Auttaakohan tää mitään? MIELIPITEITÄ KIITOS!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
MEillä oli taas miehen kanssa riitaa. Mua toisaalta ahdistaa nykyiset asumisjärjestelyt meillä. Tai siis tää paikkakunta. Miehen työn takia täällä kuitenkin ollaan. Miehen työkin ahdistaa, kun sillä ei oo kesäisin yhtään vapaa-aikaa.

No riidan päätteeksi keksittiin ratkaisu: muutetaan kaupunkiin, mies ottaa toisen työn nykyisen päätyönsä ohelle ja lopettaa tämän hetkisen oheistyön. Itsekin pääsen sitten jonnekin mieleisiin töihin, kun niitä on enemmän tarjolla kaupungissa.

Nyt alkoi vaan mietityttään, että auttaakohan tämä lopulta mitään? Ollaan niin erilaisia, juuri kuin ne kaupunkilaishiiri ja maalaishiiri siitä sadusta. Olisiko parempi erota tai miettiä sellaista järjestelyä, että minä asuisin viikon kaupungissa ja mies lasten kanssa maalla?

Toisaalta tiedän, että olen ehkä alitajuisesti taistellut vastaan omaa sopeutumistani tänne. Kuitenkin eilen kun ajelin taas kaupungista maalle, niin omalla pihatiellä tuli tunne, että ihanaa palata kotiin.

Toisaalta taas toinen, se aktiivisempi puoli minusta kaipaa kiihkeästi kaupunkiin. Ja kaipaan kaupunkielämää. Ja haluan nauttia siitä. Ja haluan nauttia siitä mieheni kanssa. Mutta kuinka, jos toinen ei nauti siitä?
 
Jos susta tuntuu että oot onnellisempi ilman lapsias ja miestäs kaupungissa niin sit on varmaan kaikille parasta että teet niin, ja käyt vaikka viikonloppusin kotona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja No:
Jos susta tuntuu että oot onnellisempi ilman lapsias ja miestäs kaupungissa niin sit on varmaan kaikille parasta että teet niin, ja käyt vaikka viikonloppusin kotona.

Ongelmahan on se, etten tiedä olisinko siten onnellisempi? Mutta en tiedä siirretäänkö ongelma nyt vain henkilöltä toiselle, jos muutetaan kaupunkiin missä minä haluaisin asua ja mies ei.
 
Meillä oli exäni kanssa aikoinaan sama tilanne. Olin itse reissutöissä lähinnä kaupunkiympäristöissä ja oli ihanaa palata maalle kotiin. Mutta niin erilaisia oltiin, että meinasin tulla hulluksi äitiyslomalla, kun jouduin olemaan yksin siellä maalla vauvan kanssa päivät, kun mies oli töissä. Ero tuli lopulta.

En tarkoita, että teillekin se väistämättä tulisi, mutta noin samassa tilanteessa eläneenä itse suosittelisin, että kokeilette tuota kuvaamaasi järjestelyä ainakin hetken aikaa. Saisitpahan ainakin rauhassa miettiä ja selvitellä ajatuksiasi. Se kun ei aina sen toisen erimielisen välittömässä läheisyydessä niin helposti onnistu, kun tulee sitä riitaa tai spekulointia että toisaalta niin ja toisaalta näin, eikä mihinkään rehellisesti järkevään lopputulokseen päädytä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja No:
Jos susta tuntuu että oot onnellisempi ilman lapsias ja miestäs kaupungissa niin sit on varmaan kaikille parasta että teet niin, ja käyt vaikka viikonloppusin kotona.

Ongelmahan on se, etten tiedä olisinko siten onnellisempi? Mutta en tiedä siirretäänkö ongelma nyt vain henkilöltä toiselle, jos muutetaan kaupunkiin missä minä haluaisin asua ja mies ei.

No muuta ite vähäks aikaa, älä pakota muita muuttumaan. Jos ei ookaan kivaa nii kysy vieläkö huolitaan takas.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kyl:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja No:
Jos susta tuntuu että oot onnellisempi ilman lapsias ja miestäs kaupungissa niin sit on varmaan kaikille parasta että teet niin, ja käyt vaikka viikonloppusin kotona.

Ongelmahan on se, etten tiedä olisinko siten onnellisempi? Mutta en tiedä siirretäänkö ongelma nyt vain henkilöltä toiselle, jos muutetaan kaupunkiin missä minä haluaisin asua ja mies ei.

No muuta ite vähäks aikaa, älä pakota muita muuttumaan. Jos ei ookaan kivaa nii kysy vieläkö huolitaan takas.

Mitäs jos onkin kivaa? Sekin pelottaa. Rakastan miestäni ja minua oikeasti pelottaa, jos huomaisin kuitenkin olevani onnellisempi ilman häntä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Kyl:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja No:
Jos susta tuntuu että oot onnellisempi ilman lapsias ja miestäs kaupungissa niin sit on varmaan kaikille parasta että teet niin, ja käyt vaikka viikonloppusin kotona.

Ongelmahan on se, etten tiedä olisinko siten onnellisempi? Mutta en tiedä siirretäänkö ongelma nyt vain henkilöltä toiselle, jos muutetaan kaupunkiin missä minä haluaisin asua ja mies ei.

No muuta ite vähäks aikaa, älä pakota muita muuttumaan. Jos ei ookaan kivaa nii kysy vieläkö huolitaan takas.

Mitäs jos onkin kivaa? Sekin pelottaa. Rakastan miestäni ja minua oikeasti pelottaa, jos huomaisin kuitenkin olevani onnellisempi ilman häntä..

Jos on kivaa ja se "kiva" on arvokkaampaa sulle kun perhees niin sit jäät niille tielles.
 

Yhteistyössä