pettämisestä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sekaisin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Eli ootte lähes kaikki sitä mieltä että kerran alkoholisti aina alkoholisti... siis että ketään ei voi saada juomista "haltuunsa/rajoihin"?
Eli kun mies ite sitä sanoi että jos sopisi että sovitusti hän joisi mun läsnäollessa. Eli kun mä saan pistettyy sille seuraavana päivänä pisteen ettei tuu putkea. Muutenkin ite sanoi että haluaa itekin rajoittaa juomisen siihen että se olisi kerran tai kaks kuukaudessa yks ilta.

No minä olen sitä mieltä että ihminen voi muuttua joten neuvoni on edelleen että hoitakaa asiat kuntoon ja jatkakaa puhtaalta pöydältä
 

Mies ei mene tämän naisen luo, eikä myös ota yhteyttä ensin.
Tiedän että on lähettänyt viestejä vähän vajaa kuukaudessa alle 30 joista tiedän että suurin osa mulle, paljoa enempää ei oo myöskään vastaanotettuja viestejä tullut. Myöskään ei oo soittanut tälle naiselle, huomaisin kyllä puhelinlaskusta.

Mies ei tarvi antabusta, eli pystyy kyllä hyvin olemaan juomatta. Ongelma on lähinnä siinä että kun alkaa juomaan ei saa ite katkastua sitä. Ja juominen on yleensä aiemmin alkanut yksinäisyydestä ja kun ei ole mitään muuta. Eli siis sillon kun oli kotona pelkästään. Nyt kun on töissä niin ei oo kertaakaan juonut sen aloittamisen jälkeen. Juu eihän se hirmu kauaa töissä oo ollutkaan.

Itse sanoi syyksi jo sillon kun heillä ole ennen meitä säätöä että ehkä se oli se yksinäisyys minkä vuoksi tätä naista kännissä sieti. Ja samoin sanoi nyt että ehkä se sitten on just se ettei osaa olla yksin ja on tylsää jne niin kaipaa seuraa. Eivät olleet etukäteen suunnitelleet että tavataanpas muutaman vuoden tauon jälkeen et mentäs sänkyyn. Tää nainen jotenkin osaa manipuloida miestä, on aina osannut. Eli hän jopa tarjoaa juotavat jotta saisi sen mitä haluu. Sillon joskus aikoinaan esim jos olivat ryypänneet ja hän oli jäänyt miehelle yöksi niin hän saattoi omilla rahoillaan hakea miehelle juomista lisää heti aamusta ettei selviäisi. Tiesi että sitä seuraa se että mies haluaa hänet pois. Siis silloinkaan ei selvänä tämän naisen kanssa halunnut olla. Ja tästä samasta aikoinaan miehen äitikin sanoi, eli ei oo vaan mun luulo tai miehen vale vaan jopa äitinsä sen näki aikoinaan. Seksi, se on se mitä siltä hakee, ei muuta kuulemma ja jopa uskon tän. Ja juu nyt voi syyttää mua, meillä ei hirveesti seksiä oo ollut viimeaikoina.
 
Alkaa tuntua siltä kun kokoajan puolustelisin miestä ja sen tekoa. Näin ei oo todella, mutta jotenkin vaikka paljon asiaa puhut Nyynä kyllä niin kuitenkin myös yleistät mielestäni että näin kaikki käyttäytyy...

Kuten sanoin mielestäni jo ekassa viestissä että asiat ei oo mustavalkoisia... Eli että muitakin ongelmia on jotka myönnetään molemmat, mutta tää on nyt se päälimmäisin mikä painaa juuri tällähetkellä.
 
niin siis ap, sie ite ja yksin teet päätöksen siittä miten haluat jatkaa. mie halusin vaan antaa siulle ajattelemisen aihetta :hug:

ja se on tosi ettei asiat ole mustavalkosia ja että teiänki tilanteeseen liittyy varmasti älyttömän paljon semmosta mitä täällä ei ole edes järkevää mainitakaan. siehän se sitä teiän arkea elät, emme me.
 
Siis helpottaa tätä oloa kun saa "puhua" edes jollekin. Eipä oo oikeen sellasta kenelle tästä puhuis tässä vaiheessa kun tiedän että se vaikuttaisi kuitenkin kaikkien käytökseen.
Toisaalta en ehkä ees tajua vieläkään. Tai sit oon jo tullu tunteettomaks, koska en oikeestaan tunne vihaa, en oikeestaa yhtää mitään.
Ja juu tien etten sais syyllistää itteeni, mut toisaalta sellanenkin olo et enpä mäkään oo kyl oikeen miestä kohtaan kovin reilu oo ollut. Ja jos ois kotoo saanu ni oisko tarvinu muualta hakee, no sitähän ei voi tietää ehkä silti tää ois tapahtunut.

