Toggle sidebar

Asperger- lasten vanhempia paikalla? Vai mitä tää on...lapsen raivokohtauksista.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ymmällään ja väsynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Y

ymmällään ja väsynyt

Vieras
Meidän esikoinen on ollut kiukkuinen ja temperamenttinen vauvasta asti.
Ei ole ikinä pitänyt mistään ryhmätilanteista, esim. vauva-kerhot ja nyt isompana (on muutaman kuukauden alle 5 v) jumppakerhot tms. Myös muiden lasten kylääntulot aiheuttaa hysteriaa. Lapsi voi saada kamalan raivarin jos vaikka kysyy otatko maitoa tai sanoo aamulla hyvää huomenta. Lapsi vaatii pitkän keskittymisajan kertoakseen omista asioista ja saa kauhean agressiokohtauksen jos joku vaikka kesken puheen kysyy häneltä jotakin siihen liittyvää. Muistaa satukirjat ulkoa, osasi tehdä 12-15 palan palapelejä jo reippaasti alle 2 vuotiaana, osaa nyt laskea yhteenlaskuja yms. eli eräänlaista aspergeriin liittyvää 'yliosaamista' voisi olla.

Erityisesti sosiaalisissa tilanteissa tuntuu menevän pasmat sekaisin. Valittaa usein metelistä vaikka ääntä ei juurikaan (meillä ei ole edes cd-soitinta eikä telkkari päällä) ole ja yhteen aikaan liikkui silloin tällöin kotona Peltorit korvilla. 3,5 vuotiaana meni osapäivähoitoon ja sai sielläkin tikukohtauksia esim. musiikkihetkissä tai vappujuhlissa, joissa meni ihan hysteeriseksi ja lukkoon. Lapsi on hyvin kiintynyt minuun eli äitiin ja innostuu huonosti mistään, mikä vaatisi sitä että joku toinen hoitaa häntä.
Liikunnallisesti on aika kömpelö.

Kuulostaako tämä tutulta? Neuvolassa olen useamman lääkärin kanssa asiasta puhunut ja he toteavat 'yliherkkä rajoja laittamaton äiti' ilmeellä että kuulostaa normaalilta lapselta. Mitään uhmakausia tällä ei kuitenkaan ole ollut niinkuin kuopuksella, tuota agressiivisuutta esiintyy koko ajan ja raivareita monta kertaa päivässä. Alkaa voimat loppua ja kuopuksella myös kun isosisko raivoaa ja huutaa milloin mistäkin.
 
Suosittelen tutkimusten vaatimista. Muuten luota itseesi ja älä rasita itseäsi liikaa. Ei sinun päämääräsi ole hyvin käyttäytyvä ja mallikelpoinen lapsi, vaan onnellinen aikuinen.
 
Vaadi PONNEKKAASTI lisätutkimuksia. Kuulostaa Assilta mutta myös ihan Autismiltakin. Itsellä yksi ADD lapsi, vei 11 vuotta taistellen oman kunnan terveydenhuollon porteiden kanssa ennekuin lopulta päästiin yliopistolliseen kunnon tutkimuksiin. Tosin sielläkin neurolla oli liikaa egoa kolmen opiskelijan läsnäollessa, kysymykseeni: mikä on tarkempi diagnoosi ja saako sen paperille (kuntoutusta varten ja mahd kuntoutustukea) hän vastasi: että mitä minä sillä teen.... Itse puhuin lapsen erilaisuudesta pienestä lähtien, kuitattiin vaan "hysteerinen äiti" kommentilla... vaikka teen työtä kehitysvammaisten parissa ja TIEDÄN asioista jotain toisin kuin terkkalääkäri jolle kehari on se söpö downi salkkareissa =(
 
Alkuperäinen kirjoittaja murr:
Vaadi PONNEKKAASTI lisätutkimuksia. Kuulostaa Assilta mutta myös ihan Autismiltakin. Itsellä yksi ADD lapsi, vei 11 vuotta taistellen oman kunnan terveydenhuollon porteiden kanssa ennekuin lopulta päästiin yliopistolliseen kunnon tutkimuksiin. Tosin sielläkin neurolla oli liikaa egoa kolmen opiskelijan läsnäollessa, kysymykseeni: mikä on tarkempi diagnoosi ja saako sen paperille (kuntoutusta varten ja mahd kuntoutustukea) hän vastasi: että mitä minä sillä teen.... Itse puhuin lapsen erilaisuudesta pienestä lähtien, kuitattiin vaan "hysteerinen äiti" kommentilla... vaikka teen työtä kehitysvammaisten parissa ja TIEDÄN asioista jotain toisin kuin terkkalääkäri jolle kehari on se söpö downi salkkareissa =(
Click to expand...

