Auttakaa nyt joku... vauva 10kk... nukkuma asiaa

["aloittaja"]

Yhtäkkiä ei suostu enää nukkumaan ollenkaan. Ei sit millään omassa sängyssään viihdy. Pitäisi kokoajan olla joku vieressä ja nukkua hänen kanssaan. Nukkunut omassa sängyssään 3kk ikäisestä ja mennyt päikkäreille/yöunille ihan itse, ilman maitopulloa tai iltasatua sängyssä. Miksi nyt yhtäkkiä tämä univaikeus?
Öisin nukkuu omassa sängyssään MAX yhden tunnin, ja herää vähintään sen 8 kertaa yössä, juo maitoa vaikka kuinka paljon, vaikka tiedän että ei ole nälkä (syö kunnon puurolautasellisen iltapalaksi + hedelmää + iso pullo maitoa).

Hampaita on jo 4kpl, ja en tiedä miten tuo hampaitten saaminen vaikuttaa uneen? Ei kuitenkaan mitenkään erityisesti pureskele mitään, että en usko että kutisee.

Mikä avuksi? Mua alkaa tosi kovaa kyrsimään ja väsyttämään tää tilanne. Mä en jaksa nousta kokoajan, vaan tarvitsen myös itse unta että jaksan päivällä.

En saa 'omaa aikaa' edes päikkäreille, koska ei suostu nukkumaan yksin...

 

["aloittaja"]

Niin ja mainittakoo vielä se että lapsi on selvästi väsynyt, hieroo silmiään, on huonolla tuulella ja kiukuttelee + että nukahtaa heti jos olen vieressä.

Mä en kertakaikkiaan ymmärrä että miksi yhtäkkiä ei enää voi nukahtaa itse yksin??

 

["Vieras"]

Eroahdistus, toivottavasti menee nopeasti ohi.

Tai ootteko alottanu jotain uutta ruokaa, maitoa, allerginen?

 

[Empuuu]

Olisikohan eroahdistusta? http://keskustelu.plaza.fi/ellit/perhe/vauvan-hoito/1764571/vauvan-eroahdistus-miten-sen-tunnistaa-ja-milloin-se-helpottaa/

 

["katti"]

Meillä myös 10kk ja tullut ongelmaa nukkumisen kanssa. Ennen nukkui päikkäreitä n. 2 tuntia + 1-5 tuntia, nykyään nukkuu 30min + 30min
Yöllä nukkuu 9.5-10 tuntia, mutta heräilee monta kertaa ja kaipaa maitoa 1-2 kertaa yössä, on tosin ennenkin heräillyt, mutta nykyään nousee yöllä istumaan ja lähtee konttailemaan. nukkuu siis pinnasängyssä "sivuvaunussa" meidän sängyn vieressä, ja pääsee siitä konttaamaan meidän sängyn puolelle. Aamuisin herää viimeistään klo 7, ei koskaan myöhemmin.

Eniten harmittaa nuo päikkärit kun itsellä ei ole yhtään omaa aikaa, ja taas vauva on kuitenkin väsynyt sitten kun ei nuku kunnolla päivällä.

Meillä on nyt seisomaan opittu ja kävelemään tukea vasten, samoin hampaita on nyt taas pari tuloillaan joten luulen että johtuu tuosta nyt tämä huono nukkuminen.

Toivottavasti ajan myötä helpottaa!

 

["katti"]

ja meillä siis myös on tuota eroahdistusta ilmassa, vauva konttaa jatkuvasti hereillä minun perääni, ja kukaan muu ei kelpaa hoitamaan, jos tietää että minä olen lähistöllä. Huutaa kunnes otan syliin. Eli varmaan sekin tämän ikäisellä aiheuttaa tuota, että kaipaa äitiä viereen.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Vieras";26039773]Eroahdistus, toivottavasti menee nopeasti ohi.

Tai ootteko alottanu jotain uutta ruokaa, maitoa, allerginen?[/QUOTE]

Ilmeneekö tuo eroahdistus sitten jossakin muissa tilanteissa kun nukkuessa, koska ei ainakaan käytös oo erilaista päivisin (paitsi se väsymys kun ei nuku)

Maitoallergiaa mäkin mietin, mutta ei ole mitään oireita. Ei ole vatsa kovalla/löysällä, ei ilmavaivoja, ei itke mitenkään erityisen paljon, ei ihottumia tai muita oireita.