En ees ite tiä haluisinko jatkaa vai en.... Lasten takii haluisin, koska muuten ne näkee isäänsä todella harvoin ja haluisin et heillä olis molemmat. Mutta entä mä.... JOS mies todella pystyisi saamaan tuon alkon hallintaan ja tekisi myös jotain tämän suhteen eteen niin ehkä tää viel alkais toimiin nyt kun hänellä elämässään muutakin kun minä ja lapset.
Ennen kun ei ollut ja sillon tosiaan tää alko oli kuviossa aika reilusti. Tai oikeestaan siit viime syksystä, oli ollu jotain noin 6kk melko vähällä ja hyvässä hallinnassa juominen.

Ehkä aika näyttää, mut lähinnä mietityttääkin miten tästä eteenpäin... Mitä pitäisi yrittää tehdä, mistä aloittaa. Mitä kaikkea huomata ja keskustella ennen minkään päätöksen tekoa...
 
niin. siis se, että oot ruvennu tätä asiaa nuin paljon pohtimaan, kertoo jo jotain. siulla on tarve saaha nytten asiat johonkin suuntaan päätökseen. olipa se päätös mikä tahansa. sie haet ratkasua ja kyllä sie sitte sen huomaat että mikä sen tulee olla.

sillä, että sie ittees syyllistät et voita mitään. sie et oo se syy mennä pettämään. se syy on jossain muualla, muttei sinussa. älä ikinä erehdy ajattelemaan tai luulemaan että sie oot se syy.

ja sitä yleisintä klisettä mie en tähän kirjota, koska sie tiiät sen iliman miun sanomistaki...

:hug:
 
Uudet tavarat (kuten OKT) EI tee ketään onnelliseksi. Yhteenmuuttoa en suosittele, ennen kun teillä on asiat kunnossa.
Mä en itse edes yrittäisi jatkaa tuollaisen miehen kanssa.. Uskallan väittää, ettei suhdes voi olla kestävä. Tai voi, mutta ei ainakaan onnellinen.
 
Jos luet itse omat viestisi niin vaikuttaa siltä, että olet jo päätöksesi tehnyt. Haluat uskoa miehesi lupauksia ja miehesi takaisin. Tulee väkisinkin mieleen, että toki haluat purkaa täällä tuntojasi, mutta myös hakea vahvistusta sille, että miehesi lupaukset voivat onnistua.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ei onnistu. Omakotitalot sun muut lupaukset ovat haavetta, mutta ei todellisuutta. Ilmeisesti miehesi tietää mistä naruista vetää, niin tiesi minunkin mieheni. Osasi hyvitellä, lupasi lopettaa ulkopuoliset suhteet (vikahan on aina roikkuvassa naisessa, mies vain joutuu kärsimään siitä), alkoholin piti loppua jne. Ja loppuikin ne aina jokisikin aikaa, parhaimmillaan oli kuivilla 2 vuotta. Mutta koskaan en päässyt irti siitä ajatuksesta, että jos hän ratkeaakin taas ja ratkesihan hän aina jossain vaiheessa. Alkuun tyyliin, että eikai se nyt haittaa jos yhden saunaoluen otan, siitä se aina lähti. Onneksi minun tilaneessani kyseinen tilanne on mennyttä. Eniten kadun sitä, etten lähtenyt suhteesta aiemmin, aina piti vain muka yrittää ja yrittää.
 
Mun mielestä kannattaa vielä yrittää, jos kerta rakkautta on. MUTTA se vaatii sen, että aloitatte miehen parantamisesta; masennus tasapainoon (mitä nyt ei ilm. ole) ja myös a-klinikalle vieroitukseen tms. hoitoon. Sitten kun nuo asiat on ok, niin voisin ajatella että alatte "seurustelemaan" ja asutte samassa kaupungissa. Ja sitten jos pitemmän ajan päästä asiat on vielä hyvin ILMAN että sinun pitää asioita holhota pettämisen pelossa (puhelinnumeron vaihto, miehen kännykästä numeroiden poisto :| , jne) tai että mies sortuu viinaan niin voisin sinuna miettiä vaihtoehtona yhteistä asuntoa. Jos tervehtymistä ei tapahdu, niin kovin on ankeet lähtökohdat tasapainoiselle ja onnelliselle suhteelle olemassa.
 
Oletko miettinyt mitä sitten tapahtuu, kun sinä joudut aikuiselle ihmiselle latelemaan juomisen ehdot ja kun ne rupeavat krapulaista miestä pännimään?
Melkein sanoisin, että ennenmmin tai myöhemmin sattuu jotakin.

Toisekseen, jos ei iso mies itse kykene hoitamaan asiaansa kuntoon, ei siihen ole riittävästi halua eikä motivaatiota, selityksiä ja syitähän aina löytyy. Kertoo se minusta jo jotakin, ettei voi sitä juomistaan jättää elämästään pois, vaikka tiedostaa siitä seuraavan vain ongelmia.

Melkein sanoisin, että lopeta juominen ensin ja pysy juomatta, katsotaan asioita sitten paremmin, kun tämä tilanne on pysynyt hallinnassa, vähintään puolivuotta.
 
Ilmeisesti oon kirjottanut hyvin sekavasti tai väärin.... Mutta siis ei olla ostamassa omakotitaloa nyt tai muuttamassa yhteen, vaan että se on haave joka tapahtuu JOS saadaan asiat muuttumaan paremmiksi.

Milloinkaan en ole pyytänyt miestä muuttumaan absolutistiksi. Vaan että hän saisi juomisensa hallintaan niin että ei syntyisi näitä putkia. Nyt kun hän pääsi takaisin työelämään hänellä on elämässä jotain muutakin niin itse sanoi juuri taanoin ettei ole edes tehnyt mieli olutta. Ja vaikka monesti oon sen viimesen pisteen laittanut juomiselle (yleensä ihan sovitusti) niin eipä tuo vaikka kuinka kipeä olisi niin päälle kävisi. Sen tiedän ihan varmaksi.

Masennukseen hänellä on lääkitys ja menossa parempaan suuntaan. Tosiaan oli melko hyvällä mallilla kunnes syksyllä tuli takapakkia liiallisten painostusten ja pakotusten vuoksi. Nämä ei siis johtunut meidän suhteesta. Miehellä myös uniongelma johon vihdoin vuosien jälkeen otettu kantaa ja alettu nyt tutkimaan miksi aina ja ikuisesti väsynyt vaikka nukkuisi kuinka paljon. AA:han hänellä on hoitosuhde, mutta siellä sanovat että heidän hieman hankala auttaa kun ei ole perinteinen alkoholisti ketä ei pystyisi olemaan juomatta, vaan tosiaan pystyy olemaan kyllä pidempiäkin aikoja juomatta mutta ongelma on saada itse se juominen lopetettua. Meillä mies ei ota yhtä saunaolutta. Jos ottaa ottaa kerralla enemmän, ei ole ns. tissuttelija.

Aina ei myöskään ole siittä kiinni etteikö olisi halua tai motivaatiota saada asioitaan kuntoon. Joskus vain on tilanteita ettei ihminen yksin niihin pysty ja miehellä esim hoito evättiin vaikka sitä itse pyysi ja toivoi. Tämä nyt ei meihin liity mutta tiedänpä ihmisen kenellä masennus meni niin pitkälle että yritti itsaria, siltikään ei vielä hoitoon päässyt vaikka selvästi tarve olisi.

En myöskään hae hyväksyntää päätökselleni, vaan neuvoja mitä pitäisi huomioida, mistä puhua ja aloittaa kaikki keskustelu jne. Eli yritän saada puhuttua ja selvitettyä asioita ennen lopullista päätöstä. Ja vaikka ero tulisi niin jonkinmoisessa sovussa siihenkin ratkaisuun päätyä. Tänään ainakin mies töistä tuli kotiin ja sanoi että on päivän miettinyt asioita, on todella pahoillaan ja katuu tekojaan. Haluaisi vielä mahdollisuuden ja ymmärtää sen että hänestä muutokset on lähdettävä ja ensimmäinen askel on se että hän on rehellinen ja avoin. Mutta myös että pelkää etten koskaan voi antaa anteeksi, unohtaa tai päästä edes millään tavalla yli.
 
Kaikki tuntuvat olevan kovin negatiivisia... Kerron jutun nyt tosi lyhyesti... Meillä miehellä oli rankka huume ongelma, hän petti myös huumepäissään. Sain tietää, heitin pihalle, juteltiin asiasta myöhemmin, palattiin yhteen, tällähetkellä on ollut "kuivilla" n.4vuotta ja tuntuu siltä että lopulta elämä hymyilee..! Pettäminen ei enää vaivaa minua, se on ollut ja mennyt ja sitä ei muuksi voi muuttaa.
 
Miten sait tietää, kertoiko mies itse vai kuulitko muualta? Mun mielestä tällä on paljon merkitystä..

Jos ite oisin samassa tilanteessa niin antaisin varmaan mahdollisuuden uuteen yritykseen vaatien yhteistä parisuhdeneuvontaa tms. Pelkkä känniseksi on mun mielestä eri asia kuin joku pitkäaikainen ihastussuhde tms.

 
Mies sanoo ettei mitään tunnetta ole tätä toista naista kohtaan eikä oo koskaan ollutkaan.

Ja itse hän mulle kertoi, muuten en varmaan ois koskaan saanutkaan tietää.
 

Yhteistyössä