asennevamma vai joku pahempi ongelma?

[ChEERS]

mä inhoan ja vihaan aamuherätyksiä.
jopa enemmän kun pahaa krapulaa, oksennustautia, hammassärkyä..
ja niin on ollut aina, muistan kun olin ala-asteikäinen ja äiti tuli aamuisin repiin mun sängystä kun en ollut herännyt herätyskelloon joka oli rämissyt puoli tuntia korvan juuressa. oikeesti se tunne, et antakaa mä nukun vielä HETKEN on aivan ylivoimainen ja oikeasti mulle ongelma.
ihan sama nukunko yöllä tunnin vai 12 tuntia, niin aamuherätykset on niin syvältä.
tää häiritsee jo siinä määrin elämää, et illat on ihan kamalia, mä en halua nukahtaa kun se herääminen on niin hirveetä :ashamed: :ashamed: :ashamed:
jos herään omia aikojani vaikka kuudelta aamulla, niin ei mitää ongelmaa, mut herätyskelloon herääminen on yhtä helvettiä.

pitäisköhän tässä kehitellä joku ammatti jota vois tehdä sillon kun herää :xmas:

 

[kookosta]

Mä en myöskään ole missään määrin aamuihminen ja on ihan kamalaa jos poika repii ylös sängystä kun haluis vaan nukkua. Tai kamalaa se on sillon jos se alottaa aamun vinkumalla ja kitisemällä, mulla ei oo aamusin senkään vertaa hermoja kun muulloin :ashamed:

 

[ChEERS]

mulla kans on hermot aivan olemattomat aamuisin, mieskin on sanonut, et jos joutuu herättään mut, niin tekee sen mieluummin tökkimällä vaikka jollain kättä pidemmällä etten käy päälle :ashamed: :snotty:
ja auta armias jos poika saa uhmaraivarin aamukiireessä.. :headwall:
onneks töissäkin jo tiedetään mun aamu-unisuuteni, ne ei puhu mulle mitään järkevää tai tärkeetä ennen kymmentä, mielellään ennen yhtätoista :xmas: