Asiaa sijaisperheistä!!!

[valmis äidiksi]

Asiani koskee sijaisperheitä ja sijaislapsia. Olen kohta 28 vuotias nuori nainen. Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa kohta 6 vuotta. Haluaisimme ihan hirveästi lapsen/lapsia, mutten haluaisi biologisia, koska sairastan diabetesta. Vaikka diabeteksen kanssa pystyy elämään, en missään nimessä haluaisi lapselleni tätä sairautta. Vaikka riski lapsen sairastumiselle onkin aika pieni, se on silti todennäköistä, varsinkin koska lapsen äiti sairastaa diabetesta. Niimpä kysyisinkin, onko diabetes riittävä syy sijaisperheeksi ryhtymiseen? Vai tarvitseeko sijaisperhe syyn, esim. jos ei pysty saamaan biologisia lapsia? Adoptioprosessiin emme viitsisi lähteä, se kestää niin kauan, varsinkin kun meillä ei välttämättä ole ongelmia lapsen saamisen suhteen. Olemme tosissamme lapsen suhteen ja koemme olevamme valmiita huolehtimaan ja ottamaan vastuun lapsesta. Olisin kiitollinen, jos joku kertoisi kokemuksiaan!

 

[yui]

Ei sijaisperheeksi ryhtymiseen tarvi muuta syytä kuin että haluaa sijaisperheeksi. On aivan sama, saisiko biolapsia vai ei.

 

["tyty"]

Sijaisperheeksi voi ryhtyä "kuka vaan" eli voi olla omia lapsia tai voi olla lapseton joko omasta halusta tai tahtomattamaan. Kannattaa käydä Pelastakaa Lasten sivuilla ja ottaa yhteyttä sinne tai oman kunnan sosiaalitoimeen.

 

[Miuski harmailee]

Sijaisperheeksi voi tosiaan ryhtyä "kuka vaan". Sijaisvanhemmiksi haluavat kuitenkin haastateellaan ja heidän tulee useimmissa tapauksissa käydä Pride -kurssi, jossa valmennetaan sijaisvanhemmuuteen. Lisäksi sijaisperheenä pitää pystyä tulemaan toimeen lapsen biovanhempien ja biosuvun kanssa.

Diabetes ei ole syy ryhtyä sijaisperheeksi. Huono terveydentila voi olla kuitenkin este sijaisvanhemmaksi ryhtymiselle. Kannattaa tosiaan olla yhteydessä oman kunnan sosiaalitoimistoon, josta kerrotaan lisätietoja.

 

[tt]

olethan ottanut huomioon että olette sitten tosiaan sijaisperhe ja lapset saattavat vaihtua tiuhaankin tai olla useamman vuoden ja "päästä" sitten takaisin bioloiseen perheeseen... eli luopumisen tuskaa on tiedossa ja lapsilla voi olla vaikka minkälaista käytöhäiriötä yms.

Itselläni on diabetes ja 2 ihan tervettä lasta. On aika epätodennäköistä että äidin diabetes periytyy, isältä useammin.

 

[ja muistathan]

Ja muistathan että sijoitettu lapsi voi päästä takaisin kotiin, eli ei ole ollenkaan samanlainen "lapsensaantikeino" kuin adoptio tai biologinen lapsi....

 

["jjjj"]

Sijaislapsi on sitten sijoitettuna sijaisperheeseen, ei teidän oma lapsi. Jotkut saattavat olla aikuiseksi asti luonanne, mutta he saattavat palata omaa kotiin tai muuttaa adoptiokotiin. Heistä ei siis ilman adoptiota tule teidän lapsia, eivätkä he välttämättä ole teillä pitkään. He saattavat tulla teille murrosikäisinä, vauvat ovat usein sijoituksessa vain tilapäisesti, eli palaavat kotiin tai adoptoidaan muualle.

 

[yui]

[QUOTE="jjjj";22747913]Sijaislapsi on sitten sijoitettuna sijaisperheeseen, ei teidän oma lapsi. Jotkut saattavat olla aikuiseksi asti luonanne, mutta he saattavat palata omaa kotiin tai muuttaa adoptiokotiin. Heistä ei siis ilman adoptiota tule teidän lapsia, eivätkä he välttämättä ole teillä pitkään. He saattavat tulla teille murrosikäisinä, vauvat ovat usein sijoituksessa vain tilapäisesti, eli palaavat kotiin tai adoptoidaan muualle.[/QUOTE]

Höpsis, tosi monet vauvat jäävät sijaiskotiin. Osa toki palaa, mutta oletan, että ap:n tarkoitus on yrittää saada pitkäaikaissijoitettu lapsi. Sellainen ei lähde adoptioon muualle. Kotiin saattaa joskus palata, mutta yleensä ei.

