Auttakaa selvittämään päätä. Synnytys asiaa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sekaisin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Sekaisin

Vieras
Tilanne tämä, ensimmäinen synnytys päätyi hätäsektioon istukan irtoamisen vuoksi. Lapsi syntyi ennen aikojaan ja sairaana. Lapsen ensimmäinen vuosi meni sairaaloissa ja erilaisissa toimenpiteissä. Tuona aikana meidän luottamus hoitohenkilökuntaan mureni täysin, en tässä halua kertoa enempää. Nyt on tilanne se, että mietin pelkosektiota synnytystapana tässä uudessa raskaudessa... Tahtoisin synnyttää alakautta, mutta ahdistus lapsen kuolemasta, vammasta tai muista komplikaatioista on valtava. Kipua en pelkää. Luottamusta kätilöihin ei ole. Ajatus sektiosta on huojentava, mutta myös huolta tietysti liittyy siihenkin. Pelkopolilla olen käynyt nyt kerran keskustelemassa edellisestä synnytyksestä, koin sen aika turhana. Kätilö kuunteli kun minä itkin. Sain uuden ajan. Nyt minulla pitäisi kohta olla varma kantani synnytystavasta esittää lääkärille, mutta koen asiasta niin suurta ahdistusta, että en saa ajatuksia kasaan. Onko täällä ketään jolle tehty pelkosektio? Ajatuksia?
 
Mulla ei ole ollenkaan noin dramaattista taustaa, vaan esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla ja oli ihan terve ja hyväkuntoinen alusta lähtien. Silti tunteet on tosi ristiriitaiset lähestyvän toisen lapsen syntymän suhteen (nyt menossa rv36). Joka toinen päivä haluaisin sektion, joka toinen päivä haluaisin yrittää alakautta... Kävin kerran pelkopolilla ja päätin olla vaatimatta pelkosektiota, asia päätetään siis lääketieteellisin perustein ensi viikolla synnytystapa-arviossa. En oikeastaan osaa mitenkään auttaa, mutta onnea matkaan!
 
Jokainen valitsee itse synnytystapansa. Mulla takana hyvin vaikea alatiesynnytys ja meilläkin luotto osaston henkilökuntaan meni. Terveisiä vaan Kätilöopistolle! Jos joskus vielä saamme lapsen, valitsen 100 % varmasti suunnitellun sektion. En enää ikinä halua kokea sitä, mitä ensimmäisessä synnytyksessä koin. Enkä jäädä unohdetuksi ja vaille ajallaan suoritettua hoitoa vaikean synnytyksen jälkeen. Olen ajatellut asian niin, että suunnitellussa sektiossa se hoitohenkilökunta ainakin on paikalla ja kursii kasaan + hoitaa muut rutiinit ajallaan. Kun on varattu aika. Spontaanissa synnytyksessä aikavarausta on vähän paha tehdä etukäteen, ja on hieman hanurista jäädä unohduksiin ja mennä huonnon kuntoon, "kun on niin täyttä ja kiire, ymmärräthän".
 
Itse tuossa tilanteessa varmaan päätyisin sektioon. Nimenomaan kätilöön kun siinä alatiesynnytyksessä pitää pystyä luottamaan, ja varmasti on vaikeata jos ekassa synnytyksessä on tapahtunut hoitovirhe tai jotain vastaavaa. Oletko käynyt läpi jollain tavalla asiantuntijan kanssa sitä ekaa synnytystä, mikä meni pieleen ja saanut purkaa tunteitasi esim psykologille?
 
Kiitoksia mielipiteistänne ja kannanotoista! En ole puhunut ensimmäisestä synnytyksestä koskaan aiemmin kenenkään ulkopuolisen kanssa, paitsi nyt tuolla pelkopolilla kätilölle. Voi hyvin olla, että menen vielä psykologille puhumaan. Aikanaan olisi pitänyt jo puhua siitä, mutta se jäi kaiken sen kiireen ja pelon takia tekemättä. Olisin vielä kiitollinen jos jollain olisi ajatuksia tai vastaavaa kokemusta josta haluaisi kertoa!
 
[QUOTE="hmm";24652166]Kerro vähän tarkemmin, mikä meni pieleen? Netistä löytyy paljon helpommin kokemuksia huonoista alatiesynnytyksistä.[/QUOTE]

Mä olen taas löytänyt enemmän huonoja sektiokokemuksia. Tosi moni joka on kokenut molemmat, valitsisi alatiesynnytyksen.
Paraneminen on hidasta ja kivut kamalat. Mutta hyvä tuurikin voi käydä toki.
 
Jokainen valitsee itse synnytystapansa. Mulla takana hyvin vaikea alatiesynnytys ja meilläkin luotto osaston henkilökuntaan meni. Terveisiä vaan Kätilöopistolle! Jos joskus vielä saamme lapsen, valitsen 100 % varmasti suunnitellun sektion. En enää ikinä halua kokea sitä, mitä ensimmäisessä synnytyksessä koin. Enkä jäädä unohdetuksi ja vaille ajallaan suoritettua hoitoa vaikean synnytyksen jälkeen. Olen ajatellut asian niin, että suunnitellussa sektiossa se hoitohenkilökunta ainakin on paikalla ja kursii kasaan + hoitaa muut rutiinit ajallaan. Kun on varattu aika. Spontaanissa synnytyksessä aikavarausta on vähän paha tehdä etukäteen, ja on hieman hanurista jäädä unohduksiin ja mennä huonnon kuntoon, "kun on niin täyttä ja kiire, ymmärräthän".

siis eihän synnytystapaa tuosta noin vain valita :O ei sektiota saa vain siksi että haluaa...
 
[QUOTE="vieras";24652552]Ainakin ulkomailla saa.[/QUOTE]

Noh siis joo...minä nyt oletin että puhutaan ihan rakkaasta armaasta suomen maasta ja sen sairaaloista. Ameriikka on eri asia joka suhteessa jos rahaa löytyy.
 
itsellä ei kokemuksia vastaavasta vaan takana normaali alatiesynnytys. Tuli vain tällanen näkökulma että etkö kuitenkin alatiesynnytyksessä ole enemmän tilaneen herrana itse kuin sektiossa? Siinähän sitä vasta toisten armoilla on. Kätilö avustaa mutta sinä pusket vauvan maailmaan. Mielestäni normaali synnytys on edottomasti riskittömämpi kuin sektio. Sekä sinun että lapsen kannalta.
 
Kiitoksia viesteistänne. En tavallaan kaipaa sitä, että olisin tilanteen herra. Vaan pelkään sitä luottamuksen puutetta ja että kätilö ei ymmärrä tilannetta ajoissa jos jotain pahaa tapahtuu. Sektio olisi kuitenkin suunniteltu ja siihen olisi varattu se tietty aika. Ei olisi kiire minnekkään! Jos yrittäisin alatiesynnytystä ja jotain tapahtuisikin, en voisi koskaan antaa sitä anteeksi itselleni enkä henkisesti kestäisi enää sitä sairaalaruljanssia. Toivuin hätäsektiosta hyvin. En ollut kipeä juuri lainkaan ja sängystä nousin jo samana iltana. Mutta juuri se kiire mikä synnytyksessä tuli ja pelko lapsen kuolemasta sekä omasta menehtymisestä oli jotain niin kamalaa, että ennemmin suunniteltu sektio kuin riski alatiesynnytys...
 

Yhteistyössä