V
Väsynyt vaimo
Vieras
Asun mieheni kanssa asumuserossa, syynä tähän ovat miehen masennus, erikoinen asenne parisuhdetta kohtaan sekä runsas alkoholin käyttö. Hän on nyt alkanut toipumaan vuosia kestäneestä masennuksestaan, mutta samalla alkoi hänen mielestäni muuten outo käytös.
Mieheni asenne on ollut kauan "teen niin kuin tahdon, koska haluan, ja sinun on vain siedettävä se, sillä se on osa minua". Näin hän on oikeuttanut itselleen juomareissut, vaikka kotona on ollut se tilanne että kotona tarvittaisiin enemmän. Lspset olivat kuumeessa ja itse olin todella väsynyt ja pyysin monesti jäämään kotiin, ei käynyt kun hän tarvitsi itselleen jotain mukavaa kun masensi. Toinen esimerkki on, kun raha-asiat eivät menneet hänen toivomallaan tavalla, ja isäni yritti keskustella niistä, halusi auttaa ja tukea, niin mieheni taas "putosi" masennukseen, lähti hakemaan olutta. Koska tili oli lähes tyhjä ja tarvitsin rahaa koulun ruokailuun, sillä siellä on ruoka todella edullista, siirsin tililtäni 5e toiselle tililleni"turvaan" ja jätin 6e miehelleni, hän otti nokkiinsa ja joi kolmanneksen viinapullosta joka oli jäljellä ja oluet jotka oli ostanut. Ilmoitti tekoni olleen niin törkeän että hakee avioeron. Hän tiesi, että minulla on raskas seuraava päivä koulussa, opiskelen amk:ssa, mutta valvoi kahteen saakka yöllä makkarissa tietokoneella. Räkätti ääneen, kolisteli, oli niin humalassa että unohti juotavan loppuneen, kiukutteli kun pyysin olemaan hiljempaa. Isäni nukkui olohuoneessa etten päässyt sinne, ja seuraava päivä meni aivan harakoille.
Masennus, riidat ja se että elämässä ei ole järkeä riittävät syyksi juomisen aloittamiseen. Mies sanoo hakevansa muutaman oluen, juo 12 eikä se ole hänestä ongelma. Hänestä olen hysteerinen. Minusta juominen on lisääntynyt, hän ei ole töissä joten voi juoda myös viikolla. En pidä siitä että juo lasten nähden, enkä siitä että taloudellise tilanteen ollessa näin tiukka hän käyttää rahoja alkoholiin. Nykyisin juo yleensä parina kolmena päivänä tuon 12, sitten maltaan viikon tai kaksi, välillä kuukauden. Sitten masennus tms tulee ja taas mennään. Tai sitten hän haluaa otta rennosti yhdessä kotona ja juo ne 12. Minä olen huomauttanut asiasta ja jo suuttunut, mutta se taas johtaa siihen, että minullenäytetään kaapin paikkaa juomalla enemmän.
Minusta en ole nipottaja, mielestäni tuo ei ole lapsiperhearkea. Miehen mielestä hänen ainoa alkoholiongelmansa olen minä kun en anna hänen olla oma itsensä ja käyttää alkoholia sen verran kuin hänestä on hyvä. Ja juomisessa miehen mielestä vain humalajuominen on kannattavaa, ei kannata juoda vain muutamaa.
Luulin, ettätuo loppuu kun masennusta saadaan hoidettua, mutta tuntuu että nykyisin elän itsekkään teinin kanssa. "Teen mitä haluan!" on hänen perustelunsa, minun pitäisi niellä kaikki. Nyt hän on humalassa ruvennut mm. flirttailemaan muille vaikka tietää sen ehdottomasti loukkaavan minua. Ja ainakin kerran perusteli pusi, pusi viestin kaverini seinälle johtuneen siitä että halusi näyttää minulle kaapin paikan. Ennen niin huomaavaisestaja kiltistä miehestä on tullut ilkeä ja itsekäs. En tunne tätä enää lainkaan. Mieheni mielestä minä ja lapset olemme syynä masennukseen, kun hän ei ole voinut toteuttaa itseään ja tehdä mitä haluttaa milloin haluttaa, vaan on ollut pakko alistua arkielämään. Nyt hän ottaa aikaa itselleen juomalla.
