P
pirttihirmu?
Vieras
Tämä löytyi äitien palstalta, mut käy hyvin tännekin. Mitäs mieltä arvon leidit ja herrat, onko näin?
""Asuuko teilläkin pirttihirmu? Me naiset olemme omaksuneet, ettei naisella ole valtaa. Se on julistettu tosiasiaksi. Psykologi Hannele Törrösen mielestä totuus on päinvastainen: nainen käyttää valtaa joka päivä. Naisen valta on kuitenkin piilotettu. Useimmiten me naiset emme edes huomaa, millä tavalla käytämme valtaa.
Nainen näkee itsensä huonommin kohdeltuna kuin onkaan ja alkaa uhriutua kotona ja parisuhteessa. Uhriksi itsensä tunteva nainen on sokea omalle vallalleen. Hän kompensoi tunnetta vallan puutteesta käskien, jahdaten, mielivaltaisia sääntöjä luoden ja läheisten reviireille tunkeutuen. Lopputulos ei ole tunne tasa-arvosta, vaan vallankäyttö kääntyy naista vastaan. Kotona naisesta tulee määräilijä, joka lopulta saa ongelmien syyt niskoilleen, koska on perheenjäsenten mielestä rasittava pirttihirmu. - Itsepetos näivettää. Se alentaa naista. Naisesta tulee helposti katkera. Hän ei näe omaa vallankäyttöään kritisoitavana, vaan syyllistää muita, yleensä miestään. Törrösen mielestä keski-ikä on viimeinen tilaisuus alkaa tutkia omia vallankäytön mekanismejaan. Toiset huomaavat omat virheensä ja voivat parantaa ihmissuhteitaan, toiset uhriutuvat loppuelämäksi. - Mikään ei ole surullisempaa kuin katkeroitunut vanha ihminen, joka aina näkee syyn itsensä ulkopuolella.
Usein naisen vallankäyttö on verhoiltu kodin sääntöihin. Vaikka kodin pitäisi olla perheen yhteinen paikka, nainen katsoo oikeudekseen määrittää yhteiset standardit. Perhe-elämän sääntöjen oheen ilmestyy kummallisia pakkomielteitä, joita muiden pitäisi noudattaa. - Minä vaadin aikoinaan, että siivouspäivän on oltava perjantai, vaikka meidän perheessä on neljä muuta jäsentä, joilla on omat mielipiteensä asiasta. Kun standardit on luotu, nainen valvoo niiden toteutumista. Niistä on pidettävä kiinni, olivat ne kuinka idioottimaisia tahansa. - Nainen on kuin tarkastaja, joka kulkee perässä ja arvioi, miten kotityöt on suoritettu. Jos tulos ei miellytä, nainen ilmoittaa, kuinka kelvoton mies tai lapset ovat.
Pahimmaksi vallankäyttö äityy, kun perhe-elämässä tapahtuu muutos, josta nainen katsoo tietävänsä enemmän kuin mies. Törrönen kertoo tuttavastaan, joka tuli ensimmäistä kertaa isäksi. Miehen vaimo puhui vuoden ajan vain siitä, kuinka huono mies oli. - Mies kysyi minulta, tekikö ylipäänsä mitään oikein. Mies on naisen oma projekti Kodin sääntöjen lisäksi nainen laatisi myös parisuhteen säännöt.
Naisella on tapana ilmoittautua parisuhteessa asiantuntijaksi. Nainenhan ""tietää"", että koska miehellä ei ole tunneälyä, mies ei ymmärrä, miten parisuhteessa kuuluu olla. - ""Tietäminen"" johtaa siihen, ettei nainen kunnioita jokaiselle kuuluvaa omaa reviiriä, vaan menee kevyesti rajan yli ja ahdistelee. Moni nainen suhtautuu mieheen kuin projektiin - materiaaliin, joka koulitaan sopivaksi. Kuinka moni nainen onkaan ystävättärilleen vannonut: ""Kyllä minä sen muutan""! Suvereenisti nainen puuttuu miehen henkilökohtaisiin asioihin, arvostelee tämän makua ja jopa vaatettaa miestä mieleisekseen. Naisen viha syttyy, kun mies ei kouliinnukaan suunnitellussa tahdissa. Silloin tavataan naisporukassa, terapoidaan itseä ja toisia eli haukutaan miehiä. - On elämäntilanteita - kuten äidiksi tuleminen tai vaihdevuodet - joissa naisten keskustelut ovat tärkeitä. Mutta yleensä puheet miehistä vain vahvistavat naisten omaa patologiaa. Porukassa miesviha saa entistä absurdimpia muotoja.""
