvatuksesta? En minä kutsu juhliini ihmisiä joista en tykkää.

 

[Niini]

Aika tökeröä käytöstä oli kyllä vierailta. Heillä tuskin on lapsia itsellään? Eihän tuon ikäiset lapset vielä sitä kummijuttua edes ymmärrä (kai?) , joten eivät voi käsittää miksi heidät asetetaan eriarvoiseen asemaan.

Joo eivät oikein ymmärrä koko kummiasiaa. Kyllähän heille välillä siitä sanotaan että se ja se on sinun kummisi ja tuo taas tuon kummi, mutta eivät he käsitä että mikä ihmeen kummi. Ja kaikki muut lasten enot ja tädit ja kummit (niin sukulaiset kuin ei sukulaiset) ovat läheisiä jokaisen lapsemme kanssa paitsi miehen veli avovaimoineen. He itse ovat mieltäneet, että kummius on vain lahjojen antamista. Olen monet kerrat sanonut heille, että lahjominen ei ole kummien tehtävä mutta heille se on vain ja ainoastaan sitä ja sekin on kuulemma pakollista. Eivät he juuri tahdo antaa sitä lahjaa edes kummilapselle,koska lapsillamme kuulemma on jo kaikkea.

Aika ikävää jos he ovat asian noin päättäneet. Vaikeahan siihen on mitään mennä sanomaan sitten.. Miksi ovat sitten kummiuteen suostuneet ylipäätään?

En kyllä ymmärrä miten kummiudesta on tullut joillekin vaan pakkolahjahomma. Surullista.

 

[vieras]

kuinkas miehesi suhtautui asiaan?

Oli samaa mieltä, että oli kurja temppu, mutta totesi että ei mitenkään yllätyksellistä kyseiseltä pariskunnalta.

Ai ei ollut yllätys? Eli kun pyysitte kummeiksi niin tämä oli jo odotettavissa -äsken sanoit ettette voineet tietää? En nyt käsitä...

no ovat varmaan tässä kolmen vuoden aikana huomanneet että kummit eivät ole kovin kiinnostuneita, mutta eivät voineet sitä silloin tietää kun kummiksi pyysivät. Mitä kohtaa et ymmärrä??

 

[ap]

No ei käynyt joo mielessä, kun molemmat silloin innokkaina lupasivat. Ja jotenkin sitä luulee, että on itsestäänselvää ettei lahjat ole pääasia. Ja siitä on monet kerrat keskusteltu jälkikäteen ja olen korostanut, että lahjaa ei anneta koska on pakko ja jos heistä tuntuu, että on pakko niin sitten eivät anna. Mutta minusta se on törkeää, että tullaansynttäreille eikä voi muistaa molempia sankareita.

Ikävää eikä tietenkään pitäisi mennä näin, mutta jos joskus heillä on lapsia niin minä annan kunnon näpäytykset näistä kaikista mitä näiden vuosien aikana he ovat sanoneet ja tehneet. Ei ollut siis todellakaan eka kerta kun tapahtuu jotain. Emmehän me osaa heidän mielestään edes kasvattaa lapsia. Lapset kuuluu kasvattaa istumaan hiljaa, kädet ristissä ja lapset puhuvat vain kun heiltä kysyy jotain. Eli vaikka se ei heidän tulevien lastensa vika olekaan niin minä näpäytän kyllä vanhempia kun siihen tilaisuuden saan. Oli miten lapsellista tahansa.

Lapsellista tosiaan. Älä pidä itseäsi muka-parempana, kun niiden lahjojen -jotka ei ole tärkeitä- takia menet kostamaan.

Siis ihan nyt viime aikoinako heistä on tullut arvostelevia? Kummiksi pyydettäessä olivat mitä mukavimpia ja nyt yhtäkkiä täysiä hirviöitä? Ja miksi kutsuitte ollenkaan jos ennalta arvasitte että ovat töykeitä ja toisaalta vihaatte heidän käsitystään kasvatuksesta? En minä kutsu juhliini ihmisiä joista en tykkää.

Jos miehellä on vain yksi veli ja kaikki muut lähisukulaiset kutsutaan niin olisi melko räikeää olla kutsumatta heitä.

Ja kyllä. Viimeisen vuoden aikana ovat muuttuneet arvosteleviksi ja tiäs mitä kaikkea.

 

[Auts.]

Sitten 5v siinä kyseli, että missä lahja on.

Auts. Auts.

...ja seuraavaksi sitten kaikki kertomaan, että ei viisivuotiaan tarvitse tietää, ettei vieraille sanota ovella että "Missä lahja on".

 

[ap]

Aika tökeröä käytöstä oli kyllä vierailta. Heillä tuskin on lapsia itsellään? Eihän tuon ikäiset lapset vielä sitä kummijuttua edes ymmärrä (kai?) , joten eivät voi käsittää miksi heidät asetetaan eriarvoiseen asemaan.