Hyvä, kiitos, pitää yrittää puhua kun kuopuksella on neuvolalääkäri seuraavaksi. Itselläni alkaa olla kohta töihinmeno ajankohtainen ja ennen pidempiä päiväkotipäiviä tuo on hyvä selvittää.
 
Meillä käyty juuri samoja mietintöjä läpi koko kevään... Meillä poika tosin vasta vajaa 3-v, mutta äitinä aavistelin kokoajan, että pojassa on jotain erikoista. Meillä myös pojalla siirtymätilanteet tuottavat suuria ongelmia.. ei oikein anna pukea, hermostuu kaupassa aina kassoillle tultaessa - jopa välillä televisiokanavan vaihtamisesta ... ( vaikkei siis seurannut edes ohjelmaa.. )

Meillä myös poika hermostuu suuresti, jos leikkiä yrittää muuttaa - tähän yhdistettynä tietyt jopa pakkomielteiset kiinnostuksen kohteet, kuten kivien vierittely ja järjestely, ynnä muita - ovat johtaneet meillä siihen, että olen alkanut välttelemään tilanteita - joissa leikkikentällä muita lapsia... se vain mahdotontaa meidän pojan kanssa, kun haluaa vain tehdä omiaan.'

Äitinä ymmärrään hyvin, että on todella vaikeaa ja raskasta miettiä, mikä on ja miksi lapsi käyttäytyy näin... alkuvuodesta luin valtavasti netissä kirjoituksia - siis juuri muiden äitien ja löysin paljon yhtäläisyyksiä mm autismia käsitteleviltä sivuilta meidän pojan kanssa.
Meillä sitten poika pääsi alkuvuodesta neuvolan kautta erikoislääkärille ( myös puhe todella viivästynyt.. ) -> sitä kautta saatiin lähete Lastenllinnaan, jossa poika oli osastojaksolla viikon. ( aivan ihana paikka ja mukavat hoitajat ) ja saimme paljon tietoa sekä myös sitten diagnoosin.

Minun kohdallani tunnen suurta helpotusta, että nyt tiedän miksi asiat ovat näin. Jollain tavoin tunnen itseni myös vahvemmaksi, sillä meidän kohdalla juuri tuo pojan "jumittuminen" johti siihen, että useammin kuin kerran olen saanut haukkumiset leikkikentällä muilta äideiltä, kun poika tukkii kivileikeillään liukumäen tms..... nyt tiedän miksi ja aion sen myös kertoa.

Oma lapsi on AINA maailman rakkain ja arjesta selviämiseen auttaa paljon tieto siitä, miten eteenpäin ja ainakin meillä miten toimitaan lapsen parhaaksi jatkossa. Diagnooseja nykyään tuntuu olevan maailma täynnä, kuitenkin jokainen lapsi niin oma yksilönsä.

Sinulle PALJON voimia ja ilman muuta, pyydä päästä lasten erikoislääkärille. Tuntuu hölmöltä tuo, että äitiä ei kuunnella - kuka muu lapsen tuntisikaan parhaiten?? Me tosiaan päästiin alkuun ihan neuvolan lähetteellä........ :))) Aurinkoista kesää teidän perheelle <3
 
Tuohon edelliseen vielä, ettei saatu siis virallista "diagnoosia" mutta autistisia piirteitä niin paljon - että se jo määrittelee jatkon. Meillä edessä siis nyt kelasta vammaistuen hakeminen ( suositellaan korotettua ) sekä myös omaishoidontukea. Kuulostaa jotenkin hurjalta, meillä siis kuitenkin pärjäillään suhtkoht hyvin ja ennen 2-v ei oikein ajateltu edes asiaa, kun oli vielä niin pieni.

Meillä poika myös toinen kaksosista ja tekee hirveästi asioita siskonsa perässä, joten sekin ehkä sitten hankaloitti meillä tuota mietintää, että mikä nyt sitten on oikeaa käyttäytymistä ja mikä väärää.

Tuo on harmillista ( kuten ed.oleva kirjoitti ), että joskus asioissa menee niin kauan ja sitä ikäänkuin putoaa yhteiskunnan kiemuroihin.... meillä kaikki meni onneksi nopeasti. Ensimmäinen erikoislääkärin käynti tosiaan tammikuussa ja nyt sitten tutkimukset jo takana.