Jos on eroahdistuksesta kyse, niin miten sitä sitten käsitellään? Mä olen luonteeltani aika kova, joten mua ei periaatteessa haittaa antaa lapsen vähän itkeä (kunhan ei nyt ihan paniikiksi mene). Vai pitäisikö nyt vaan sitten sallia se että nukkuu meidän kanssa? Musta vaan tuntuu että jos se nyt rupee nukkumaan meidän kanssa, niin tää homma menee ihan läskiksi, ja kaikki se minkä eteen olen tehnyt kovasti töitä (totuttanut hänet omaan sänkyyn - ei niin helppoa) niin on turhaa kun annetaan sitten tavallaan periksi. Vai miten tämä nyt sitten menee?
Haluan että me miehen kanssa nukutaan omassa sängyssämme kahdestaan, saamme omaa aikaa jne. Lapsi on muutenkin tosi vilkas nukkuessaan, potkii ja pyörii ympyrää, eli ei siinä hirveesti nukuttua saa...

 

[Moraalinvartija]

Meilläkin kaikki 3 olleet tuossa iässä huonounisia. Itse olen jättänyt yömaidot pois, on helpottanut. Mutta tuossa kohtaa yleisiä nuo univaikeudet. Liikkeellelähtö ja moni muukin uusi taito valvottaa.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="katti";26039818]ja meillä siis myös on tuota eroahdistusta ilmassa, vauva konttaa jatkuvasti hereillä minun perääni, ja kukaan muu ei kelpaa hoitamaan, jos tietää että minä olen lähistöllä. Huutaa kunnes otan syliin. Eli varmaan sekin tämän ikäisellä aiheuttaa tuota, että kaipaa äitiä viereen.[/QUOTE]

Meidän lapsella oli tuo vaihe 6-7kk ikäisenä, mutta se meni tosi nopeasti ohi kun en antanut sitä huomiota silloin kun hän sitä vaati, vaan annoin muitten aikuisten sitten antaa sitä huomiota. Miehen perään on tosin kovasti juuri nyt, itkee jos lähtee ulos ja ei tykkää kun sulkee oven nenän edestä, mutta ei kuitenkaan samalla tavalla kun silloin mun kanssani kun oli 6-7kk.
Tällä hetkellä meillä on sellanen vaihe meneillään että mennään mua pakoon ja naureskellaan, menee mielellään yksin tutkimaan meidän isoa taloamme, ei ole siis arka siinä mielessä.

 

[Nepparipoks]

Meillä tyttö tuon ikäisenä piti nukuttaa huutavana syliin, vaikka ennen oli riittänyt pelkkä läsnäolo. Mutta ei se syliin nukahtaminen jäänyt päälle. Kun vaihe oli ohi palattiin normaaliin päiväjärjestykseen.

 

["aloittaja"]

Meilläkin kaikki 3 olleet tuossa iässä huonounisia. Itse olen jättänyt yömaidot pois, on helpottanut. Mutta tuossa kohtaa yleisiä nuo univaikeudet. Liikkeellelähtö ja moni muukin uusi taito valvottaa.

Miten sen yömaidon poisjättäminen sitten käytännössä tapahtuu? Nostetaan syliin mutta ei anneta pulloa? (en imetä enää, olen raskaana). Vai jätetäänkö vain sänkyyn huutamaan? Annanko vettä maidon sijaan?

Neuvollassa meillä on tosi kiva se terkkari ja meillä on onneksi molemmilla aika sellanen kova - mutta maalaisjärjellä varustettu asenne tässä kasvatuksessa ja hän sanoi että jos me vanhemmat vain kestämme, niin voimme antaa huutaa -omassa sängyssään ja että lapsi tottuu parissa-kolmessa yössä. Mä tekisin tän huudatusunikoulun, jos vain saisin kunnon ohjeet tätä varten. En halua missään nimessä traumatisoida lasta, vaan tehdä sen oikeaoppisesti.

