Mäkin niin tiedän tuon tunteen, kun aika käy pitkäksi eikä puuhaa riitä. Me käytiin ja käydään tosi paljon ulkona, lounailla, kierrellään kirppareita, kauppoja ja toreja jne. Ja tosiaan, vauva on aika hyvin viihtynyt mun mukana asioilla ja kaupoilla. Siinä se kattelee rattaista, kun maailma vilisee ympärillä
Meidän vauva on tykännyt myös katsella toisia lapsia leikkipuistossa, mun sylistä tai rattaista. Välillä mönkii nurmikolla. Pyykkiä pestään yhdessä, vauva köllii pyykkikasassa tai sitterissä, ja opetellaan et "sukka" "sukka" "iskän sukka" "paita" jne. Me myös painitaan varovaisesti välillä, mä makaan meidän sängyllä ja retuutan ja kutitan kikattelevaa vauvaa.
Välillä on kuunneltu lastenlauluja levyltä, välillä lauletaan ja luetaan kirjaa. Mä makaan myös toisinaan olkkarin lattialla ja annan pienen mönkiä mun päällä. Ja kyllä, jos on ollut tosi huono yö, välillä oon laittanut aamutelevisionkin päälle vähäksi aikaa, vauva aina hetkittäin siitä kiinnostuu (kivittäkää vaan). Ja nyt kun hän istuu jo syöttötuolissa, viihtyy aika pitkäänkin päärynän tai kurkun paloja nakertaen.
Kyllähän se kekseliäisyyttä vaatii, mutta ei kauaakaan, kun ollaan taas töissä, ja kaivataan laiskoja päiviä, jolloin sai velttoilla yhteiskunnan rahoilla!
Muoks. Huomasin, että asutte ilmeisen pienellä paikkakunnalla

Me on käyty myös ruokakaupassa "shoppailemassa", valikoidaan huolellisesti banaani ja vauvanruokapurkki ja katsellaan hyllyjä ja ihmisiä, kun työntelen rattaita hyvin hitaasti

Sitten kun en kehtaa enää vetelehtiä, mennään lähipuistoon syömään lounas.