Mutta tosiaan äitinä tunnet poikasi parhaiten ja sen pitäisi riittää, jotta pääsette jatkotutkimuksiin - jos siis niin toivotte. Voimia <3
 
Mä olen miettinyt myös onko meidän tytöllä jotain aisti- tms. poikkeavuutta. Luin kirjoituksenne ja tuli mieleen voiko lapsellani olla ADD tai ADHD? En tiedä näistä juuri mitään, mutta omaa lastani tunnen niin hyvin, että voin sanoa, että ongelmia/vaikeuksia tuottavat
- pukemistilanteet, lähtien puolivuotiaasta, joissa kilahtaa joka kerta
- siirtymätilanteet, varsinkin kun haen hoidosta, joka kerta suuttuu ja juoksee toiseen suuntaan
- saattaa tosiaan hermostua ihan siitä, jos sanoo huomenta tai kysyy, mitä syöt
- kilahtaa, jos joku juttu ei onnistu sillä sekunnilla, esim. pyöräänsä ei saa työnnettyä oksan yli niin alkaa narina ja huuto. Muutenkin narinaa paljon, kun on paljon tyytymätön.
- järjestelee tavaroitaan värien tai muotojen mukaan, tarrat liimaa riviin tai joon, oma muistikirja, johon kirjaa kaikkea
- ei pidä pään tai kehon silittämisestä, ei tukan harjauksesta, ei lämpöisestä ruoasta
- uiminen jees, mutta ei halua opetella uimaan
- erilaisissa sosiaalissa tilenteissa vaikeata, koska mm. ryhmäliikuntatunneilla, jos joku vahingossa tönäisee tai ottaa pallonsa, niin kilahtaa. Ei jaksa jonottaa.
- ei pidä tuulesta
- musiikista tykkää, oppii helposti laulujen sanoja, loruttelu tosi jees
- hyvä muisti ja osaa sanaleikkejä, vaikka on vasta pieni leikki-ikäinen.
Hyvä nukkuja on ollut aina.
 
[QUOTE="äiti minäkin";24150425]Mä olen miettinyt myös onko meidän tytöllä jotain aisti- tms. poikkeavuutta. Luin kirjoituksenne ja tuli mieleen voiko lapsellani olla ADD tai ADHD? En tiedä näistä juuri mitään, mutta omaa lastani tunnen niin hyvin, että voin sanoa, että ongelmia/vaikeuksia tuottavat
- pukemistilanteet, lähtien puolivuotiaasta, joissa kilahtaa joka kerta
- siirtymätilanteet, varsinkin kun haen hoidosta, joka kerta suuttuu ja juoksee toiseen suuntaan
- saattaa tosiaan hermostua ihan siitä, jos sanoo huomenta tai kysyy, mitä syöt
- kilahtaa, jos joku juttu ei onnistu sillä sekunnilla, esim. pyöräänsä ei saa työnnettyä oksan yli niin alkaa narina ja huuto. Muutenkin narinaa paljon, kun on paljon tyytymätön.
- järjestelee tavaroitaan värien tai muotojen mukaan, tarrat liimaa riviin tai joon, oma muistikirja, johon kirjaa kaikkea
- ei pidä pään tai kehon silittämisestä, ei tukan harjauksesta, ei lämpöisestä ruoasta
- uiminen jees, mutta ei halua opetella uimaan
- erilaisissa sosiaalissa tilenteissa vaikeata, koska mm. ryhmäliikuntatunneilla, jos joku vahingossa tönäisee tai ottaa pallonsa, niin kilahtaa. Ei jaksa jonottaa.
- ei pidä tuulesta
- musiikista tykkää, oppii helposti laulujen sanoja, loruttelu tosi jees
- hyvä muisti ja osaa sanaleikkejä, vaikka on vasta pieni leikki-ikäinen.
Hyvä nukkuja on ollut aina.[/QUOTE]

Autismin spektrilta vaikuttaa myöskin. Ota asiaa esille neuvolassa, ja pidä pintasi! Mitä aiemmin lapselle saa apua, sitä helpompi hänen tulevaisuutensa on.