 

["katti"]

niin ja en osaa oikeasti antaa mitään neuvoa siihen, jos ei vauva suostu nukkumaan omassa sängyssä enää.. unikoulua..??
Meillä nuo kaikki 3 on nukkuneet aina tuollai sivuvaunussa ja osittain meidän vieressä/kainalossa, kunnes ovat 1.5-2v siirtyneet omaan lastensänkyyn, meillä tämä on koettu hyväksi. Ja nyt tämä viimeinen kuopus saa mun puolesta rauhassa nukkua kainalossa kun on mun viimeinen "vauva"

 

[Moraalinvartija]

[QUOTE="aloittaja";26039883]Miten sen yömaidon poisjättäminen sitten käytännössä tapahtuu? Nostetaan syliin mutta ei anneta pulloa? (en imetä enää, olen raskaana). Vai jätetäänkö vain sänkyyn huutamaan? Annanko vettä maidon sijaan?
[/QUOTE]

Yritän kovasti muistella....ainakin jollekin lapselle vaidoin pulloon vettä, jota tietysti muutaman yön protestoi mutta tyytyi kohtaloonsa ja lopetti naukkailun kun ei se vesi niin kivaa ollut. Jollakin taas se pullo oli "se" juttu, joten vaihdoin nokkamukiin+veteen. Eli riippuu lapsestakin. Mutta en ole päästänyt sängystä pois, tarvittaessa nukkunut pari yötä patjalla vieressä jotta olen ollut läsnä ja pitänyt pinnojen välistä kädestä kiinni jos lapsella on vaikeaa. En tykkää huudattaa pientä yksinään. Yhdellä lapsella taisi käydä niin, että vesipullon kanssa kohta jatkui sama ralli...joten sikäli se nokkamuki on kauaskantoisempi ratkaisu.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";26039826]Ilmeneekö tuo eroahdistus sitten jossakin muissa tilanteissa kun nukkuessa, koska ei ainakaan käytös oo erilaista päivisin (paitsi se väsymys kun ei nuku)

Maitoallergiaa mäkin mietin, mutta ei ole mitään oireita. Ei ole vatsa kovalla/löysällä, ei ilmavaivoja, ei itke mitenkään erityisen paljon, ei ihottumia tai muita oireita.

Jos on eroahdistuksesta kyse, niin miten sitä sitten käsitellään? Mä olen luonteeltani aika kova, joten mua ei periaatteessa haittaa antaa lapsen vähän itkeä (kunhan ei nyt ihan paniikiksi mene). Vai pitäisikö nyt vaan sitten sallia se että nukkuu meidän kanssa? Musta vaan tuntuu että jos se nyt rupee nukkumaan meidän kanssa, niin tää homma menee ihan läskiksi, ja kaikki se minkä eteen olen tehnyt kovasti töitä (totuttanut hänet omaan sänkyyn - ei niin helppoa) niin on turhaa kun annetaan sitten tavallaan periksi. Vai miten tämä nyt sitten menee?
Haluan että me miehen kanssa nukutaan omassa sängyssämme kahdestaan, saamme omaa aikaa jne. Lapsi on muutenkin tosi vilkas nukkuessaan, potkii ja pyörii ympyrää, eli ei siinä hirveesti nukuttua saa...[/QUOTE]

Ymmärrän ajatuksiasi aika hyvin. Itse olin kanssa alusta sitä mieltä että haluaisin vauvan nukkuvan omassa sängyssään koska minulla on itselläni aikamoisia univaikeuksia ja jos siihen ottaisi vauvan/taaperon viereen pyörimään niin kohta äiti joutuisi itse hoitoon unettomuuden vuoksi.

Meillä näin; esikoisellemme iski sama juttu (myös joskus10kk iässä) ihan yhtäkkiä. Ei nukahtanut ilman minun läsnäoloa ja aikani tuumailtuani mietin että ihan sama. Voin olla vieressä niin kauan kunnes lapsi nukahtaa. Illat olivat hyvin vaihtelevia kun keikkui pystyssä ja harjoitteli seisomista sekä kävelyä. Jos yritin lähteä pois, seurasi hirveä huuto, sitten kuitenkin esiintyi minulle pinnasängyssään.

Jälkeenpäin ajatellen tuo kausi oli varmaan sekoitus kaikkea, eroahdistusta, hampaiden puhkeamista ja kehitysvaiheesta johtuvaa. Kesti vielä todella pitkään mutta yhtenä iltana lapsi vain näytti jotenkin minulle että äiti pois. Hiivin äkkiä pois kun tajusin että lapsi ei haluakaan että äiti on siinä. Siihen se sitten loppui. Muuta kekkuluontia ja seisomaharjoituksia kesti vielä kauan mutta kun tilanne siitä rauhoittui niin meillä on menty nukkumaan suosiolla ja nukuttu todella hyvin. Muistelen että joskus 1,5v eteenpäin tilanne rauhottui täysin ja siirsimme lapsen omaan huoneeseen. Ei ongelmia tuon jälkeen. Nyt ei voi kun sanoa, että kyllä se siitä. Yhtäkkisiä ratkaisuja ei varmaan olekaan, mutta en välttämättä kanssa lähtisi siihen että lapsi tulee viereen jos ei kerran itse osaa niin nukkua.

