Auttakaa heikkoa, ennenkuin sorrun!

["Apuva"]

Erosin noin 2 vuotta sitten miehestä, johon olin todella rakastunut. Elimme eri kaupungeissa, mutta soittelimme jne päivittäin ja näimme viikonloppuisin. Jossain vaiheessa, yli puolen vuoden yhdessäolon jälkeen, sain tietää että miehellä olikin kihlattu joka oli hänelle raskaana! Hän oli valehdellut minulle koko ajan, vakuuttanut rakastavansa jne. Mies oli myös ilmeisesti samaan aikaan harrastanut seksiä muidenkin naisten kanssa... Jätin tietenkin miehen heti, tunsin itseni hölmöksi ja loukatuksi.

Pitkän aikaa minulla on jo mennyt hyvin enkä ole miestä ajatellut, mutta nyt viimeiset kaksi viikkoa olen käynyt lukemassa hänen FB-päivityksiään ja katsonut kuvia meistä yhdessä jne. Ja nyt mieleni tekisi ottaa häneen yhteyttä! Tiedän että siitä seuraisi vain ongelmia, miehellä on muutenkin ongelmia ja tiedän että hän on täysi huijaripaska, johon ei voi luottaa. Olen myös tavannut ihanan, rehellisen miehen joka rakastaa minua. Minulla on kaikki syyt olla ottamatta yhteyttä huijarimieheen, mutta jostakin syystä, vastoin kaikkea järkeä, haikailen hänen peräänsä.

Nyt takokaa mun päähän järkeä etten pehmene liikaa, laita miehelle viestiä ja joudu taas valehtelun uhriksi ja tee itsestäni uudelleen hölmöä narria!

 

[Tallu -]

Tuli mieleen se laulu... "miksi naiset aina rakastuvat renttuihin..." ehkä se on jännityksen hakua elämään...

 

["viiraska"]

Tulee kyllä jonkinverran sitoutumiskammo mieleen tuosta että sinulla on hyvä kumppaniehdokas tarjolla (et kylläkään kerro mitään omista tunteistasi häneen), niin jopas alkaa elämän toivottomin yritys muistua mieleen ja vanha suola janottaa. Olepas nyt aikuinen ja harkitse vakaasti, mitä elämässä haluat. Jos et halua tätä kunnon miestä, ei ainut vaihtoehto ole ottaa huijaria. Voit jatkaa etsintää. Voit jäädä vielä harkitsemaan, jos et pysty päättämään. On sekin väärin jos lupaat tälle kunnon miehelle jotakin, mistä et ole varma, jos et siis sitoudu oikeasti.

 

["aapee"]

[QUOTE="viiraska";24868644]Tulee kyllä jonkinverran sitoutumiskammo mieleen tuosta että sinulla on hyvä kumppaniehdokas tarjolla (et kylläkään kerro mitään omista tunteistasi häneen), niin jopas alkaa elämän toivottomin yritys muistua mieleen ja vanha suola janottaa. Olepas nyt aikuinen ja harkitse vakaasti, mitä elämässä haluat. Jos et halua tätä kunnon miestä, ei ainut vaihtoehto ole ottaa huijaria. Voit jatkaa etsintää. Voit jäädä vielä harkitsemaan, jos et pysty päättämään. On sekin väärin jos lupaat tälle kunnon miehelle jotakin, mistä et ole varma, jos et siis sitoudu oikeasti.[/QUOTE]

En osaa uskoa että olisi sitoutumiskammo, olen aiemmin ollut pitkissä suhteissa (ennen tätä sähläystä 8 vuoden suhde) ilman ongelmaa. Ja luulen että tällainen haikailu ei johdu nykyisestä miehestä, varmaan samanlainen tunne huijaria kohtaan voisi tulla vaikka olisin sinkkukin. Ja tiedän että muitakin miehiä minulle varmasti löytyisi. En haluaisi huijaria takaisin, enkä usko että se olisi mahdollistakaan, sitä miestä ei varmaan kukaan voi itselleen "oikeasti" saada kun aina valehtelee ja huijaa. Taitaa olla hän se kellä on sitoutumiskammo?? Tai ennemminkin on ainakin narsisti, maailma pyörii hänen sääntöjensä mukaan.

Tiedän että pääsisin hänestä yli ennenpitkää kunhan vaan nyt saisin itseni yli tästä haikailukohtauksesta, tiedän että tämä on ihan järjetöntä, mutta ohimenevää. Vähän niinkuin makeanhimo, jos vaan malttaa olla koskematta siihen suklaalevyyn, niin myöhemmin ei enää tee mielikään!

Mutta miten saan itseni hillittyä nyt? Pitääkö heittää tietokone ja kännykkä ikkunasta vai mitä?

 

["aapee"]

Tuli mieleen se laulu... "miksi naiset aina rakastuvat renttuihin..." ehkä se on jännityksen hakua elämään...

Aloin miettimään että tuossa voi olla ainakin osasyy, tuo jännityksen kaipuu... Oli niin kivaa tapailla aina vaikkapa vieraassa kaupungissa, vaikka oltiin viestitelty ja soiteltu niin toinen oli kuitenkin "vieras" kun ei oltu vietetty paljoa aikaa yhdessä.

 

["aapee"]

anyone?