Meillä on ihan mahdotonta tuon lapsen koulunkäynti, kun oman toiminnan ohjaus ei toimi, kevät todistuksen keskiarvo oli 5,9 !! Ja pojalla ei ole älyssä vikaa, mutta kun ei pysty perusasioihinkaan keskittymään miten sitten oppiaineeseen. POika siis 8 luokalle menossa. Ala-aste meni vielä ok, oli pieni koulu ja opettajat tunsi ja tiesi ongelman. Yläasteella ketään ei kiinnosta... Taas taistelen terkkarin kanssa, saadaanko maksusitoumus neuropsykologiseen terapiaan, jossa on siis käynyt aiemmin. Ritalinia sitten seuraavaksi käyttöön, mutta olisi kiva tietty saada asiat lutviutumaan ilman lääkitystä. Pesulla ei käy vieläkään, ellei "pakoteta", hampaitaan ei pese ilman eri kehoitusta, eikä juuri muutakaan tapahdu ilman että asiasta sanotaan... Ihana poika kaikesta huolimatta, mamman päivänpaiste =) (hyvällä päällä ollessaan)

Autismiin liittyy usein mm. poikkeavaa aistiherkkyyttä, meillä myös pukeminen on ollut äärimmäisen vaikeaa kouluun menoon asti, aina vaatteet "sattui" tai oli huonosti, päiväkodissakin koittivat joskus kuulemma 15 minuuttia laittaa pojan puntteja siten että olisi ollut hyvä =).
 
Meillä on muutaman kuukauden päähän aika lääkärille. Miten noihin kiukkukohtauksiin pitäisi reagoida? Kuinka hyvin/huonosti lapsi noita pystyy kontrolloimaan vaikka haluaisikin (meidän tyttö 6 v)? Tuntuu ettei mikään rangaistus, esim toistuvasti kielletty asia josta seuraa vaikkapa pikku-kakkosen aikaan telkkarin kiinni laitto (jos lapsi vaikka huutaa ja ulvoo ohjelman aikaan sen takia että oma puhelimeni sattuu soimaan) tunnu lapsesta missään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja murr:
Autismin spektrilta vaikuttaa myöskin. Ota asiaa esille neuvolassa, ja pidä pintasi! Mitä aiemmin lapselle saa apua, sitä helpompi hänen tulevaisuutensa on.

Meillä on ihan mahdotonta tuon lapsen koulunkäynti, kun oman toiminnan ohjaus ei toimi, kevät todistuksen keskiarvo oli 5,9 !! Ja pojalla ei ole älyssä vikaa, mutta kun ei pysty perusasioihinkaan keskittymään miten sitten oppiaineeseen. POika siis 8 luokalle menossa. Ala-aste meni vielä ok, oli pieni koulu ja opettajat tunsi ja tiesi ongelman. Yläasteella ketään ei kiinnosta... Taas taistelen terkkarin kanssa, saadaanko maksusitoumus neuropsykologiseen terapiaan, jossa on siis käynyt aiemmin. Ritalinia sitten seuraavaksi käyttöön, mutta olisi kiva tietty saada asiat lutviutumaan ilman lääkitystä. Pesulla ei käy vieläkään, ellei "pakoteta", hampaitaan ei pese ilman eri kehoitusta, eikä juuri muutakaan tapahdu ilman että asiasta sanotaan... Ihana poika kaikesta huolimatta, mamman päivänpaiste =) (hyvällä päällä ollessaan)

Autismiin liittyy usein mm. poikkeavaa aistiherkkyyttä, meillä myös pukeminen on ollut äärimmäisen vaikeaa kouluun menoon asti, aina vaatteet "sattui" tai oli huonosti, päiväkodissakin koittivat joskus kuulemma 15 minuuttia laittaa pojan puntteja siten että olisi ollut hyvä =).
Click to expand...

Kiitos viestistä. Neuvolassa olen yrittänyt tuoda näitä esille jo 2-, 3- ja 4-vuotistarkastuksien yhteydessä. Turhaan. Äiti on vähän väsynyt -kuittauksella ohitettu huoleni, kun haluaisin varmistaa rakkaalle lapselle hyvää tulevaisuutta etsien mm. itselleni ja miehelleni keinoja pärjätä lapsen kanssa/auttaa häntä ja tukea, että selviäisi maailmassa ja ymmärtäisimme häntä paremmi. Äiti joo onkin väsynyt, mutta apua ei siis ole saatu.

Piti vielä sanomani, että tyhmä ei ole l. oppii nopeasti asioita ja motorisesti ok ja suullisesti jopa lahjakas. Nämä taas eivät taida viitata autismiin... vai?