Ja nyt, kun suunnitellaan adoptiolain muutosta, on mahdollista, että nykyistä useampi sijoitettu lapsi adoptoidaan sijaiskotiin. Lakiehdotuksessa nimittäin on kirjoitettuna, että adoptiovanhemmat voidaan velvoittaa huolehtimaan siitä, että lapsi tapaa biovanhempiaan. Sitä en sitten tiedä, millaisena laki joskus voimaan tulee.

 

["jjj"]

Ihan vauvana sijoitetuille yleensä löytyy adoptiokoti helposti, eli vauvat usein ovat tilapäissijoituksessa tai heistä ennemmin tai myöhemmin tehdään adoptiopäätös. Eli jos vanhempi ei kykene tukitoimista huolimatta ryhtymään vauvan huoltajaksi, yritetään saada lapsi adoptioon.

 

[yui]

[QUOTE="jjj";22747974]Ihan vauvana sijoitetuille yleensä löytyy adoptiokoti helposti, eli vauvat usein ovat tilapäissijoituksessa tai heistä ennemmin tai myöhemmin tehdään adoptiopäätös. Eli jos vanhempi ei kykene tukitoimista huolimatta ryhtymään vauvan huoltajaksi, yritetään saada lapsi adoptioon.[/QUOTE]

Edelleenkin sama höpsis! Toki vauvoille löytyisi adoptiokoti, mutta niin löytyisi isommillekin. Mutta jos vanhempi ei anna adoptioon, niin ei anna. Ja harva antaa. Minulla on vaikka kuinka monta tuttavaperhettä, joilla on ihan muutaman kuun iässä tullut sijoitettu lapsi. Eikä ole palannut biovanhemmille.

 

[Pesky Pixie]

Höpsis, tosi monet vauvat jäävät sijaiskotiin. Osa toki palaa, mutta oletan, että ap:n tarkoitus on yrittää saada pitkäaikaissijoitettu lapsi. Sellainen ei lähde adoptioon muualle. Kotiin saattaa joskus palata, mutta yleensä ei.

Ja nyt, kun suunnitellaan adoptiolain muutosta, on mahdollista, että nykyistä useampi sijoitettu lapsi adoptoidaan sijaiskotiin. Lakiehdotuksessa nimittäin on kirjoitettuna, että adoptiovanhemmat voidaan velvoittaa huolehtimaan siitä, että lapsi tapaa biovanhempiaan. Sitä en sitten tiedä, millaisena laki joskus voimaan tulee.

Mielestäni jjjj puhui asiaa. Jos haluaa ns. "omaa lasta", niin sijaisvanhempana toimiminen ei ole oikea vaihtoehto, vaan silloin suositellaan adoptiota. Sijaislapset ovat aina ja ensisijaisesti "lainassa" ja ensisijainen tarkoitus on saattaa lapsi yhteen biologisten vanhempiensa kanssa. Sijaisvanhempana toimiminen on tyystin toisenlaista kuin omien lasten hoito. Suurin tarve on niille sijaisvanhemmille, jotka ovat valmiita ottamaan isompiakin lapsia. Oli lapsi tullessaan sitten minkä ikäinen tahansa, hänellä saattaa olla rankkojakin kokemuksia takanaan, ja yhteistyö ei aina ole helppoja. Sijaisvanhemman tulee myös olla tekemisissä biologisten vanhempien kanssa. Missään nimessä ei voi turvautua siihen ajatukseen, että vauvana tulevan sijaislapsen saa kotonaan pitää täysi-ikään asti.

Aloittajalle voisin sanoa, että mitään varsinaista syytähän ei sijaisvanhemmuuteen tosiana tarvita. Pitää olla vain halu ja kyky sitoutua sijaisvanhemman osaan. Suosittelen lukemiseksi kirjaa "Terveisiä Sijaisperheestä".

 

[yui]

Mielestäni jjjj puhui asiaa. Jos haluaa ns. "omaa lasta", niin sijaisvanhempana toimiminen ei ole oikea vaihtoehto, vaan silloin suositellaan adoptiota. Sijaislapset ovat aina ja ensisijaisesti "lainassa" ja ensisijainen tarkoitus on saattaa lapsi yhteen biologisten vanhempiensa kanssa. Sijaisvanhempana toimiminen on tyystin toisenlaista kuin omien lasten hoito. Suurin tarve on niille sijaisvanhemmille, jotka ovat valmiita ottamaan isompiakin lapsia. Oli lapsi tullessaan sitten minkä ikäinen tahansa, hänellä saattaa olla rankkojakin kokemuksia takanaan, ja yhteistyö ei aina ole helppoja. Sijaisvanhemman tulee myös olla tekemisissä biologisten vanhempien kanssa. Missään nimessä ei voi turvautua siihen ajatukseen, että vauvana tulevan sijaislapsen saa kotonaan pitää täysi-ikään asti.

