E
"eeva"
Vieras
On kahdeksas joulu kun en ole äidin kanssa missään tekemisissä. Normaaliarkena asia ei juurikaan vaivaa, eikä kaiken hulinan keskellä edes ehdi ajatella, mutta valehtelisin jos väittäisin että juuri nyt ei tunnu missään. Niin karmivalta kun kuulostaakin niin välillä tuntuu että olisi vaan helpompi jos äiti olisi kuollut, nyt pitää jo selittää lapsille(ja itselleenkin) jotain kun kyselevät missä mummo ja miksei mummo koskaan käy meillä. Taakka tuntuu välillä raskaalta kantaa.
Mutta jos oma äitini viettää joulua uusioperheensä kanssa, niin eipä tuosta anopistakaan järin mitään kuulu... Sinnepäin tilanne normaali, mutta siitä huolimatta anoppi ei saa puhelinta käteen ja soitettua edes pojalleen mitä kuuluu. Saati kysyä mitä oman poikansa lapsille kuuluu. Ei koskaan. Sinnepäin kun soittaa niin juttelee kyllä, mutta esim nyt joulun alla ei ole kuulunut mitään.
Nuorin lapsemme(4kk) joutuu tammikuun lopulla leikkaukseen ja turveverkon puuttumisen huomaa siitä kun itse ei aina meinaa jaksaa kaikkea...
Mutta jos oma äitini viettää joulua uusioperheensä kanssa, niin eipä tuosta anopistakaan järin mitään kuulu... Sinnepäin tilanne normaali, mutta siitä huolimatta anoppi ei saa puhelinta käteen ja soitettua edes pojalleen mitä kuuluu. Saati kysyä mitä oman poikansa lapsille kuuluu. Ei koskaan. Sinnepäin kun soittaa niin juttelee kyllä, mutta esim nyt joulun alla ei ole kuulunut mitään.
Nuorin lapsemme(4kk) joutuu tammikuun lopulla leikkaukseen ja turveverkon puuttumisen huomaa siitä kun itse ei aina meinaa jaksaa kaikkea...
