Auttakaas taas, kuolemasta kertominen.

Moon Vaan Melonit

Aktiivinen jäsen
10.11.2005
8 352
0
36
Kun tässä pojan kanssa menny ihan ok jokusen tovin, on puhuttu et mummi on siellä pilven päällä.
Mut eilen mentiin hautausmaalle, sanottiin et mennään mumminhaudalle.

Poika sitten kysy jo meidän auton nähdessään, et onko mummi tuolla.
Hautausmaalla taas ihmetteli, et missä mummi on, mihin mummi on karannu.
Hautasmaalta kun lähdettiin poika ei halunnu mennä kotiin, vaan mummille.

Ja kun mä koitan selittää ettei mummin luo voi mennä, eikä mummi tuu enää takasin, eikä mummin luo voi mennä tikapuilla ja et mummin uurna on siel hautausmaalla, et siel on pala mummia et voidaan käydä siel haudalla moikkaamassa mummia.

Musta tuntuu niin pahalta tuottaa pojalle aina pettymys, kun haluaa mennä mummin luo.
Onko mulla termit perseellään vai mikä vika? Mä en osaa selittää sitä niin, et tuo poika ymmärtää :/
 
Kannattaa varmasti sanoa että mummi on taivaassa enkeleiden kanssa, ja siellä on kivaa ja muitakin jotka ovat kuolleet ym. Jos selität että mummi on hautausmaalla, niin poika tosiaan kuvittelee että mummi on siellä ja ihmettelee kun häntä ei näykään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Kannattaa varmasti sanoa että mummi on taivaassa enkeleiden kanssa, ja siellä on kivaa ja muitakin jotka ovat kuolleet ym. Jos selität että mummi on hautausmaalla, niin poika tosiaan kuvittelee että mummi on siellä ja ihmettelee kun häntä ei näykään.
Siis jos selität että käydään haudalla moikkaamassa mummia ja puhut siitä että mummi on siellä niin lapsi ottaa sen konkreettisesti. Ehkä kannattaa sanoa että käydään haudalla viemässä kukkia mummin muistoksi, mutta mummi on siellä taivaassa tms.

 
Oliko sun poika hautajaisissa mukana?
Meillä toi 6 vuotias kieltäytyi täysin tulemasta papan hautajaisiin.
Sitten siellä kun haettiin arkkua kellarilta, poika kysyi että mitä tuolla on? Minä vastasin sen minkä kykenin, että siellä on papasta se mitä tänne maanpäälle jäi. Pappa on enkelinä taivaassa mutta se keho jossa pappa täällä maassa oli, on siellä arkussa.
Pojalle oikeestaan siinä vasta konkretisoitui se asia. Että maailman rakkain pappa ei tuu enää takaisin.
Ja nyt kun ollaan (minä itte päivittäin) haudalla käyty kynttilöitä viemässä, ei poika halua tulla autosta mukaan...
Meillä pikku-ukko purkaa suruaan ihan itkemällä, ja saa rivareita välillä. Joita ei oo ikinä ennen saanu tossa mittakaavassa. Huutaa vaan ihan täysillä että vihaa kaikkia. :/

Me tässä vasta ollaan ihan alkutaipaleella opettelemassa elämää ilman isää/pappaa. Ja enpä mie ihmettele että se lapselle on noin kamalan vaikeeta kun itekin olen ihan täysin hukassa itseltäni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lasisilmä:
Oliko sun poika hautajaisissa mukana?
Meillä toi 6 vuotias kieltäytyi täysin tulemasta papan hautajaisiin.
Sitten siellä kun haettiin arkkua kellarilta, poika kysyi että mitä tuolla on? Minä vastasin sen minkä kykenin, että siellä on papasta se mitä tänne maanpäälle jäi. Pappa on enkelinä taivaassa mutta se keho jossa pappa täällä maassa oli, on siellä arkussa.
Pojalle oikeestaan siinä vasta konkretisoitui se asia. Että maailman rakkain pappa ei tuu enää takaisin.
Ja nyt kun ollaan (minä itte päivittäin) haudalla käyty kynttilöitä viemässä, ei poika halua tulla autosta mukaan...
Meillä pikku-ukko purkaa suruaan ihan itkemällä, ja saa rivareita välillä. Joita ei oo ikinä ennen saanu tossa mittakaavassa. Huutaa vaan ihan täysillä että vihaa kaikkia. :/

Me tässä vasta ollaan ihan alkutaipaleella opettelemassa elämää ilman isää/pappaa. Ja enpä mie ihmettele että se lapselle on noin kamalan vaikeeta kun itekin olen ihan täysin hukassa itseltäni.

Oli mukana hautajaisis, mut siel oli pelkkä uurna, kun äiti ei kuulu kirkkoon niin ei sitä arkkua siunattu erikseen.
Kun mä yritin siitä uurnasta selittää, mut ei tuo oikein ymmärtäny.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lasisilmä:
Me tässä vasta ollaan ihan alkutaipaleella opettelemassa elämää ilman isää/pappaa. Ja enpä mie ihmettele että se lapselle on noin kamalan vaikeeta kun itekin olen ihan täysin hukassa itseltäni.