 

["vieras"]

Hei, me tehtiin näin tuo unikoulu, eikä varmaan ole väärin toimittu. Eli meillä jätettiin pois 9kk iässä yösyötöt kun päivisin ei oikein mitään syönyt ja öisin sitten herätteli senkin edestä.

Eli päätettiin vain ajankohta ja sovittiin että joka kerran kun lapsi aloittaa itkunsa niin yritetään rauhoitella omassa sängyssään silitellen ja taputellen, ilman puhetta. No, ei mitään toiveita saada lasta rauhoittumaan näin. Sitten kun huuto jatkui ja alkoi olemaan kunnon huutoa, niin otimme syliin ja rauhoittelimme lapsen siinä. Kun lapsi rauhoittunut, niin siirsimme omaan säänkyynsä takaisin. Jos huuto alkoi heti uudelleen, niin sama juttu, sylissä rauhoittelu jos ei muuten rauhoittunut. Tätä toistettiin niin monta kertaa kunnes aamu koitti. Seuraavana yönä sama juttu. Kolmantena yönä kokeili ilmeisesti kerran ja jäi jo ihan suosiolla ilman maitojaan (imetin, eikä tajottu edes pullosta vettä tms.)

Hermoja vaatii vanhemmilta ja kannattaa laatia miehesi kanssa hyvät toimintaohjeet ettei niistä sitten yöllä tarvitse kinata. Meillä muuten unikoulun toteutti mies. Itse vain katselin ja kuuntelin avuttomana vierestä. Unikoulu tuotti siis tulosta 3:ssa yössä ja sen jälkeen meillä ei maitoja kaivattu yöllä. Olisko jostain tuon tyylisestä teilläkin apua? Itse en olisi raaskinut huudattaa lasta vaan tehtiin noin että kun kunnon huuto alkoi niin syliin aina pääsi mielipahaansa purkamaan...

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";26040050]Hei, me tehtiin näin tuo unikoulu, eikä varmaan ole väärin toimittu. Eli meillä jätettiin pois 9kk iässä yösyötöt kun päivisin ei oikein mitään syönyt ja öisin sitten herätteli senkin edestä.

Eli päätettiin vain ajankohta ja sovittiin että joka kerran kun lapsi aloittaa itkunsa niin yritetään rauhoitella omassa sängyssään silitellen ja taputellen, ilman puhetta. No, ei mitään toiveita saada lasta rauhoittumaan näin. Sitten kun huuto jatkui ja alkoi olemaan kunnon huutoa, niin otimme syliin ja rauhoittelimme lapsen siinä. Kun lapsi rauhoittunut, niin siirsimme omaan säänkyynsä takaisin. Jos huuto alkoi heti uudelleen, niin sama juttu, sylissä rauhoittelu jos ei muuten rauhoittunut. Tätä toistettiin niin monta kertaa kunnes aamu koitti. Seuraavana yönä sama juttu. Kolmantena yönä kokeili ilmeisesti kerran ja jäi jo ihan suosiolla ilman maitojaan (imetin, eikä tajottu edes pullosta vettä tms.)

Hermoja vaatii vanhemmilta ja kannattaa laatia miehesi kanssa hyvät toimintaohjeet ettei niistä sitten yöllä tarvitse kinata. Meillä muuten unikoulun toteutti mies. Itse vain katselin ja kuuntelin avuttomana vierestä. Unikoulu tuotti siis tulosta 3:ssa yössä ja sen jälkeen meillä ei maitoja kaivattu yöllä. Olisko jostain tuon tyylisestä teilläkin apua? Itse en olisi raaskinut huudattaa lasta vaan tehtiin noin että kun kunnon huuto alkoi niin syliin aina pääsi mielipahaansa purkamaan...[/QUOTE]


Hei, tosi kiva kuulla että teillä on toiminut tuo. Kävin juuri lukemassa tuolla MLL sivuilla tassu unikoulusta ja se kuullostaa aika hyvältä. Ehkä me sitten tuo tehdään.