Sai asunnon tämän kuun vaihteessa, muutin tavaroita lasten kanssa rattailla, kun mies ei ollut muuttanut pääsiäisenä niin kuin sovittiin, ja loppuja tavaroita kannettiin nyt viikonloppuna yhdessä. Hän on palaamassa yhteen kun vain muutan asennettani, mutten tiedä haluanko. Voinvihdoin hengittää eikä tarvitse koko ajan olla varpaillaan. Parisuhdetta hän ei ole halunnut hoitaa, kun on tärkeämpääkin tekemistä. Kun pyysin välillä olemaan kanssani, vain olemaan sohvalle yhdessä, alkoi aina sama valitus ettei hän halua olla tyhjänpanttina, hän haluaa tehdä asioita joista tulee hänelle hyvä miele ja kuinka hänen täytyy saada välillä olla rauhassa. Hän on yksin kotona päivät kun olen koulussa ja lapset hoidossa, auttaa hieman kun lapset ovat kotona, menee koneelle teelle rauhassa ja asioita hoitamaan noin tunniksi, ja kun lapset menevät nukkumaan niin sinne taas.
Rakkaussuhdetta ei ole ollut aikoihin, seksi ei kiinnosta häntä, eikä nykyisin minuakaan. Miksi haluaisin miestä joka ei rakasta kuin sanoissaan, ei halua minua ja jolle kaikki muu tuntuu olevan tärkeämpää. En jaksa enää. Haluan vain eron, sillä mies jatkuvasti painostaa, että jos haluat kanssani vielä yhdessä asua, niin muutut siinä ja siinä.
Itse olen yrittänyt jaksaa kaiken, hoitaa kaiken. Olen ollut väsynyt, kiukkuinen ja äkäinen, mutta kaivannut tukea mieheltäni. Tämä ei yleensä ole sitä tarjonnut vaan kääntänyt vain selkänsä ja sanonut että koska olen ollut niin rasittava päivällä niin ei kiinnsta. Olen yrittänyt sanoa, että jos saisin vaikka vain halauksen, jonkinlaista tukea ja välittämistä pöivän aikana niin en olisi niin kiukkuinen kun saisin edes jotain, mutta ei. Kun teen väärin, minua ei ole olemassakaan. Jos itken turhautumistani tai väsymystä, niin en saa mitään tukea, yleensä puhe kääntyy häneen ja hänen turhauttavaan elämäänsä ja mikä kaikki siinä on vikana. Viimeksi kun itkin, mies vain katsoi sängyllä metrin päässä, ja alkoi puhua itsestään, ja baariin oli lähdettävä. Olen niin helpottunut että olen yksin lasten kanssa, saan olla onnellinen ilman että se masentaa miestä, tai en ole kotonani vain rasite joka puhuu liikaa turhia asioita.
Mieheni asenne on ollut kauan "teen niin kuin tahdon, koska haluan, ja sinun on vain siedettävä se, sillä se on osa minua". Näin hän on oikeuttanut itselleen juomareissut, vaikka kotona on ollut se tilanne että kotona tarvittaisiin enemmän. Lspset olivat kuumeessa ja itse olin todella väsynyt ja pyysin monesti jäämään kotiin, ei käynyt kun hän tarvitsi itselleen jotain mukavaa kun masensi. Toinen esimerkki on, kun raha-asiat eivät menneet hänen toivomallaan tavalla, ja isäni yritti keskustella niistä, halusi auttaa ja tukea, niin mieheni taas "putosi" masennukseen, lähti hakemaan olutta. Koska tili oli lähes tyhjä ja tarvitsin rahaa koulun ruokailuun, sillä siellä on ruoka todella edullista, siirsin tililtäni 5e toiselle tililleni"turvaan" ja jätin 6e miehelleni, hän otti nokkiinsa ja joi kolmanneksen viinapullosta joka oli jäljellä ja oluet jotka oli ostanut. Ilmoitti tekoni olleen niin törkeän että hakee avioeron. Hän tiesi, että minulla on raskas seuraava päivä koulussa, opiskelen amk:ssa, mutta valvoi kahteen saakka yöllä makkarissa tietokoneella. Räkätti ääneen, kolisteli, oli niin humalassa että unohti juotavan loppuneen, kiukutteli kun pyysin olemaan hiljempaa. Isäni nukkui olohuoneessa etten päässyt sinne, ja seuraava päivä meni aivan harakoille.
Masennus, riidat ja se että elämässä ei ole järkeä riittävät syyksi juomisen aloittamiseen. Mies sanoo hakevansa muutaman oluen, juo 12 eikä se ole hänestä ongelma. Hänestä olen hysteerinen. Minusta juominen on lisääntynyt, hän ei ole töissä joten voi juoda myös viikolla. En pidä siitä että juo lasten nähden, enkä siitä että taloudellise tilanteen ollessa näin tiukka hän käyttää rahoja alkoholiin. Nykyisin juo yleensä parina kolmena päivänä tuon 12, sitten maltaan viikon tai kaksi, välillä kuukauden. Sitten masennus tms tulee ja taas mennään. Tai sitten hän haluaa otta rennosti yhdessä kotona ja juo ne 12. Minä olen huomauttanut asiasta ja jo suuttunut, mutta se taas johtaa siihen, että minullenäytetään kaapin paikkaa juomalla enemmän.