Joo eivät oikein ymmärrä koko kummiasiaa. Kyllähän heille välillä siitä sanotaan että se ja se on sinun kummisi ja tuo taas tuon kummi, mutta eivät he käsitä että mikä ihmeen kummi. Ja kaikki muut lasten enot ja tädit ja kummit (niin sukulaiset kuin ei sukulaiset) ovat läheisiä jokaisen lapsemme kanssa paitsi miehen veli avovaimoineen. He itse ovat mieltäneet, että kummius on vain lahjojen antamista. Olen monet kerrat sanonut heille, että lahjominen ei ole kummien tehtävä mutta heille se on vain ja ainoastaan sitä ja sekin on kuulemma pakollista. Eivät he juuri tahdo antaa sitä lahjaa edes kummilapselle,koska lapsillamme kuulemma on jo kaikkea.

Aika ikävää jos he ovat asian noin päättäneet. Vaikeahan siihen on mitään mennä sanomaan sitten.. Miksi ovat sitten kummiuteen suostuneet ylipäätään?

En kyllä ymmärrä miten kummiudesta on tullut joillekin vaan pakkolahjahomma. Surullista.

En tiedä miksi suostuivat. Ehkä koska "kuuluu". Mene ja tiedä.

Itse en ymmärrä vain sitä, että joku ei tahdo ilahduttaa tuollaista pientä lasta.

 

[Niini]

He itse ovat mieltäneet, että kummius on vain lahjojen antamista. Olen monet kerrat sanonut heille, että lahjominen ei ole kummien tehtävä

Olisiko siis ollut parempi jos eivät olisi tuoneet kummalekaan?

Miksi heidät valitsitte kummeiksi jos eivät tehtävästä innostuneita ole?

No mistäs me se oltais voitu tietää? Ei ole ollut tapana kysyä kummeilta, että oletteko innostuneita. Olemme aina kysyneet, että tulisitteko kummeiksi ja aina on vastattu myöntävästi heti. Ei käynyt mielessä, että heitä ei kiinnosta.

Eikö sitä ruukata keskustella että mitä kummeilta odotetaan, siinä samalla kun kysytään? Muutamilla on sellainen käsitys, ettei voi kieltäytyä jos kummiksi pyydetään, joten siksikin minusta on tärkeää keskustella asiat halki jo pyyntövaiheessa, ettei tule näitä ikäviä pettymyksiä kenellekään. Ja miten niin ei ole käynyt mielessä ettei kiinnosta? Taatusti on paljonkin ihmisiä jotka eivät kummiksi tahdo. En minäkään. En ole käynyt rippikoulua enkä kuulu kirkkoon joten eipä minusta kummiksi edes olisi.

No ei käynyt joo mielessä, kun molemmat silloin innokkaina lupasivat. Ja jotenkin sitä luulee, että on itsestäänselvää ettei lahjat ole pääasia. Ja siitä on monet kerrat keskusteltu jälkikäteen ja olen korostanut, että lahjaa ei anneta koska on pakko ja jos heistä tuntuu, että on pakko niin sitten eivät anna. Mutta minusta se on törkeää, että tullaansynttäreille eikä voi muistaa molempia sankareita.

Ikävää eikä tietenkään pitäisi mennä näin, mutta jos joskus heillä on lapsia niin minä annan kunnon näpäytykset näistä kaikista mitä näiden vuosien aikana he ovat sanoneet ja tehneet. Ei ollut siis todellakaan eka kerta kun tapahtuu jotain. Emmehän me osaa heidän mielestään edes kasvattaa lapsia. Lapset kuuluu kasvattaa istumaan hiljaa, kädet ristissä ja lapset puhuvat vain kun heiltä kysyy jotain. Eli vaikka se ei heidän tulevien lastensa vika olekaan niin minä näpäytän kyllä vanhempia kun siihen tilaisuuden saan. Oli miten lapsellista tahansa.

ÄLÄ kosta aikuisten ymmärtämättömyyttä lapsille. Mikään ei ole yhtä veemäistä kuin vetää viattomat lapset mukaan aikuisten riitoihin. Nimim. kokemusta on. Huomasin kyllä että kirjoitit "näpäytän vanhempia" mutta sanonpa vielä silti tämän, ihan hyvällä tarkoitan.

 

[ap]

He itse ovat mieltäneet, että kummius on vain lahjojen antamista. Olen monet kerrat sanonut heille, että lahjominen ei ole kummien tehtävä

Olisiko siis ollut parempi jos eivät olisi tuoneet kummalekaan?

Miksi heidät valitsitte kummeiksi jos eivät tehtävästä innostuneita ole?