""Asuuko teilläkin pirttihirmu? Me naiset olemme omaksuneet, ettei naisella ole valtaa. Se on julistettu tosiasiaksi. Psykologi Hannele Törrösen mielestä totuus on päinvastainen: nainen käyttää valtaa joka päivä. Naisen valta on kuitenkin piilotettu. Useimmiten me naiset emme edes huomaa, millä tavalla käytämme valtaa.
Nainen näkee itsensä huonommin kohdeltuna kuin onkaan ja alkaa uhriutua kotona ja parisuhteessa. Uhriksi itsensä tunteva nainen on sokea omalle vallalleen. Hän kompensoi tunnetta vallan puutteesta käskien, jahdaten, mielivaltaisia sääntöjä luoden ja läheisten reviireille tunkeutuen. Lopputulos ei ole tunne tasa-arvosta, vaan vallankäyttö kääntyy naista vastaan. Kotona naisesta tulee määräilijä, joka lopulta saa ongelmien syyt niskoilleen, koska on perheenjäsenten mielestä rasittava pirttihirmu. - Itsepetos näivettää. Se alentaa naista. Naisesta tulee helposti katkera. Hän ei näe omaa vallankäyttöään kritisoitavana, vaan syyllistää muita, yleensä miestään. Törrösen mielestä keski-ikä on viimeinen tilaisuus alkaa tutkia omia vallankäytön mekanismejaan. Toiset huomaavat omat virheensä ja voivat parantaa ihmissuhteitaan, toiset uhriutuvat loppuelämäksi. - Mikään ei ole surullisempaa kuin katkeroitunut vanha ihminen, joka aina näkee syyn itsensä ulkopuolella.
Usein naisen vallankäyttö on verhoiltu kodin sääntöihin. Vaikka kodin pitäisi olla perheen yhteinen paikka, nainen katsoo oikeudekseen määrittää yhteiset standardit. Perhe-elämän sääntöjen oheen ilmestyy kummallisia pakkomielteitä, joita muiden pitäisi noudattaa. - Minä vaadin aikoinaan, että siivouspäivän on oltava perjantai, vaikka meidän perheessä on neljä muuta jäsentä, joilla on omat mielipiteensä asiasta. Kun standardit on luotu, nainen valvoo niiden toteutumista. Niistä on pidettävä kiinni, olivat ne kuinka idioottimaisia tahansa. - Nainen on kuin tarkastaja, joka kulkee perässä ja arvioi, miten kotityöt on suoritettu. Jos tulos ei miellytä, nainen ilmoittaa, kuinka kelvoton mies tai lapset ovat.
Pahimmaksi vallankäyttö äityy, kun perhe-elämässä tapahtuu muutos, josta nainen katsoo tietävänsä enemmän kuin mies. Törrönen kertoo tuttavastaan, joka tuli ensimmäistä kertaa isäksi. Miehen vaimo puhui vuoden ajan vain siitä, kuinka huono mies oli. - Mies kysyi minulta, tekikö ylipäänsä mitään oikein. Mies on naisen oma projekti Kodin sääntöjen lisäksi nainen laatisi myös parisuhteen säännöt.
Naisella on tapana ilmoittautua parisuhteessa asiantuntijaksi. Nainenhan ""tietää"", että koska miehellä ei ole tunneälyä, mies ei ymmärrä, miten parisuhteessa kuuluu olla. - ""Tietäminen"" johtaa siihen, ettei nainen kunnioita jokaiselle kuuluvaa omaa reviiriä, vaan menee kevyesti rajan yli ja ahdistelee. Moni nainen suhtautuu mieheen kuin projektiin - materiaaliin, joka koulitaan sopivaksi. Kuinka moni nainen onkaan ystävättärilleen vannonut: ""Kyllä minä sen muutan""! Suvereenisti nainen puuttuu miehen henkilökohtaisiin asioihin, arvostelee tämän makua ja jopa vaatettaa miestä mieleisekseen. Naisen viha syttyy, kun mies ei kouliinnukaan suunnitellussa tahdissa. Silloin tavataan naisporukassa, terapoidaan itseä ja toisia eli haukutaan miehiä. - On elämäntilanteita - kuten äidiksi tuleminen tai vaihdevuodet - joissa naisten keskustelut ovat tärkeitä. Mutta yleensä puheet miehistä vain vahvistavat naisten omaa patologiaa. Porukassa miesviha saa entistä absurdimpia muotoja.""
