Auttakaa mua vaikeassa päätöksenteossa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vaikean päätöksen edessä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kiitos paljon teille kaikille. Tämä antoi taas uutta pohjaa ajatustyölle. Nyt täytyy yrittää saada unen päästä kiinni, mutta tulen vaikka perjantaina kertomaan, että mihin ratkaisuun päädyimme.

Kiitos vielä kaikille ja hyvää yötä.
 
minulla oli sama tilanne pari vuotta sitte... ehläisystä huolimatta tulin raskaaksi, ja ajatus testin jälkeen oli selkeä. abortti välittömästi. mies oli sitä mieltäe että päätin miten tahansa se on oikea päätös. ensimmäisessä ultrassa käytyäni kanta oli jo aivan toinen, en kyennyt tekemään aborttia vaan pidimme lapsen. ikäeroa tuli vain 1v2kk ja koliikista ja esikoisen sen aikaisista yöheräilyistä huolimatta en vaihtaisi pois.
lapsista on kovasti seuraa toisillee ja nyt kun kuopuskin jo pottailee ja pukee ite yms. elämä tuntuu paljon helpommalta kuin tuttavien joilla on vain 1 saman ikäinen lapsi.

raskastahan se oli, kaikista pahin minulle oli imetys... tai maidon tulon hiipuminen... mutta onneksi annoin itselleni periksi ja taoin päähäni ettei tarviste imettää kun lapsi kasvaaa myös pulloruoalla..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mieti tarkkaan (niinkuin olet varmasti jo miettinyt) ja tee niinkuin sydän sanoo! Olin raskaana (vahinkoraskaus) pojan ollessa 7kk ja järkytyin todella! Päätin että haluan keskeytyksen vaikka mies oli eri mieltä. En ehtinyt toimia ennekuin raskaus meni kesken :( Viime marraskuun 11.pvä olisi ollut laskettuaika ja mietin silloin, kuinka saatoin edes ajatella keskeytystä!!!! Mua itkettää jo pelkkä ajatuskin, että nyt minulla voisi olla toinen pieni...
Tee ap niinkuin sydän sanoo!! Kumpaan tahansa päädytkään, teet päätöksen ainakin huolella. Itse en edes ajatellut vauvan pitämistä ennekuin se oli myöhäistä...ja kun oli myöhäistä, huomaisin kuinka surullinen olin ja olen edelleen..

Tsemppiä päätökseen!!!

Mun on pakko lisätä sulle vielä...
Samantien kun lääkäri totesi raskauden keskenmenneeksi, olin maissa... vaikka olin aivan varma etten halua ja jaksa toista lasta niin lyhyellä ikäerolla :(
Kuitenkin olin alitajuntaisesti ehtinyt miettiä kuinka lapsille tulisi vain 1v3kk ikäeroa, kuinka pieni ikäero olisi kun kasvavat.. Kaverukset toisilleen.
En pysty käsittämään itseäni kuinka en edes ajatellut vauvan pitämistä ennenkuin oli myöhäistä, ehkä se oli järkytys koska vauva ei ollut suunniteltu... Onneksi en ehtinyt tehdä päätöstä itse, koska syyttäisin siitä nyt itseäni. Raskaus meni kesken mutta silti syytän tavallaan noista ajatuksistani itseäni ja siitä etten edes ajatellut lasta pitäväni :( Tästä aiheesta on vaikea nyt puhua edes miehelle, itkeä, koska itse päätin etten toista halua... Nyt tuntuu niin pahalta ;( Mielestäni ap sinun täytyy pohtia tuo asia kunnolla ja ottaa myös miehesi huomioon. En näe kirjoittamasi perusteella estettä sille, ettei teille toista lasta "mahtuisi". Jos saan sanoa oman mielipiteen suoraan niin pidä vauva!! Se on vain minun mielipide, mutta luulen että saatat katua keskeytystä myöhemmin... Niinkuin minä nyt, vaikken sinne keskeytykseen asti päässytkään...
 
Kyllä minäkin kallistuisin lapsen pitämiseen ap:n tapauksessa. Oman jaksamisen epäröinti ja opiskelun siirtäminen ovat kuitenkin aika pieniä asioita. Jos nyt jo tuntuu, että saattaa haluta pitää lapsen, niin vielä enemmän se siltä yleensä tuntuu kun pitemmälle pääsee. Lapsen pitäminen olisi myös parempi vaihtoehto parisuhteelle. Mielestäni abortti kannattaa tehdä vain silloin kun ihan oikeasti on se vakava olo että "minä en halua!". Kaikesta päätellen sinulla on hyvä ja rakastava perhe ja tukiverkko. Voit kuullostella itseäsi ja jaksamistasi ja jos alkaa tuntua siltä että kaikki kaatuu päälle, niin ajoissa vaan apua pyytämään.

