Auttaisitko tässä tapauksessa ?

[vieras]

En auttais.

 

[piina]

Mä en itse kehtaisi kumminkaimalta alennuksia pyydellä ja tuskin heillekään niitä antaisin. Mä luultavasti en vaivautuisi kaverille edes soittamaan takaisin, jos ei kerta muuta asiaa ole. Tietty, jos kyseessä olisi hyvä kaveri ja tietäisin hänen lunteensa, jos teitäisisin että olen tosiaan hänen kaverinsa, eikä vain hyväksikäytön kohde, niin asia olisi eri.

 

[Motha]

Mä en itse kehtaisi kumminkaimalta alennuksia pyydellä ja tuskin heillekään niitä antaisin. Mä luultavasti en vaivautuisi kaverille edes soittamaan takaisin, jos ei kerta muuta asiaa ole. Tietty, jos kyseessä olisi hyvä kaveri ja tietäisin hänen lunteensa, jos teitäisisin että olen tosiaan hänen kaverinsa, eikä vain hyväksikäytön kohde, niin asia olisi eri.

Sitä mä tässä just pohdin : entinen paras kaveri
ei soittele enää
pyytää järkkäämään alennuksia

 

[vieras]

En auttaisi kyllä. Saisin itse antaa tuttavilleni 10% alennusta siellä missä työskentelen, mutta en viitsi antaa, koska minun mielestäni ihmisten pitää pitää ostaa vain sitä mihin niillä on varaa.

Toisaalta kun kummityttöni serkku on töissä Vikingillä ja saa sieltä 30% alennukset matkoista, niin tietty liput ostetaan sen kautta. Sen verran lähimmäistä pitää auttaa ja hullua olisi jättää ne alennukset käyttämättä.

Ja et näe mitään ristiriitaa tässä?

Ap:lle, kyllä auttaisin, jos siitä itselle ei mitään suurempaa vaivaa ole. Tai sitten jos et auta, pitäisi olla munaa sanoa sille tuttavalle, että tämä ei käy näin, ja selittää asia, mikä välejä hiertää. Eihän sillä sun tuttavalla ole välttämättä hajuakaan, että sinä haluaisit pitää häneen tiiviimmin yhteyttä. Keskustelkaa, aikuiset ihmiset.

Täytyy kai sillä olla joku haju kun minä soittelen ja kyselen kuulumiset mutta hän ei soita.

Ehkä hänelle sitten riittää se, että vaihdatte kuulumiset silloin, kun sinä soitat? Sano kaverille, jutelkaa. Sillähän se selviää.