No mistäs me se oltais voitu tietää? Ei ole ollut tapana kysyä kummeilta, että oletteko innostuneita. Olemme aina kysyneet, että tulisitteko kummeiksi ja aina on vastattu myöntävästi heti. Ei käynyt mielessä, että heitä ei kiinnosta.

Eikö sitä ruukata keskustella että mitä kummeilta odotetaan, siinä samalla kun kysytään? Muutamilla on sellainen käsitys, ettei voi kieltäytyä jos kummiksi pyydetään, joten siksikin minusta on tärkeää keskustella asiat halki jo pyyntövaiheessa, ettei tule näitä ikäviä pettymyksiä kenellekään. Ja miten niin ei ole käynyt mielessä ettei kiinnosta? Taatusti on paljonkin ihmisiä jotka eivät kummiksi tahdo. En minäkään. En ole käynyt rippikoulua enkä kuulu kirkkoon joten eipä minusta kummiksi edes olisi.

No ei käynyt joo mielessä, kun molemmat silloin innokkaina lupasivat. Ja jotenkin sitä luulee, että on itsestäänselvää ettei lahjat ole pääasia. Ja siitä on monet kerrat keskusteltu jälkikäteen ja olen korostanut, että lahjaa ei anneta koska on pakko ja jos heistä tuntuu, että on pakko niin sitten eivät anna. Mutta minusta se on törkeää, että tullaansynttäreille eikä voi muistaa molempia sankareita.

Ikävää eikä tietenkään pitäisi mennä näin, mutta jos joskus heillä on lapsia niin minä annan kunnon näpäytykset näistä kaikista mitä näiden vuosien aikana he ovat sanoneet ja tehneet. Ei ollut siis todellakaan eka kerta kun tapahtuu jotain. Emmehän me osaa heidän mielestään edes kasvattaa lapsia. Lapset kuuluu kasvattaa istumaan hiljaa, kädet ristissä ja lapset puhuvat vain kun heiltä kysyy jotain. Eli vaikka se ei heidän tulevien lastensa vika olekaan niin minä näpäytän kyllä vanhempia kun siihen tilaisuuden saan. Oli miten lapsellista tahansa.

ÄLÄ kosta aikuisten ymmärtämättömyyttä lapsille. Mikään ei ole yhtä veemäistä kuin vetää viattomat lapset mukaan aikuisten riitoihin. Nimim. kokemusta on. Huomasin kyllä että kirjoitit "näpäytän vanhempia" mutta sanonpa vielä silti tämän, ihan hyvällä tarkoitan.

Sitten jos ja kun heillä on lapsia niin hoidan sen näpäytyksen niin ettei siitä kukaan lapsi kärsi, tietenkin. Mutta ihan taatusti sen näpäytyksen hoidan. Niin paljon on meidän lapsia parjattu heidän suunnalta. Olen siis muualta kuullut, että ovat arvostelleet meidän kasvatustapoja ja ihan kaikkea.

 

[Mikset]

voisi jo nyt sanoa kyseisille henkilöille, että sä olet kuullut niin paljon juttua muilta siitä, että he ovat arvostelleet teitä ja lapsianne selän takana, että mikäs on homman nimi. Että jos on sanottavaa, niin voisi sen sitten hoitaa suoraan, eikä puhua peetä selän takana.

Mä ainakin sanoisin, ihan saletisti, jos kerran tuo on jatkunut noinkin kauan. Mä en jäisi sitä odottelemaan, että heille lapsia syntyisi....

 

[ap]

voisi jo nyt sanoa kyseisille henkilöille, että sä olet kuullut niin paljon juttua muilta siitä, että he ovat arvostelleet teitä ja lapsianne selän takana, että mikäs on homman nimi. Että jos on sanottavaa, niin voisi sen sitten hoitaa suoraan, eikä puhua peetä selän takana.

Mä ainakin sanoisin, ihan saletisti, jos kerran tuo on jatkunut noinkin kauan. Mä en jäisi sitä odottelemaan, että heille lapsia syntyisi....

Mies on sanonut suoraan veljelleen, että ei tarvi puhua paskaa. Ei täysin myöntänyt silloin asiaa, mutta osittain. Oli lopulta jopa miehen veli sanonut, että hänen mielestään on ihan oikein uhata lapsia "kiinni käymisellä". Mies mainitsi siis silloin samassa yhteydessä että ei hyväksy sitäkään, että heidän vanhempansa uhkailevat kiinni käymisellämeidän lapsia, jos ei totella, mutta miehen veli tuumasi että hänen mielestään se on ihan oikeaa ja hyväksyttävää kasvatusta.

Ja siis lisään vielä, että meillä on ihan normaalit ja kiltit lapset, joita toki välillä joutuu komentamaankin ja joskus jopa käy niin etteivät tottele heti. Kuten kaikki normaalit lapset tekevät. Yleisesti saamme usein kuulla, että meillä on tosi kiltit lapset.