V
vieraana nyt
Vieras
Voiko parisuhde parantua, jos muutetaan erilleen, kun erilaiset elämäntavat alkavat olla ylitsepääsemätön ongelma? olemme olleet yhdessä 6,5 vuotta. Mies on nyt lomalla ja pelaa yöt, nukkuu päivät, ei ole lasten kanssa eikä tee kotitöitä vaikka pyytäisin. Itse olen kotiäitinä kahdelle lapsellemme. Puhuminen ei auta, mies vaikenee kuin muuri. Hänellä on ilmeisesti jotain traumoja exästään (eronneet 8 vuotta sitten). Tämä ex oli sairaalloisen
mustasukkainen tyranni ja suhteessa oli paljon riitelya ja väkivaltaa puolin ja toisin. Nyt mies edelleen pelkää riitelyä ja erityisesti sitä, että menettäisi malttinsa ja löisi minuakin (ei halua sitä tehdä eikä olekaan tehnyt.)
Muutimme yhteen heti kun aloimme seurustella, jolloin minä olin 18 ja mieheni 17. Kumpikaan meistä ei ole koskaan asunut yksin. Olimme aikamoisia sottapyttyjä, siivosimme aina yhdessä varmaan kerrankuukaudessa ja "otimme rennosti". Lasten saamisen jälkeen minä muutuin. Olen alkanut tuntemaan itseni aikuiseksi, hoidan lapset, laskut, ruuat ja pidän kodin siistinä. Mies taas tuntuu junnaavan paikoillaan, on jämähtänyt sinne aikaan ennen lapsia.
Olen yrittänyt puhua hänen kanssaan, mutta hänestä ei saa mitään irti. Sanoin jo tässä yhtenä päivänä, että jos tämä jatkuu tämmöisenä, niin en jaksa enää. Mies meni sänkyyn mököttämään ja kun koitin mennä juttelemaan, niin käänsi vain kylkeään eikä sanonut mitään. Sanoin etten
halua erota. Hetken päästä mies tuli pois ja oli niinkuin ei mitään.
Minä en enää jaksa herätellä häntä enkä voi luottaa hänen apuunsa. Nytkin nukkuu vielä vaikka sovimme eilen että hän nousee "ajoissa" että pääsen käymään pankissa. Todellakin olen joutunut häntä herättelemään jo vuosia enkä enää jaksa. Opiskelee hän sentään nyt mutta viikonloppuisin nukkuu päivät. Ja jos pyydän kerran viikossa täyttämään tiskikoneen, saan
vastaukseksi että katsotaan jos muistan. Ja yleensä ei "muista". Ja minä taidan olla aivan liian kiltti. Joten, olisikohan parempi heivata mies omaan asuntoonsa että saisi opetella tätä elämistä ja tutustua itseensä kunnolla? Tuntuu, että voisin itsekin paremmin kun ei tarvitsisi stressata miehen nukkumista yms. Voi kun tietäisin mikä häntä vaivaa tai voinko auttaa jotenkin...
Kiitos kun jaksoit lukea!
mustasukkainen tyranni ja suhteessa oli paljon riitelya ja väkivaltaa puolin ja toisin. Nyt mies edelleen pelkää riitelyä ja erityisesti sitä, että menettäisi malttinsa ja löisi minuakin (ei halua sitä tehdä eikä olekaan tehnyt.)
Muutimme yhteen heti kun aloimme seurustella, jolloin minä olin 18 ja mieheni 17. Kumpikaan meistä ei ole koskaan asunut yksin. Olimme aikamoisia sottapyttyjä, siivosimme aina yhdessä varmaan kerrankuukaudessa ja "otimme rennosti". Lasten saamisen jälkeen minä muutuin. Olen alkanut tuntemaan itseni aikuiseksi, hoidan lapset, laskut, ruuat ja pidän kodin siistinä. Mies taas tuntuu junnaavan paikoillaan, on jämähtänyt sinne aikaan ennen lapsia.
Olen yrittänyt puhua hänen kanssaan, mutta hänestä ei saa mitään irti. Sanoin jo tässä yhtenä päivänä, että jos tämä jatkuu tämmöisenä, niin en jaksa enää. Mies meni sänkyyn mököttämään ja kun koitin mennä juttelemaan, niin käänsi vain kylkeään eikä sanonut mitään. Sanoin etten
halua erota. Hetken päästä mies tuli pois ja oli niinkuin ei mitään.
Minä en enää jaksa herätellä häntä enkä voi luottaa hänen apuunsa. Nytkin nukkuu vielä vaikka sovimme eilen että hän nousee "ajoissa" että pääsen käymään pankissa. Todellakin olen joutunut häntä herättelemään jo vuosia enkä enää jaksa. Opiskelee hän sentään nyt mutta viikonloppuisin nukkuu päivät. Ja jos pyydän kerran viikossa täyttämään tiskikoneen, saan
vastaukseksi että katsotaan jos muistan. Ja yleensä ei "muista". Ja minä taidan olla aivan liian kiltti. Joten, olisikohan parempi heivata mies omaan asuntoonsa että saisi opetella tätä elämistä ja tutustua itseensä kunnolla? Tuntuu, että voisin itsekin paremmin kun ei tarvitsisi stressata miehen nukkumista yms. Voi kun tietäisin mikä häntä vaivaa tai voinko auttaa jotenkin...
Kiitos kun jaksoit lukea!