Loppuiko heräilyt 3 yön jälkeen kokonaan vai pitikö sitten vielä rauhoitella? Oliko lapsi tavaallaan näkäinen ensimmäisen yön ja toisen jos ei päiväsaikaan syönyt kunnolla? Rupesiko ruoka maistumaan paremmin tämän unikoulun jälkeen?

 

[Järki käteen!]

Nisäkäspennun paikka on emon (isän) vieressä. Ota lapsi viereen nukkumaan niin pääset kaikkein helpommalla. Tuon ikäistä ei saa huudattaa, turvallisuudentunne järkkyy. Ei huudatusunikoulua voi tehdä oikein.

 

[voi pientä]

[QUOTE="aloittaja";26039883]Miten sen yömaidon poisjättäminen sitten käytännössä tapahtuu? Nostetaan syliin mutta ei anneta pulloa? (en imetä enää, olen raskaana). Vai jätetäänkö vain sänkyyn huutamaan? Annanko vettä maidon sijaan?

Neuvollassa meillä on tosi kiva se terkkari ja meillä on onneksi molemmilla aika sellanen kova - mutta maalaisjärjellä varustettu asenne tässä kasvatuksessa ja hän sanoi että jos me vanhemmat vain kestämme, niin voimme antaa huutaa -omassa sängyssään ja että lapsi tottuu parissa-kolmessa yössä. Mä tekisin tän huudatusunikoulun, jos vain saisin kunnon ohjeet tätä varten. En halua missään nimessä traumatisoida lasta, vaan tehdä sen oikeaoppisesti.[/QUOTE]


Eli kiire saada esikoinen 'ruotuunä, kun toinen jo tulossa? Äkkiä kasvettava isoksi ja tavoille.

 

[_Pigeon_]

Nisäkäspennun paikka on emon (isän) vieressä. Ota lapsi viereen nukkumaan niin pääset kaikkein helpommalla. Tuon ikäistä ei saa huudattaa, turvallisuudentunne järkkyy. Ei huudatusunikoulua voi tehdä oikein.

Ap jo selitti miksei lapsi vieressä nuku. En oo muuten minäkään vanhempieni vieressä nukkunut, ja samalla tyylillä aion oman vauvani kanssa mennä.

 

["aloittaja"]

Nisäkäspennun paikka on emon (isän) vieressä. Ota lapsi viereen nukkumaan niin pääset kaikkein helpommalla. Tuon ikäistä ei saa huudattaa, turvallisuudentunne järkkyy. Ei huudatusunikoulua voi tehdä oikein.

salli mun nauraa

 

["aloittaja"]

Eli kiire saada esikoinen 'ruotuunä, kun toinen jo tulossa? Äkkiä kasvettava isoksi ja tavoille.

oikeestikko? Oiskeestikko?

Kuules, se että mä haluan nukkua ja haluan että mun lapsi nukkuu ei liity mitenkään tähän uuteen vauvaan (jonka tuloon on kuitenkin vielä aikaa). KUITENKIN olen vain ihminen (siitä huolimatta että olen raskaana) ja olen välillä väsynyt, ja nukkuminen ei onnistu pienen ihmisen vieressä joka potkii, pyörii ja repii hiuksista. Vai osaisitko sinä nukkua sellaisen kanssa? Tervetuloa yritäämään. VAI pitäisikö mun äitinä luopua ihmisen perusoikeuksista, nukkumisesta, vain sen tähden että olen äiti? Voi jessus on näitä taas nähty.

Vittuku taas rupes keittään näitten älykääpiöitten kanssa. Dorka.

 

["aloittaja"]

Viime yönä otettiin sitten heti käyttöön tämä tassuttelu-koulu. Meni tosi hyvin! Lapsi heräs ekan kerran 40min nukahtamisesta, menin huoneeseen ja laitoin hänet mahalleen ja kädet hänen selälleen jämäkästi. Hän rauhottui heti ja olin siinä vielä hetken, lähdin huoneesta ja lapsi jatkoi nukkumista, noin tunnin verran. Taas sama... Ja taas. Yön aikana kävin noin 8 kertaa tätä tekemässä. En antanut kertaakaan pulloa enkä nostanut syliin