Auttakaa mut ulos tästä elämästä!!

[pelasta mut]

Huoh. Miehellä ollut nyt kohta 3 viikkoa lomaa. 6 päivää siitä hän oli sairaana, ja loput kännissä.

Lähti juomaan nytkin. Tuosta vaan. Puhui ulkona veljensä kanssa puhelimessa ja häippäsi, sanomatta mitään. Puhuin tämän veljen kanssa vähän aika sitten, niin mieheni oli kuulemma puhunut taksilla lähtemisestä.

Soitin miehellekin vähän aikaa sitten. Kännissä kuin ankka. Haukkui minua eikä suostunut kertomaan missä on. Tuntee paljon ryyppyporukkaa, joten jossain sellaisessa kämpässä varmaan istuu.

Tämä voisi vielä ehkä menetelläkin, jos olisimme kahdestaan, mutta meillä on hieman yli puolivuotias poika.

Haluaisin niin kovasti pois tästä paskasta, mutta se tuntuu niin vaikealta!! :'(
En tiedä miksi se edes tuntuu niin vaikealta. Tuo mieshän ei näköjään arvosta minua tippaakaan.
Missä on se nuori nainen joka olin vielä muutama vuosi sitten?? Hän ei olisi ikinä katsonut tällaista touhua!! :'(

Anteeksi tämä valitus, mutta olen niin väsynyt tähän elämään. Niin siis en elämään itsessään, vaan tähän tämänhetkiseen tilanteeseen. Valmistaudun aina jättämään hänet ja silti hän jotenkin kummasti saa minut muuttamaan mieleni sanomatta sanaakaan.

Huoh.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Pakkaa valmiiksi ja todella lähde. Ja nimen omaan siksi, että et ole yksin.

 

[lenttis]

Anna miehelle kuukausi aikaa lopettaa se juominen ja jos ei lopu niin sitten lähet poikas kanssa! ei voi käsittää miksi sä suostut tuollaiseen.. :hug: Häivy! Hus! Ei tuollaista kannata kattella

 

[Voima]

Lähde pois pojankin takia. Olet ehjempi yksin, tiedän kokemuksesta, eikä mies muuttaisi tapojaan vaikka lupaisikin (ilmeisesti ei ole luvannutkaan). Voit käydä ryhmissä juttelemassa, sull aon plajon kohtalotovereita.

 

[Tammihärkä]

Sun elämäsi on sinun, ei kukaan toinen voi päätöksiä sinun puolestasi tehdä, kysy onko tämä sitä mitä haluat, voisitko saada sen sellaiseksi muutettua jne.

Muista myös se että vain itseäsi pystyt muuttamaan ainakin vähän, toista et.

Kun olet nuo asiat käynyt lävitse, niin plussat kuin miinuksetkin eri päätöksistä, niin sitten vain ryhdyt toimeen, jos oman elämäsi paraneminen ja hallinta väätii kipeitä päätöksiä niin sitten ne on tehtävä.

 

[Tallu -]

Mene vaikka ensi-/turvakotiin aluksi. Sieltä saat myös neuvoja jatkoon.

 

[samperi]

Alkoholistit osaa sen jotenkin niin ihmeellisesti,sen, että saa ihmisen vielä jäämään luokseen
Kaipa ne vaan osaa selittää niin hyvin..

Ootko miehen kanssa jutellu tuosta sen ongelmasta? mitä se ite siihen tuumaa?

Missään nimessä et ole tuollaista kohtelua ansainnut :attn:

 

[lenttis]

Huoh. Miehellä ollut nyt kohta 3 viikkoa lomaa. 6 päivää siitä hän oli sairaana, ja loput kännissä.

Lähti juomaan nytkin. Tuosta vaan. Puhui ulkona veljensä kanssa puhelimessa ja häippäsi, sanomatta mitään. Puhuin tämän veljen kanssa vähän aika sitten, niin mieheni oli kuulemma puhunut taksilla lähtemisestä.

Soitin miehellekin vähän aikaa sitten. Kännissä kuin ankka. Haukkui minua eikä suostunut kertomaan missä on. Tuntee paljon ryyppyporukkaa, joten jossain sellaisessa kämpässä varmaan istuu.

Tämä voisi vielä ehkä menetelläkin, jos olisimme kahdestaan, mutta meillä on hieman yli puolivuotias poika.

Haluaisin niin kovasti pois tästä paskasta, mutta se tuntuu niin vaikealta!! :'(
En tiedä miksi se edes tuntuu niin vaikealta. Tuo mieshän ei näköjään arvosta minua tippaakaan.
Missä on se nuori nainen joka olin vielä muutama vuosi sitten?? Hän ei olisi ikinä katsonut tällaista touhua!! :'(

Anteeksi tämä valitus, mutta olen niin väsynyt tähän elämään. Niin siis en elämään itsessään, vaan tähän tämänhetkiseen tilanteeseen. Valmistaudun aina jättämään hänet ja silti hän jotenkin kummasti saa minut muuttamaan mieleni sanomatta sanaakaan.

Huoh.

Minkä ikäisiä te oletta? Niinku sillä nyt väliä ois..

 

[Istafra]

Ei se mies sinua ja poikaanne näytä arvostavan. Lähde ulos suhteesta :hug:

 

[harmaana...]

tuohan on aivan kuin mun elämästä vuosia sitten... paitsi et lapsia oli silloin kaksi. Toinen pari vuotias ja toinen tulossa. Edelleen olen kyllä saman miehen kanssa. Tein selväksi et jos ei ryhdistäydy, mie lähden. Vähensi, mut on edelleen kaveri sen johon tutustui vuosia sitten, joka veti ryyppyiltoihin mukaan.. perk...

 

[Jätkä]

Lähde pois, ihan sen pienenkin vuoksi. Ainakin pieni tauko, josko mies siitä heräisi.

 

[mustikkatassu]

Kukaan ei voi sun puolesta päättää, vaan sun pitää tehä päätöksesi sun ja lapsen puolesta..

 

[vieras]

Eroa vielä kun voit. Jos mies ei kehoituksesta lopeta juomista, niin silloin touhu menee aina vaan pahemmaksi. Kohta on kuvioissa mukana väkivaltaa, vaikket sitä ehkä tällä hetkellä millään uskoisi. Kenties velkojakin. Alkoholistit ovat symppiksiä ja herkkiä. Alkoholisti kaipaa myötätuntoa, ja kiltillä naisella on taipumus sitä tarjota. Sinustakin on tainnut tulla läheisriippuvainen. Sinulta on mennyt itsetunto, se on tyypillistä alkkiksen puolisolle. Al-anon sivuilta voit lukea, että juominen loppuu vasta sitten kun on pakko. Sinä ja lapsi ette näköjään ole riittäviä syitä lopettamiseen, joten hanki parempi elämä. Jos jatkat näin, lapsestasikin tulee alkkis tai ainakin lasisen lapsuuden vaurioittama. Rkasta itseäsi ja lastasi!

 

[ap]

Alkoholistit osaa sen jotenkin niin ihmeellisesti,sen, että saa ihmisen vielä jäämään luokseen
Kaipa ne vaan osaa selittää niin hyvin..

Ootko miehen kanssa jutellu tuosta sen ongelmasta? mitä se ite siihen tuumaa?

Missään nimessä et ole tuollaista kohtelua ansainnut :attn:

Minä olen 24 ja mieheni 26..

Olemme puhuneet tästä useastikin. Hän on aina ollut erittäin ahkera juomaan. Pojan synnyttyä kuitenkin rauhottui, eikä juonut kuin ehkä kerran kuussa. Nyt viimeisen kuukauden ajan tämä on ollut yhtä helvettiä. Joi joulukuussa kerran tilinkin tyhjäksi. Luojan kiitos olin itse saanut hyvät veronpalautukset, että eleltiin niillä sitten.
Saan siis minimivanhempainrahaa ja siitäkin suuri osa menee suoraan lainanlyhennykseen. Mies on töissä ja on elättänyt meitä.

En oikeasti tiedä mitä hän ajattelee. Hän sanoo että juomista pitäisi vähentää, mutta ei toimi sen mukaisesti. Minä olen vain määräilevä akka, jos sanon jotakin juomisesta.
Vähän aikaa menee aina hyvin, kunnes taas räjähtää.

En ehkä olisi niin huolissani tilanteesta jos olisimme kaksin, mutta en halua kasvattaa lastani tällaisessa ympäristössä. En halua opettaa pojalle että tuolla lailla kohdellaan naisia.

Tiedostan mielestäni järkevästi kaikki asiat ja silti se lähteminen tuntuu mukamas vaikealta! Minusta tuntuu että olisin onnellisempi kaksin pojan kanssa, mutta silti elättelen toiveita että asiat muuttuvat ja voisimme olla oikea perhe.

 

[lenttis]

Alkoholistit osaa sen jotenkin niin ihmeellisesti,sen, että saa ihmisen vielä jäämään luokseen
Kaipa ne vaan osaa selittää niin hyvin..

Ootko miehen kanssa jutellu tuosta sen ongelmasta? mitä se ite siihen tuumaa?

Missään nimessä et ole tuollaista kohtelua ansainnut :attn:

Minä olen 24 ja mieheni 26..

Olemme puhuneet tästä useastikin. Hän on aina ollut erittäin ahkera juomaan. Pojan synnyttyä kuitenkin rauhottui, eikä juonut kuin ehkä kerran kuussa. Nyt viimeisen kuukauden ajan tämä on ollut yhtä helvettiä. Joi joulukuussa kerran tilinkin tyhjäksi. Luojan kiitos olin itse saanut hyvät veronpalautukset, että eleltiin niillä sitten.
Saan siis minimivanhempainrahaa ja siitäkin suuri osa menee suoraan lainanlyhennykseen. Mies on töissä ja on elättänyt meitä.

En oikeasti tiedä mitä hän ajattelee. Hän sanoo että juomista pitäisi vähentää, mutta ei toimi sen mukaisesti. Minä olen vain määräilevä akka, jos sanon jotakin juomisesta.
Vähän aikaa menee aina hyvin, kunnes taas räjähtää.

En ehkä olisi niin huolissani tilanteesta jos olisimme kaksin, mutta en halua kasvattaa lastani tällaisessa ympäristössä. En halua opettaa pojalle että tuolla lailla kohdellaan naisia.

Tiedostan mielestäni järkevästi kaikki asiat ja silti se lähteminen tuntuu mukamas vaikealta! Minusta tuntuu että olisin onnellisempi kaksin pojan kanssa, mutta silti elättelen toiveita että asiat muuttuvat ja voisimme olla oikea perhe.

Oon saman kokenut ja kannattaa lähteä. Oikeasti. Ei kuitenkaan mies ole enää niin nuori (esim 20v) että olisi vielä nuoruus kesken. Lähde. Itse painiskelin samojen kysymysten äärellä aikoinaan. Päivääkään, en hetkeäkään ole katunut lähtöäni. Ilman sitä en olis tällä hetkellä näin onnellinen ja uusi rakas rinnalla.

 

[samperi]

Mulla on eksä alkoholisti... Joten kuulostaa osittain hyviln tutulle siun juttus..

Puhuukohan vaan ihan lämpimikseen, et pitäs vähentää, jotta siä uskoisit, että toivoa vielä on...?
Järkevyydellä ei välttämättä ole mitään tekemistä enään tuossa vaiheessa, alkoholistit on niin pirun taitavia saamaan toisen pään käännettyä

Jos oikeasti tuntuu, että olisit onnellisempi ilman miestäsi-enkä epäile kyllä sitä yhtään, niin ota askel eteenpäin ja ala hakemaan vaikka asuntoa itellesi ja pojalle
:hug:

 

[hilma]

Lähde -pelasta lapsesi ja itsesi. Kun aikanaan katsot taaksesi niin tajuat että se oli ehdottoman oikea päätös.

 

[baby butterfly]

ihan vaan poikasikin takia pakkaa kamat ja lähde. Sanon ihan suoraan. Se on vaikeaa mutta alkoholista on niin paljon haittaa muutenkin ja tuo ei ole oikeesti mukava ympäristö pienelle pojallesikaan. Vauva kyllä vaistoaa että kaikki ei ole kohdillaan.

 

[päivien viemää]

Kukaan ei voi sun puolesta päättää, vaan sun pitää tehä päätöksesi sun ja lapsen puolesta..

Ihana nikki sulla :heart: Oisinpa keksinyt itse =)

 

[vieras]

Miehesi on selvästi riippuvainen alkoholista. Ja siitä eroon pääseminen on tunnetusti vaikeaa. Minäkin suosittelen oman asunnon hankkimista, ja taustojen varmistelua ennen kuin ilmoitat erosta. Ja kun ilmoitat, lähde saman tien, ennen kuin mies ehtii aloittaa ryyppäyksen. Alkoholistit ovat taitavia saamaan luottamuksen takaisin ollessaan selvinpäin, mutta kannataako enää langeta siihen lankaan. Edelleenkin suosittelen lähtemään vielä kun voit. tv. alkoholistin lähisukulainen

 

[ap]

Mulla on eksä alkoholisti... Joten kuulostaa osittain hyviln tutulle siun juttus..

Puhuukohan vaan ihan lämpimikseen, et pitäs vähentää, jotta siä uskoisit, että toivoa vielä on...?
Järkevyydellä ei välttämättä ole mitään tekemistä enään tuossa vaiheessa, alkoholistit on niin pirun taitavia saamaan toisen pään käännettyä

Jos oikeasti tuntuu, että olisit onnellisempi ilman miestäsi-enkä epäile kyllä sitä yhtään, niin ota askel eteenpäin ja ala hakemaan vaikka asuntoa itellesi ja pojalle
:hug:

Puhu varmasti osaksi lämpimikseen. Ja hän tietää että olen niin kiltti ja toiveikas että nielen vain kaiken.
On niin kamalan surullista, että asiat ovat tässä pisteessä. Säälin niin tuota rakasta lasta ja itseänikin.
Ja olen niin helvetin vihainen miehelle! Miksei hän voi tajuta mitä on menettämässä?? Tiedän että jos/kun tästä lähden niin hän on oveni takana ruikuttamassa. Ja olen sen päättänyt jo kauan sitten että kun tästä lähden niin se on sitten piste.
Ehkä siksi se pelottaakin.

Mies on muuttunut aika lailla minun vuokseni, siis tuon juomisen ja kaiken muunkin suhteen. Ehkä siksi olen jaksanut elätellä toivoa että hän vielä vaan muuttuisi.

Hän ei tunnu ajattelevan lasta ollenkaan. Luulee että minä vain vittuilen jos puhun pojasta ja hänen hyvinvoinnistaan. Ja siitä, kuinka me molemmat lapsemme vanhempina olemme velvollisia/oikeutettuja häntestä huolehtimaan. Ei ymmärrä ollenkaan sitä että vastuun ei pitäisi kuulua yksin minulle.

Miten helvetissä joku voi oikeasti ottaa ja lähteä tuolla tavalla?? En ikinä voisi tehdä näin tuolle ihanalle viattomalle pikkuiselle.

Voi että kun on paha olo.

 

[samperi]

Puhu varmasti osaksi lämpimikseen. Ja hän tietää että olen niin kiltti ja toiveikas että nielen vain kaiken.
On niin kamalan surullista, että asiat ovat tässä pisteessä. Säälin niin tuota rakasta lasta ja itseänikin.
Ja olen niin helvetin vihainen miehelle! Miksei hän voi tajuta mitä on menettämässä?? Tiedän että jos/kun tästä lähden niin hän on oveni takana ruikuttamassa. Ja olen sen päättänyt jo kauan sitten että kun tästä lähden niin se on sitten piste.
Ehkä siksi se pelottaakin.

Mies on muuttunut aika lailla minun vuokseni, siis tuon juomisen ja kaiken muunkin suhteen. Ehkä siksi olen jaksanut elätellä toivoa että hän vielä vaan muuttuisi.

Hän ei tunnu ajattelevan lasta ollenkaan. Luulee että minä vain vittuilen jos puhun pojasta ja hänen hyvinvoinnistaan. Ja siitä, kuinka me molemmat lapsemme vanhempina olemme velvollisia/oikeutettuja häntestä huolehtimaan. Ei ymmärrä ollenkaan sitä että vastuun ei pitäisi kuulua yksin minulle.

Miten helvetissä joku voi oikeasti ottaa ja lähteä tuolla tavalla?? En ikinä voisi tehdä näin tuolle ihanalle viattomalle pikkuiselle.

Voi että kun on paha olo.

Siinähän se on, kun ei ne oikein tajua :/
Kun alkoholi on se "tärkein"

Siä onneks osaat ajatella hyvin tuon asian, ja ymmärrät sen, miten lapsikin tuosta "kärsii", tai ainakin ajan kanssa kärsii
Juttele sen miehes kanssa, sano vaikka, että antabus tai ero!!
Ikävä kyllä harva juoppo parantaa tapansa, mutta on niitä muutamia poikkeuksia
Sen muutoksen kun on oikeasti lähdettävä siitä miehestä itsestään