Raskaaksi tuloon liittyy epävarmuuden tunteita silloinkin kun lapsi on toivottu. Syyllisyyttä ei tarvitse tuntea negatiivista tunteista eikä edes abortin miettimisestä, mutta aborttia ei yleensä kannata tehdä, ellei ole ainakin sen 99% varma, että sen haluaa. Ja tämä mielipide ihmiseltä, joka on vankka aborttioikeuden kannattaja.
 
lisään tohon eiliseen viestiini... Miten aiot selittää esikoisellesi, jos teet abortin sitten kun hän on vanhempi? En halua MITENKÄÄN painostaa, mutta en pystyisi ikinä tekemään aborttia. Ymmarrän kuitenkin että tilanne on tosi vaikea =(
 
Paha paikka, tiedän. Ei minunkaan pitänyt enää "hankkia" lapsia, mutta niin vain ehkäisy petti. Olin jo abortin kannalla, kunnes selvisi, ettei se ole enää mahdollista, raskaus oli niin pitkällä. Shokki kuitenkin hiljalleen laantui, kun tajusin että mitään "oikeaa" hätää meillä ei ole, pärjäämme kyllä jos/kun täytyy. Ja nyt kun katson tuota tuhisevaa pikku kääröä tuossa vierelläni, niin :heart: onneksi kävi näin =)
 
Älä tee aborttia! Sehän on murha. Mielestäni pieni alkiokin on jo ihminen.Pieni sydän sykkii sillä jo. Tiedän monta,jotka katuvat nyt tekemäänsä aborttia,mutta en tiedä YHTÄÄN, joka katuisi, että halusi pitää pienen Luojan luoman ihmeen! Päätös on tietenkin teidän.Pyysit kuitenkin meiltä palstalaisilta apua ja tämä on nyt minun mielipiteeni asiasta.Mieti nyt tarkkaan,ettet joudu kantamaan loppuelämää tuskaa sisälläsi!!!
 
Paikalla oli vastavalmistunut gynekolgi joka ei kokeneemman kätilönkään kanssa löytänyt kohdusta yhtikäs mitään. Passittivat verikokeisiin, katsotaan raskaushormonin määrä ja sitten tulee kokeneempi gyne ultraamaan. Lääkäri epäili joko tuulimunaa tai kohdunulkoista raskautta. Tultiin kotona käymään miehen kanssa tässä välissä, kun kokeiden tulosten saaminen kestää kuitenkin jonkun aikaa, kohta lähdetään takaisin gynepolille.

Tulen illemmalla taas kertomaan lisää, ellen joudu jäämään sairaalaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja CC:
Mun näppituntuma on se, että harvempi varmaan jälkeenpäin katuu lapsen pitämistä (vaikka se niiden kanssa elo ei aina ruusuilla tanssimista olekaan) mutta abortti saattaisi joskus myöhemmin harmittaa.

Näin!
 
Just kaivelin tätä ketjua esiin, niin tulitkin ilmoittamaan kuulumiset.
Onneksi sait selvyyden asiaan, vaikka lopputulos olikin ikävä :( (tai en tiedä miten itse asian otat, kun ehdit asiaa jo pari päivää miettiä)

Tsemppiä loppupäivällekin!! Tule illalla kertomaan miten voit!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Just kaivelin tätä ketjua esiin, niin tulitkin ilmoittamaan kuulumiset.
Onneksi sait selvyyden asiaan, vaikka lopputulos olikin ikävä :( (tai en tiedä miten itse asian otat, kun ehdit asiaa jo pari päivää miettiä)

Tsemppiä loppupäivällekin!! Tule illalla kertomaan miten voit!

Toi silmänisku ei ole tarkotettu tuohon..
 
Eli kokeneempi lääkäri ultrasi vielä uudestaan ja tuulimuna se siellä oli. Sain tänään ensimmäisen keskeytyslääkkeen ja maanantaina menen gynepolille uudestaan saamaan cytotecit kohdunkaulalle ja sitten pitäis kohdun tyhjentyä.

Vaikka oltiin jo miehen kanssa päätetty, ettei aborttia tehdä, oli tämä tavallaan helpotus. Siis se ettei siellä vauvaa ole ollutkaan. Mutta kiitos teille kaikille ajatuksistanne ja mielipiteistänne.
 
ap olit valmis miettimään murhaamista kun se nyt vaan ei sovi elämäntilanteeseen. ONneks oli tuulimuna ja sun ei kuulu saada enää koskaan lapsia koska sun ajattelumaailmas on ihan sairaan itsekäs!!!!! Toivottavasti joudut elämään katkerana sen yhden ainoas kanssa etkä toista saakaan!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Eli kokeneempi lääkäri ultrasi vielä uudestaan ja tuulimuna se siellä oli. Sain tänään ensimmäisen keskeytyslääkkeen ja maanantaina menen gynepolille uudestaan saamaan cytotecit kohdunkaulalle ja sitten pitäis kohdun tyhjentyä.

Vaikka oltiin jo miehen kanssa päätetty, ettei aborttia tehdä, oli tämä tavallaan helpotus. Siis se ettei siellä vauvaa ole ollutkaan. Mutta kiitos teille kaikille ajatuksistanne ja mielipiteistänne.

Meillä oli samankaltainen tilanne helmikuussa.
Ei toivottu raskaus joka osoittautui tuulimunaksi.
Se oli kyllä helpotus, tavallaan.
Luonto päätti puolesta.
 

Yhteistyössä