Aloittajalle voisin sanoa, että mitään varsinaista syytähän ei sijaisvanhemmuuteen tosiana tarvita. Pitää olla vain halu ja kyky sitoutua sijaisvanhemman osaan. Suosittelen lukemiseksi kirjaa "Terveisiä Sijaisperheestä".

Olihan siinä seassa asiaa, mutta se kyllä hukkui noitten virheellisten tietojen alle.

 

[sgsggs]

[QUOTE="jjj";22747974]Ihan vauvana sijoitetuille yleensä löytyy adoptiokoti helposti, eli vauvat usein ovat tilapäissijoituksessa tai heistä ennemmin tai myöhemmin tehdään adoptiopäätös. Eli jos vanhempi ei kykene tukitoimista huolimatta ryhtymään vauvan huoltajaksi, yritetään saada lapsi adoptioon.[/QUOTE]

Ei sijoitettuja lapsia voi adoptoida. Sijoitettu lapsi ei ole ns. kokonaan otettu vanhemmiltaan pois ja adoptioon tarvitsee vanhempien luvan!

 

["jjj"]

Silti siajislapsen varaan ei kannata äitiyttään laskea. Tämä voi olla joistakin rumasti sanottu, mutta tarkoitan juurikin sitä, että sijaislapsesta pitää olla tarvittaessa valmis luopumaan, sijaisvanhemmilla ei ole siinä päätäntävaltaa. Ja vauvoilla on useammin tilausta adoptioon kun esim teineillä.
Sitä en tällä tarkoita, etteikö sijaislapisa pitäisi rakastaa kuin omiaan. He tarvitsevat äidin- ja isänrakkautta paljon ja ilman vastaodotuksia. Mutta jos/ kun heidän vanhemmikseen ryhtyy, pitää omat tarpeet asettaa toiseksi, kun mukana on aina se vaihtoehto, että lapset vaihtuvat. Siksi toivon apn harkitsevan tarkasti, onko tämä hänelle oikea muoto perustaa perhe. Joillekin toki on, mutta se ei ole henkisesti helpoin konsti "tulla äidiksi" koska äidit yleensä halauaa päättää lastensa asioista ja sijaisvanhemmuudessa on aina mukana biovanhempien päätäntävalta.

 

["jjj"]

Ei sijoitettuja lapsia voi adoptoida. Sijoitettu lapsi ei ole ns. kokonaan otettu vanhemmiltaan pois ja adoptioon tarvitsee vanhempien luvan!

Tiedän sen, mutta sijoituksessa on myös vauvoja, joiden adoptiopäätöstä odotetaan harkaintajan loppuun.
Ehkä minä sitten satun vaan tuntemaan niitä sijaisperheitä, joilla vauvat on olleet vaan käymässä ja isommat jääneet useimmin pitkäksi aikaa. Kenellekään tutulleni ei ole vauvaiässä tullut lapsi jäänyt vaan on ollut läpikulkumatkalla ja palannut kotiin tai siirtynyt adoptioperheeseen.

 

[yui]

[QUOTE="jjj";22748062]Tiedän sen, mutta sijoituksessa on myös vauvoja, joiden adoptiopäätöstä odotetaan harkaintajan loppuun.
Ehkä minä sitten satun vaan tuntemaan niitä sijaisperheitä, joilla vauvat on olleet vaan käymässä ja isommat jääneet useimmin pitkäksi aikaa. Kenellekään tutulleni ei ole vauvaiässä tullut lapsi jäänyt vaan on ollut läpikulkumatkalla ja palannut kotiin tai siirtynyt adoptioperheeseen.[/QUOTE]

Tuossa onkin kyse lyhytaikaisesta sijoituksesta. Ja silloin kaikki tietävät, ettei vauva ole jäämässä sijaiskotiin.

