Auts, miten voikaan kirpaista tieto siitä että sisko saa lapsen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Neith"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

"Neith"

Vieras
siis tyhmää sinänsä kun ei heidän lapsi ole meiltä pois jne. mutta silti : /
jotenkin niin kovin epäoikeudenmukaista ja kurjaa
kyllä mie aavistelin että heillä on yritystä käynnissä, mutta nyt kun sain sen ihan tietää että on jo tärpännyt niin sattuu, vaikka ei pitäis
en osaa olla edes iloinen.. ainakaan juuri nyt, onnittelin kuitenkin
 
Mua kirpaisi aikoinaan kun kuulin serkun odottavan lasta. Itsellä silloin takana monta vuotta yritystä ja epäonnistuneita hoitokertoja ja sitten kun äitini alkoi hehkuttaa serkun odotusta...Nyt jo nolottaa kun kivahdin silloin, että ei vois vähempää kiinnostaa koko asia.
 
Onko teillä hoidot edenneet? Joko miehen näyte on tutkittu?

Millä mielellä olet muuten tän asian kanssa?

ei ole edistyneet, sain tulokset verikokeista ja niissä oli kaikki ok, joku arvo oli kohollaan ja sitä seurataan nyt toistaiseksi.
pitäisi varata seuraavaa lekuri aikaa ja mies ei edelleenkään ole saanut aikaseksi omaa testiään (mikä ei yllätä mua yhtään)
surettaa ja vituttaa tämä koko juttu, ja varsinkin sitten kun siskoni raskaus on julkinen asia niin varmasti huomaavaiset sukulaiset (tahattomasti) oikein hierovat sitä naamaani ja kyselevät että koskas meille tulee jne.
tai sitten mun äiti menee kertomaan kaikille mikä tilanne on ja saadaan osaksemme sääliä ja muka lohduttavia sanoja..
(mie tunnen sukuni joten nuo kaksi vaihtaria ovat hyvinkin todenmukaiset)
 
Kyllä mulle ja mihelle on välillä vaikeaa, kun joku odottaa lasta ja pitäisi olla onnellinen hänen puolesta. Miehelle on kova paikka, kun mun on todella hankala tulla raskaaksi. Aina kuitenkin muistutan itseäni, kuinka onnellinen saan olla, että meillä on edes yksi lapsi, jota rakastan yli kaiken.
 
[QUOTE="Neith";23141510]ei ole edistyneet, sain tulokset verikokeista ja niissä oli kaikki ok, joku arvo oli kohollaan ja sitä seurataan nyt toistaiseksi.
pitäisi varata seuraavaa lekuri aikaa ja mies ei edelleenkään ole saanut aikaseksi omaa testiään (mikä ei yllätä mua yhtään)
surettaa ja vituttaa tämä koko juttu, ja varsinkin sitten kun siskoni raskaus on julkinen asia niin varmasti huomaavaiset sukulaiset (tahattomasti) oikein hierovat sitä naamaani ja kyselevät että koskas meille tulee jne.
tai sitten mun äiti menee kertomaan kaikille mikä tilanne on ja saadaan osaksemme sääliä ja muka lohduttavia sanoja..
(mie tunnen sukuni joten nuo kaksi vaihtaria ovat hyvinkin todenmukaiset)[/QUOTE]

Voi kurjuus, ikävässä tilanteessa olet.

En mä oikein osaa sanoa muuta kuin voimia ja jaksamista. Usko ja luota siihen, että asiat järjestyy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jassåå;23141529:
Kyllä mulle ja mihelle on välillä vaikeaa, kun joku odottaa lasta ja pitäisi olla onnellinen hänen puolesta. Miehelle on kova paikka, kun mun on todella hankala tulla raskaaksi. Aina kuitenkin muistutan itseäni, kuinka onnellinen saan olla, että meillä on edes yksi lapsi, jota rakastan yli kaiken.

mie koitan lohdutella itseäni juri sillä että mulla on jo yksi lapsi, koitan muistuttaa itseäni siitä etten missään nimessä halua muuttua katkeraksi ja kateelliseksi muiden onnesta.
mutta nyt se ei auta, niin tyhmää kun se onkin niin mietin että miksi niiden piti nyt tehdä se yksi lisää, olisivat voineet odottaa kunnes meillä on tärpännyt (joo ja tiedän miten typerä ajatus tuo on) eikö 3 riittänyt heille jo.. tiedän että se on typerää ja aiheetonta jne. mutta nyt surettaa ja kiukuttaa :(
 
Tiedän paremmin kuin hyvin miltä sinusta tuntuu! Nimim. 20-vuotiaana pillerit pois jättänyt sillä ajatuksella että lapsi saa tulla. (Lapsi tuli kun olin kuukautta vailla 37...)