Minusta en ole nipottaja, mielestäni tuo ei ole lapsiperhearkea. Miehen mielestä hänen ainoa alkoholiongelmansa olen minä kun en anna hänen olla oma itsensä ja käyttää alkoholia sen verran kuin hänestä on hyvä. Ja juomisessa miehen mielestä vain humalajuominen on kannattavaa, ei kannata juoda vain muutamaa.
Luulin, ettätuo loppuu kun masennusta saadaan hoidettua, mutta tuntuu että nykyisin elän itsekkään teinin kanssa. "Teen mitä haluan!" on hänen perustelunsa, minun pitäisi niellä kaikki. Nyt hän on humalassa ruvennut mm. flirttailemaan muille vaikka tietää sen ehdottomasti loukkaavan minua. Ja ainakin kerran perusteli pusi, pusi viestin kaverini seinälle johtuneen siitä että halusi näyttää minulle kaapin paikan. Ennen niin huomaavaisestaja kiltistä miehestä on tullut ilkeä ja itsekäs. En tunne tätä enää lainkaan. Mieheni mielestä minä ja lapset olemme syynä masennukseen, kun hän ei ole voinut toteuttaa itseään ja tehdä mitä haluttaa milloin haluttaa, vaan on ollut pakko alistua arkielämään. Nyt hän ottaa aikaa itselleen juomalla.
Sai asunnon tämän kuun vaihteessa, muutin tavaroita lasten kanssa rattailla, kun mies ei ollut muuttanut pääsiäisenä niin kuin sovittiin, ja loppuja tavaroita kannettiin nyt viikonloppuna yhdessä. Hän on palaamassa yhteen kun vain muutan asennettani, mutten tiedä haluanko. Voinvihdoin hengittää eikä tarvitse koko ajan olla varpaillaan. Parisuhdetta hän ei ole halunnut hoitaa, kun on tärkeämpääkin tekemistä. Kun pyysin välillä olemaan kanssani, vain olemaan sohvalle yhdessä, alkoi aina sama valitus ettei hän halua olla tyhjänpanttina, hän haluaa tehdä asioita joista tulee hänelle hyvä miele ja kuinka hänen täytyy saada välillä olla rauhassa. Hän on yksin kotona päivät kun olen koulussa ja lapset hoidossa, auttaa hieman kun lapset ovat kotona, menee koneelle teelle rauhassa ja asioita hoitamaan noin tunniksi, ja kun lapset menevät nukkumaan niin sinne taas.
Rakkaussuhdetta ei ole ollut aikoihin, seksi ei kiinnosta häntä, eikä nykyisin minuakaan. Miksi haluaisin miestä joka ei rakasta kuin sanoissaan, ei halua minua ja jolle kaikki muu tuntuu olevan tärkeämpää. En jaksa enää. Haluan vain eron, sillä mies jatkuvasti painostaa, että jos haluat kanssani vielä yhdessä asua, niin muutut siinä ja siinä.
Itse olen yrittänyt jaksaa kaiken, hoitaa kaiken. Olen ollut väsynyt, kiukkuinen ja äkäinen, mutta kaivannut tukea mieheltäni. Tämä ei yleensä ole sitä tarjonnut vaan kääntänyt vain selkänsä ja sanonut että koska olen ollut niin rasittava päivällä niin ei kiinnsta. Olen yrittänyt sanoa, että jos saisin vaikka vain halauksen, jonkinlaista tukea ja välittämistä pöivän aikana niin en olisi niin kiukkuinen kun saisin edes jotain, mutta ei. Kun teen väärin, minua ei ole olemassakaan. Jos itken turhautumistani tai väsymystä, niin en saa mitään tukea, yleensä puhe kääntyy häneen ja hänen turhauttavaan elämäänsä ja mikä kaikki siinä on vikana. Viimeksi kun itkin, mies vain katsoi sängyllä metrin päässä, ja alkoi puhua itsestään, ja baariin oli lähdettävä. Olen niin helpottunut että olen yksin lasten kanssa, saan olla onnellinen ilman että se masentaa miestä, tai en ole kotonani vain rasite joka puhuu liikaa turhia asioita.