Auttakaa mua rauhoittumaan!

[Pelkuri]

Antaa ihmiset vinkkejä miten saisin itseni rauhoittumaan. Stressaan ja pelkään koko ajan kaikkea. Välillä autossa saan ns. paniikkikohtauksen että pyörryn ja sitten niitä tulee joka kerta auton rattiin mentäessä. Minulla on kauhea pelko että lapselleni sattuu jotain kamalaa.

Tuntuu etten osaa nauttia elämästäni ollenkaan, vaan sitä varjostaa jatkuva pelko jostakin. Miten voisin rauhoittaa mieleni? Mitään lääkitystä en halua ottaa, haluaisin käytännön neuvoja jos jollakin on kokemuksia...
Tuntuu että alan masentua tämän asian kanssa, enkä osaa nauttia elämästä. olisi niin kiva käydä jossakin autolla mutta kun pelkään niitä kohtauksiakin koko ajan...

Kiitos jos joku voi auttaa

 

["Ninna"]

Tuttu tunne.. Kaipaan minäkin apuja.

 

[pelkuri]

up!

 

[pelkuri]

miks kukaan ei vastaa?

 

["olivia"]

paras lääke noihin kohtauksiin on vaan kohdata ne..itsellä se toimi mutta lopulta alkoi taas pahentumaan joten otin lääkityksen.Mut rasvahapot saattaa olla avuksi tai ihan vaan joku mukava liikuntaharrastuskaikkea kannattaa ainakin kokeilla

 

["olivia"]

ai niin..ja rauhallinen hengitys auttaa ettei tule huono olo ja mulla jos iskee kohtaus niin ajattelen jotain mukavaa kuten esim.aurinkoisia päiviä ja kukkien istutusta..

 

[Deidre]

Puhumaan jollekin. Toi lääkepelko on aivan turha. Olin ihan paniikissa reilu vuosi sitten, en pystynyt keskittymään mihinkään ja paniikkikohtaus iski aina siellä autossa(kin). Mut laitettiin Cipralex-kuurille ja oireet hävisivät muutamassa viikossa. Suosittelen.

Ei ne mitään rauhoittavia tai addiktoivia lääkkeitä määrää, eikä lääkkeissä ole mitään hävettävää. Se on aika pieni tabletti päivässä siitä ilosta, että voi elää rauhassa ja nauttien elämästä, sen sijaan että pelkää koko ajan. Mulle voi laittaa viestiä jos haluaa puhua enemmän, koin parin kuukauden aikana elämäni pahimman olon ja kaiken maailman murheet, mutta selvisin.

 

[Pelkuri]

Niin, ehkä se lääkitys tosiaan vois auttaa muakin. Mulla on aina ollu tapa panikoida lähes kaikista asioista mut tää kaikki puhkes pahempana erään ikävän ja mulle raskaan asian ansiosta. Sen jälkeen elämä on ollu tosi vaikeeta ja on kauheen vaikeaa nauttia juuri mistään. Juuri niillä hetkillä kun tää kaikki alkoi, niin mulle tapahtui monta pahaa asiaa samaan aikaan ja niiden yli olen pikku hiljaa päässyt, mut tää ei irrota otettaan tää panikointi.
Tekee niin pahaa kun tiedän et lapsikin vaistoo musta sen huolen ja jatkuvan pahan olon.... ehkä mun tosiaan on aika hankkia joku lääkitys jotta saan itseni rauhoittumaan.

Kiitos neuvoista, varsinkin Deidre