Paljon voimia ja jaksamista sinulle! :hug:
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Mua kirpaisee tuo, että käytät termiä 'epäoikeudenmukaista'.

Ymmärrän kyllä, että sulla on kova vauvan kaipuu, mutta aika karua sanoa että on epäoikeudenmukaista kun oma sisko saa vauvan.
 
Mua kirpaisee tuo, että käytät termiä 'epäoikeudenmukaista'.

Ymmärrän kyllä, että sulla on kova vauvan kaipuu, mutta aika karua sanoa että on epäoikeudenmukaista kun oma sisko saa vauvan.

no nii'in, sehän tässä on typerää kun järki kyllä kertoo mulle noi asiat niinkuin ne on, mutta tunteet saavat ylivallan ja koen sen epäoikeudenmukaiseksi.. niin tyhmää kuin se onkin..
kyllähän mä saan nieltyä tunteeni ja olen yhtä hymyä kun asiasta juttelen siskoni kanssa, saan peiteltyä katkeruuteni ja muutkin tunteeni kyllä, eli siskoni ei tarvitse koskaan näistä tunteista tietää. hänen silmissään mä tulen olemaan yhtä iloinen tädiksi tulemisesta kuin 3 kertaa aiemminkin, ja kyllä mä sitä tulevaa lasta tulen rakastamaan ihan niinkuin noita muitakin tädin hirniöitä.. mutta juuri nyt, en pysty olemaan asian kanssa sujut
 
:( Voi, tiedän niin tuon tunteen, kun toiset saa lapsia (jopa vahingossa) ja itse ei saa... Itse koin saman kuutisen vuotta sitten. Kaksi vuotta kesti ennen kuin raskaaksi tulin. Se oli hirveää aikaa se... Ja totta puhuen en ole päässyt siitä asiasta vieläkään yli, vaikka olen saanut kolme ihanaa lasta. Olemme olleet ilman ehkäisyä nyt 8 vuotta ja tuloksena 3 lasta. Ei niin kauhean hyvin, minusta...
 
[QUOTE="Neith";23141632]no nii'in, sehän tässä on typerää kun järki kyllä kertoo mulle noi asiat niinkuin ne on, mutta tunteet saavat ylivallan ja koen sen epäoikeudenmukaiseksi.. niin tyhmää kuin se onkin..
kyllähän mä saan nieltyä tunteeni ja olen yhtä hymyä kun asiasta juttelen siskoni kanssa, saan peiteltyä katkeruuteni ja muutkin tunteeni kyllä, eli siskoni ei tarvitse koskaan näistä tunteista tietää. hänen silmissään mä tulen olemaan yhtä iloinen tädiksi tulemisesta kuin 3 kertaa aiemminkin, ja kyllä mä sitä tulevaa lasta tulen rakastamaan ihan niinkuin noita muitakin tädin hirniöitä.. mutta juuri nyt, en pysty olemaan asian kanssa sujut[/QUOTE]

Mä ymmärrän kyllä...et haluaisi tuntea niin, mutta tunnet kuitenkin.

Kyllä se varmaan ohi menee, tuo tunne, kun aikaa vähän kuluu. Ja mä toivon, että teillä tärppää myös :)
 
Mä ymmärrän kyllä...et haluaisi tuntea niin, mutta tunnet kuitenkin.

Kyllä se varmaan ohi menee, tuo tunne, kun aikaa vähän kuluu. Ja mä toivon, että teillä tärppää myös :)

:) kyllä se ohi menee, tiedän sen..
mie oon itse niin ristiriitaisissa tunnelmissa tuon meidän "projektin" kanssa, toisaalta haluan luovuttaa jotta voin käsitellä asian ja hyväksyä sen ettei lasta tule, mahdollisimman nopeasti ja toisaalta taas en halua luovuttaa vaan haluan että asiat edistyy ja palkintona olisi se vauva..
ja tietysti noita fiiliksiä hankaloittaa se että mulla on selkeät rajat mitä suostun tekemään sen eteen että vauva aluilleen saataisiin.
ei ole elämä aina liian helppoa näissä asioissa :D :(
 
Tuttu tilanne. Muistan, kun sisko tuli ensimmäisen kerran raskaaksi. Olin järkyttävän kateellinen, ja silmänräpäyksen verran toivoin, että hän saisi keskenmenon. Voitte kuvitella, miltä tuntui sitten, kun sisko itki puhelimessa, että keskenmeno tuli... Kauhea syyllisyys, kun olin moista mennyt vahingossa toivomaan!

Voimia sinulle!
 

Yhteistyössä