Eniten tosiaan huolestuttaa se, että vaikka lapsi onkin oppinut hakeutumaan enenevässä määrin toisten lasten seuraan hermostuu jos joku vahingossa tönäisee tai ottaa esim. vahingossa (jotkut tosin tarkoituksella) hänellä käytössä/leikissä olleen tavaran. Jos olen paikalla, niin tulee minulle avautumaan tilanteesta. Lapsemme ei myöskään ymmärrä eroa hänen kanssaan nauramiselle ja hänelle nauramiselle. Siis emme tietenkään naura hänelle vaan hassuille jutuilleen, kun on niin huumorintajuinen, mutta lapsi luulle aina, vaikka yritämme selittää että emme naura hänelle, että nauramme hänelle. Ovatko nämä mainitut asiat tyypillisiä Aspereille?
 
[QUOTEPiti vielä sanomani, että tyhmä ei ole l. oppii nopeasti asioita ja motorisesti ok ja suullisesti jopa lahjakas. Nämä taas eivät taida viitata autismiin... vai?

Eniten tosiaan huolestuttaa se, että vaikka lapsi onkin oppinut hakeutumaan enenevässä määrin toisten lasten seuraan hermostuu jos joku vahingossa tönäisee tai ottaa esim. vahingossa (jotkut tosin tarkoituksella) hänellä käytössä/leikissä olleen tavaran. Jos olen paikalla, niin tulee minulle avautumaan tilanteesta. Lapsemme ei myöskään ymmärrä eroa hänen kanssaan nauramiselle ja hänelle nauramiselle. Siis emme tietenkään naura hänelle vaan hassuille jutuilleen, kun on niin huumorintajuinen, mutta lapsi luulle aina, vaikka yritämme selittää että emme naura hänelle, että nauramme hänelle. Ovatko nämä mainitut asiat tyypillisiä Aspereille?[/QUOTE]

Tyhmiähän autistit eivät missään nimessä ole, heillä on vaan erilainen tapa hahmottaa maailmaa =). Autisteja on monen tasoisia ja autisminkirjoon kuuluu mm myös asperger. Meilläkin poika on varsinainen verbaalinen lahjakkuus, mutta käyttämänsä sanat ovat joskus perin kummallisia. Kuvailemasi piirteet ovat oman kokemukseni mukaan varsin tavallisia asseilla. Autismia monet kavahtavat sanana, mutta turhaan.

Itse työssäni tapaan vaikeasti kehitysvammaisia joilla on myös autismi, joilla ilmenee usein ne klassisimmat piirteet, käsimaneerit ja narujen näplääminen, kyvyttömyys silmiin katsomiseen, "seinille kiipeily", itsensä heijaaminen/keinuttaminen ja läheisyyden karttaminen. Mitä lievempi autismi on, sitä lievempiä toiset piirteet ovat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja asperger epäily myös;24150551:
Meillä on muutaman kuukauden päähän aika lääkärille. Miten noihin kiukkukohtauksiin pitäisi reagoida? Kuinka hyvin/huonosti lapsi noita pystyy kontrolloimaan vaikka haluaisikin (meidän tyttö 6 v)? Tuntuu ettei mikään rangaistus, esim toistuvasti kielletty asia josta seuraa vaikkapa pikku-kakkosen aikaan telkkarin kiinni laitto (jos lapsi vaikka huutaa ja ulvoo ohjelman aikaan sen takia että oma puhelimeni sattuu soimaan) tunnu lapsesta missään.
Click to expand...

Meille aikanaan suositeltiin holding:ia eli lasta pidetään sylissä niin kauan että raivoaminen loppuu. Kokeilin 1 1/2 vuotta, ei enää riittäneet voimat pidellä (kamalat voimat pikkumiehessä kun on vihainen, hakkaa, potkii, puree) ja lopetin omin lupineni tuloksettomana. Meillä on toiminut noissa itkupotkuraivareissa se, että jätän huomioimatta tilanteen. Kamalalta kuulostavaa, mutta meillä se toimi. Kävimme lapsen kanssa läpi tapahtuneen tilanteen sitten kun oli rauhottunut. Nykyään lähetän huoneeseensa rauhoittumaan (on siis jo 14v), takaisin saa tulla sitten kun "osaa käyttäytyä", yleensä tulee pyytämään anteeksi kiukkuiluaan varsin nopeasti. Nuo raivikset tietty kuuluu kaikkien lasten kasvuun, mutta on ne erilaisia näillä lapsilla.
 
Höpsistä!
"...autismi, joilla ilmenee usein ne klassisimmat piirteet, käsimaneerit ja narujen näplääminen, kyvyttömyys silmiin katsomiseen, "seinille kiipeily", itsensä heijaaminen/keinuttaminen ja läheisyyden karttaminen."
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa