Auttakaa, kolmas lapsi vai ei??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "miu miu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"miu miu"

Vieras
Tässä sitä pähkäilty viimeiset kaksi vuotta ja nyt olisi pakko ruveta temään päätöksiä suuntaa jos toiseen. Auttakaa mua kertokaa kokemuksia ja mitä olette itse päättäneet. Tuntuu että kellon tikitystys kuuluu korvissa asti, ikää mittariin tuli juuri 37 ja ennestään kaksi tyttöä, 7 ja 2 vuotiaat.

Olen aina ajatellut että haluaisin kaksi lasta, piste. Mies taas on ollut kolmen kannalla johon olen aina kommentoinnut "älä unta näe". No, kaikki muuttui kun toinen lapsi syntyi ja sisälleni syttyi jatkuva liekki tunteesta että vielä se kolmaskin pitäisi tehdä. Tuntuu etä perhe ei ole kokonainen. Myönnän, haluun vaikuttaa myös se josko se poikakin sitten vielä tulisi... tiedostan kyllä että tod. näköisin sama sukupuoli saattaa sillä kolmosellakin olla, eikä se ole tässä se tärkein pointti:)

Esikoinen on nyt syksyllä menossa kouluun ja pikkukakkonen on juuri 2-vuotta täyttänyt ihana, helppo ja aurinkoinen lapsi <3. Tuntuu että olisi ihanaa saada pikkusisarus tälle pienemämälle kaveriksi. MUTTA, onko järkeä?? Tilanne on se että asunto menisi uusiksi, (no tämä rupeaa muutenkin käymään ahtaaksi) rahanmenoa lisää, ikääkin on jo, ajanpuute, mitä jos ei terve jne, jne.... Kaikki pyörii päässä ja hirvittää mutta siltikin jokin sisällä sanoo että pitäisi kuitenkin. Asiaa ei helpota että olemme yrittäjiä ja sekin aiheuttaa omat ongelmansa. Superpitkiä hoitovapaita ei pysty pitämään, talouden epävarmuus (no sitä kaikilla vaikka ei olisikaan yrittäjä) jne.

Jotenkin kuitenkin olemme pähkäilleet miehen kanssa, joka jakaa ajatukseni, että jos haluamme kolmanne lapsen se on tehtävä nyt, ja takeitahan ei ole että edes onnistuu enää. Hyväksymme tämän ja tiedämme että olisimme kuitenkjin kääntäneet sen kortin ja edes yrittäneet. Pelkään että en uskalla heittäityä ja tajuan, kun 40 pyörähtää mittariin ,että aika oikeasti meni ohi siltä ja se on jo peruuttamatonta.

Eniten pelkään kuitenkin sitä että päädymme kolmanteen ja se olisikin jossakin suhteessa katastrofi.. miksi tämä on näin vaikeaa
 
Sain reilu viikko sitten kolmannen lapseni ja vastaan hormoonihuuruissani.. :D Aiemmat lapseni ovat 10v ja pian 7v ja he ovat tyttö ja poika, joten joidenkin tuttujen oli vähän vaikea ymmärtää miksi piti tehdä kolmas. Pyörittelimme ajatusta noin viisi vuotta. Oli asioita puolesta ja asioita vastaan..

Päätimme että enempi kaduttaa jos ei tee, kuin että tekisi. Silläkin uhalla että lapsi olisi sairas. Oli niin vahva tunne että meiltä puuttuu palanen perheestä.

Kotimme meni uusiksi. Asuimme kolmiossa ja se piti saada ensin myytyä. Ostimme sitten talon ja ihmeen helposti sujuikin myynti ja uuden laitto. Olisimme mahtuneet kyllä jonkin aikaa pienempäänkin jos myynti olisi kestänyt kauan. Eihän vauva tarvitse tilaa kuin sängylle ja hoitopöydälle.

Rahaa meillä on nyt melkein tonnin vähemmän kuin ennen. Pärjätään kun ostetan mitä tarvitaan,mutta kesälomaa ei vietetä ulkomailla tai lappia kiertäen.. Kirppariltakin on tullut jo katseltua lapsille kesävaatetta, kun ihan kaikkea ei raski uutena ostaa. Onneksi olemme säästäneet rahaa jo ennen äitiyslomaa, jos jotain yllättävää menoa tulisi. Raha ei kuitenkaan tunnu nyt tärkeältä kun miettii että olisinko mielummin kotona nuuskimassa nyyttiäni vai vuorotyössä tekemässä rahaa matkusteluun.. Isommatkin lapset ovat tyytyväisiä kun koulusta tullessa kotona on äiti välipalan laitossa.

Mutta tunnepäätöshän tämä oli loppujen lopuksi. Tuntui että perhe ei ole valmis jos pitää jatkuvasti miettiä että pitäisikö vielä... Että kyllä sen sitten tietää kun eí halua enää yhtään lasta. Pistän hormoonien piikkiin, mutta ei olisi hullumpi ajatus tehdä vielä neljäs. Pitää tosin odottaa pari vuotta tuntuuko enää sitten. Se on jännä miten voi tulla vauvakuume sitten kun sinulla on vauva! :D
 
Täälläkin yksi, joka miettii, uskaltaako yrittää kolmatta lasta. No siis yrityshän tavallaan on jo päällä, mutta rahatilanne huononi yllättäin (yrittäjiä täälläkin), joten alkoi pelottamaan, miten pärjätään, jos kolmas saataisiin. Paniikkinappulaa olisi vielä mahdollisuus painaa, mutta kun takaraivossa jyskyttää tieto, että se on nyt tai ei koskaan. Tähän asti asiat ovat aina sutviutuneet jotenki, mutta uskaltaako siihen vielä luottaa?
 
[QUOTE="Henni";30815669]Täälläkin yksi, joka miettii, uskaltaako yrittää kolmatta lasta. No siis yrityshän tavallaan on jo päällä, mutta rahatilanne huononi yllättäin (yrittäjiä täälläkin), joten alkoi pelottamaan, miten pärjätään, jos kolmas saataisiin. Paniikkinappulaa olisi vielä mahdollisuus painaa, mutta kun takaraivossa jyskyttää tieto, että se on nyt tai ei koskaan. Tähän asti asiat ovat aina sutviutuneet jotenki, mutta uskaltaako siihen vielä luottaa?[/QUOTE]


Meillä siis tilanne se että varasin pari kuukautta sitten ajan kierukan poistoon, joka olisi nyt siis heti kesäkuun alussa! Ajattelin näin jouduttaa ratkaisua ja pistää itsemme siihen tilanteeseen että mietitään NYT ja oikeasti mitä tehdä. Ainahan voi ajan perua, mutta se olisi jo sellainen "luovuttaminen". En tiedä... jotenkin vaan pelottaa! Mitä jos se on liikaa? Mitä jos talous ei kestä? MItä jos parisuhde ei kestä? Mitä jos jokin menee pieleen? Toisaalta, asiat ovat lutviutuneet tähänkin asti, pakon edessä tehdään sitten uusia ratkaisuja. Pitäisi luottaa että elämä kantaa..
 
[QUOTE="miu miu";30815686]Meillä siis tilanne se että varasin pari kuukautta sitten ajan kierukan poistoon, joka olisi nyt siis heti kesäkuun alussa! Ajattelin näin jouduttaa ratkaisua ja pistää itsemme siihen tilanteeseen että mietitään NYT ja oikeasti mitä tehdä. Ainahan voi ajan perua, mutta se olisi jo sellainen "luovuttaminen". En tiedä... jotenkin vaan pelottaa! Mitä jos se on liikaa? Mitä jos talous ei kestä? MItä jos parisuhde ei kestä? Mitä jos jokin menee pieleen? Toisaalta, asiat ovat lutviutuneet tähänkin asti, pakon edessä tehdään sitten uusia ratkaisuja. Pitäisi luottaa että elämä kantaa..[/QUOTE]

Suomessahan on se turva että vaikka tulisi ero ja konkurssi niin valtio huolehtii että lapsilla on ruokaa, koti ja vaatteet. Jos miettii nuin niin päin persettä voi mennä kahdenkin lapsen kanssa. Kaksi vai kolme lasta on melkein ihan sama jos tosiaan kaikki alkaa mennä pieleen avioliittoa myöten..

Ja sitten taas ei voi ajatella niin että on ihan sama onko kolme vai neljä, ja sitten viisi vai neljä.. Ei ole enää ihan sama ostaa suksia viidelle kuin kolmelle.. :D
 
Sain reilu viikko sitten kolmannen lapseni ja vastaan hormoonihuuruissani.. :D Aiemmat lapseni ovat 10v ja pian 7v ja he ovat tyttö ja poika, joten joidenkin tuttujen oli vähän vaikea ymmärtää miksi piti tehdä kolmas. Pyörittelimme ajatusta noin viisi vuotta. Oli asioita puolesta ja asioita vastaan..

Päätimme että enempi kaduttaa jos ei tee, kuin että tekisi. Silläkin uhalla että lapsi olisi sairas. Oli niin vahva tunne että meiltä puuttuu palanen perheestä.

Kotimme meni uusiksi. Asuimme kolmiossa ja se piti saada ensin myytyä. Ostimme sitten talon ja ihmeen helposti sujuikin myynti ja uuden laitto. Olisimme mahtuneet kyllä jonkin aikaa pienempäänkin jos myynti olisi kestänyt kauan. Eihän vauva tarvitse tilaa kuin sängylle ja hoitopöydälle.

Rahaa meillä on nyt melkein tonnin vähemmän kuin ennen. Pärjätään kun ostetan mitä tarvitaan,mutta kesälomaa ei vietetä ulkomailla tai lappia kiertäen.. Kirppariltakin on tullut jo katseltua lapsille kesävaatetta, kun ihan kaikkea ei raski uutena ostaa. Onneksi olemme säästäneet rahaa jo ennen äitiyslomaa, jos jotain yllättävää menoa tulisi. Raha ei kuitenkaan tunnu nyt tärkeältä kun miettii että olisinko mielummin kotona nuuskimassa nyyttiäni vai vuorotyössä tekemässä rahaa matkusteluun.. Isommatkin lapset ovat tyytyväisiä kun koulusta tullessa kotona on äiti välipalan laitossa.

Mutta tunnepäätöshän tämä oli loppujen lopuksi. Tuntui että perhe ei ole valmis jos pitää jatkuvasti miettiä että pitäisikö vielä... Että kyllä sen sitten tietää kun eí halua enää yhtään lasta. Pistän hormoonien piikkiin, mutta ei olisi hullumpi ajatus tehdä vielä neljäs. Pitää tosin odottaa pari vuotta tuntuuko enää sitten. Se on jännä miten voi tulla vauvakuume sitten kun sinulla on vauva! :D


Meillä lähes samanlainen tilanne, pojat 10v. ja 6v., laskettuaika 4 viikon päästä. Tätä mietittiin ja mietittiin. Välillä mä olin sitä mieltä, että "EI" ja silloin mies oli taas "JOO", sitten tuli hetkiä, että olimme toista mieltä. Sitten tultiin siihen tulokseen, että tulee jos on tullakseen. Nyt jo olen haaveillut salaa 4. lapsesta.
 
Mullahan on aina ollut haaveena neljä lasta, siksi vauvakuumeesta ei pääse eroon, vaikka tulevaisuus pelottaakin. Oon kyllä huomannut, että kolmas lapsi on monelle empimisen paikka. Toisen saaminen oli luonnollista, kun tarvittiinhan esikoiselle kaveri, mutta kolmas mietityttää enempi.
 

Yhteistyössä