 

[entinen]

[QUOTE="jjj";22747974]Ihan vauvana sijoitetuille yleensä löytyy adoptiokoti helposti, eli vauvat usein ovat tilapäissijoituksessa tai heistä ennemmin tai myöhemmin tehdään adoptiopäätös. Eli jos vanhempi ei kykene tukitoimista huolimatta ryhtymään vauvan huoltajaksi, yritetään saada lapsi adoptioon.[/QUOTE]

Huostaanotettu (sijoitettava) vauva on aivan eri asia, kuin adoptioon annettu vauva.
Laitokseltakin voidaan ottaa huostaan, se on totta. Mutta ei se tarkoita, että äiti suostuisi adoptioon välttämättä ikinä. Adoptioon menevät vauvat menevät ihan muualle, kuin tavalliseen sijaisperheeseen. Ns tavalliseen sijaisperheeseen tulee lapsi, joka on huostaanotettu, eikä adoptioon lähdössä.
Aniharvoin huostaanotto muuttuu adoptioksi, koska adoptioon tarvitaan biovanhemman suostumus ja tarkoittaa että biovanhempi menettää kaikki oikeutensa lapseen. Tällä hetkellä siis näin.

Jos vauva joudutaan heti laitokselta ottamaan huostaan, niin ongelmat on todennäköisesti syvällä. Ei voi sanoa, että vauvat huostaanotetaan usein vain tilapäisesti.

 

[EJK]

Totuus on, että sijaisvanhemmaksi ryhtyminen ei ole niin ruusunpunaista unelmaa kuin monet ehkä kuvittelevat. Sijaisvanhemmuus vaatii vanhemmilta kykyä sietää ja joustaa monenlaisia tilantieta, joita syntyy lapsen biologisten vanhempien ja lähisukulaisten taholta. Se, että ryhtyy jonkun lapsen / lasten sijaisvanhemmiksi tarkoittaa sitä, että lapsen myötä saa koko joukon muutakin sukua lähellensä. Lapsen ja biologisten vanhempien / lähisukulaisten yhteydenpitoa tuetaan, joten sijaisvanhemmat joutuvat olemaan mahdollisesti paljonkin tekemisissä lähisukulaisten kanssa ja aina se ei todellakaan suju jouhevasti. Lisäksi sijasivanhemmat joutuvat varautumaan siihen, että lapsi on sijoituksessa vain määräajan ja palautuu takaisin biologisille vanhemmille. Myös se kannattaa muistaa, että mitä isompi sijoitettu lapsi, sen haasteellisimmat arjen asiat ihan lapsen mahdollisen traumatisoitumisen vuoksi voi tulla hyvinkin osaksi jokapäiväistä arkea.


Mutta sijaisvanhemmista on kova pula, joten jos vähänkään asia kiinnostaa, olkaa miehenne kanssa yhteydessä kuntanne sosiaalitoimeen ja ilmaistaa halukkuutenne. Sitä myöten pridekoulutukseen hakeutuminen avaa enemmän sijasiperhekäsitystä ja sitä arkea, mitä sijaisvanhempana toimiminen on =)

 

["tyty"]

Nostan todella hattua sijaisperheille! Tukiperheenä toimiminen on valitettavasti avannut minun silmäni sille tosiasialle, että minusta ei ole sijaisäidiksi. Viikonlopun sitä jaksaa, mutta että joka päivä... Ehkä joskus olen niin vahva ja viisas että pystyn, mutta tässä elämäntilanteessa tarvitsen aikaa myös itselleni. Onnea ap:n pyrkimyksille! Suosittelen kyllä tukiperhetoimintaa kaikille.

 

["ali"]

siis kun ei ole adoptio vaan hoitaa toisen lasta.

 

[Valmis äidiksi]

Kiitos tosi paljon vastauksista, sain paljon uutta tietoa ja rohkaisua Tsemppiä ja terveisiä kaikille jotka ovat samoilla "asioilla" kanssani!

 

[bisness is bisiness]

Kyllähän sijaislapsilla tänä päivänä bisnestä tehdään. Oletko valmis ottamaan toisen lapsen huostaasi, jos tietäisit että huostaanotossa on jotain hämärää?

 

[joojoo.]

Ei tavallinen sijaisvanhempi pääse bisnestä tekemään sijaislapsilla, ei sitten ikinä. Paremmin tienaa päivätyössä, josta sentään saa illat ja viikonloput vapaaksi, jopa vuosiloman. Ja täytyy muistaa, että kyseessä on elinikäinen sitoutuminen 24/7h, lapsiin jotka eivät kuitenkaan tule koskaan ihan omiksi, eikä koti ole enää vain "meidän perheen" koti vaan siellä käy niin sossut kuin lapsen biosukulaiset.
Kyllä korvaus on ihan ok.

...eihän sijaisvanhemmille aina olekaan maksettu, vasta jostin 90-luvulta alkaen, kun havaittiin että sijaisäidit olivat jääneet täysin vailla eläkekertymää, niin asiaan tuli parannus.
Oisiko se vanha sitten sinusta parempi systeemi?