Kuulostaa aika tutulta. Meillä papan kuolemasta nyt reilu vuosi aikaa, ja edelleen lapsella kova ikävä, ja koittaa tehdä erilaisia diilejä siitä kuinka kuoleman saisi peruutettua ja kuinka sairauden saisi peruutettua.... aikaa se vie ja paljon, mutta pikkuhiljaa päivä kerraallaan se kuitenkin helpottaa...
 
minä olen selittänyt lapsille että kolleelta on taivaan isä ottanut elämän hengen pois ja ruumis on pantu hautaan kuin nukkumaan niin että ei herää koskaan. verrokkina käyttänyt lelua mistä otetaan patterit pois siis patterit ovat " kuin elämän henkäys" ja lelu on kuin "ruumis".lapsille kun pitää olla kaikki niin konkreettista.voit sanoa että siksi viette haudalle kukkia ja kynttilöitä kun mummin ruumis nukkuu siellä kuoleman unta vaikka hänen henkensä on taivaanisän luona,ja sinne kun ei voi mennä niin käytte siellä missä koette pääsevänne lähimmäksi mummia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja VesiMelonit:
Alkuperäinen kirjoittaja Lasisilmä:
Oliko sun poika hautajaisissa mukana?
Meillä toi 6 vuotias kieltäytyi täysin tulemasta papan hautajaisiin.
Sitten siellä kun haettiin arkkua kellarilta, poika kysyi että mitä tuolla on? Minä vastasin sen minkä kykenin, että siellä on papasta se mitä tänne maanpäälle jäi. Pappa on enkelinä taivaassa mutta se keho jossa pappa täällä maassa oli, on siellä arkussa.
Pojalle oikeestaan siinä vasta konkretisoitui se asia. Että maailman rakkain pappa ei tuu enää takaisin.
Ja nyt kun ollaan (minä itte päivittäin) haudalla käyty kynttilöitä viemässä, ei poika halua tulla autosta mukaan...
Meillä pikku-ukko purkaa suruaan ihan itkemällä, ja saa rivareita välillä. Joita ei oo ikinä ennen saanu tossa mittakaavassa. Huutaa vaan ihan täysillä että vihaa kaikkia. :/

Me tässä vasta ollaan ihan alkutaipaleella opettelemassa elämää ilman isää/pappaa. Ja enpä mie ihmettele että se lapselle on noin kamalan vaikeeta kun itekin olen ihan täysin hukassa itseltäni.

Oli mukana hautajaisis, mut siel oli pelkkä uurna, kun äiti ei kuulu kirkkoon niin ei sitä arkkua siunattu erikseen.
Kun mä yritin siitä uurnasta selittää, mut ei tuo oikein ymmärtäny.

Joo, se voikin olla se mutkistava juttu.
Muuten, mun isäkään ei kuulunut kirkkoon ja äiti ressas ihan hirveesti sitten sitä hautajaisjuttua. Mutta ihan normaalit hautajaiset meillä silti oli, nykyään ei kuulemma erotella sen takia. Ainoo oli se, että kirkollisissa uutisissa lehdessä ei sit ollut isän nimee kuolleista ilmoitettaessa, koska hän ei kuulunut kirkkoon. Tosin kuulemma jotku vanhoillisemmat papit saattaa kieltäytyä siunaamasta kirkosta eronneita, mutta meillä oli aivan ihana naispappi, joka ainoastaan kysyi että vastustiko isä naispappeutta, että sit hän ei vois siunata. Mutta ei se isä vastustanu, pikemminkin niitä naispappeuden vastustajia se kritisoi aina.
Ja mun iskä sanoi kirkosta eroomisestaan aina että "mulla on suora yhteys, emmää tartte trokareita"
 
Meillä oli papan hautajaiset viime kuussa.
Selitin 4.5v ja vajaa 3v:lle siunaustilaisuudessa että pappa on nyt arkussa ja arkku lasketaan hautaan.
Kun siihen päälle laitetaan paljon kukkia niin taivaan enkeli löytää papan helposti ja vie mukanaan taivaaseen.
Kun on meidän vuoromme lähteä taivaan enkelin matkaan niin pappa on siellä odottamassa ja varmasti tietää parhaat kalapaikat.

En selittänyt mitään ruumista ja sielua koska epäilin että lapset eivät sitä ymmärtäisi.
4.5v on dysfaatikko, joten hänellä ei ole juuri sanoja lisäkysymyksiin.

Nyt lapset kertovat papan olevan taivaassa kalastamassa..

 
Alkuperäinen kirjoittaja Piipi:
Alkuperäinen kirjoittaja Lasisilmä:
Me tässä vasta ollaan ihan alkutaipaleella opettelemassa elämää ilman isää/pappaa. Ja enpä mie ihmettele että se lapselle on noin kamalan vaikeeta kun itekin olen ihan täysin hukassa itseltäni.


Kuulostaa aika tutulta. Meillä papan kuolemasta nyt reilu vuosi aikaa, ja edelleen lapsella kova ikävä, ja koittaa tehdä erilaisia diilejä siitä kuinka kuoleman saisi peruutettua ja kuinka sairauden saisi peruutettua.... aikaa se vie ja paljon, mutta pikkuhiljaa päivä kerraallaan se kuitenkin helpottaa...

Meillä lapset vaan on niin hirveen vihaisia sille kuolemalle. Isä oli vasta tosiaan 57 vuotta, ja täysin terve. Tai kaikki me olla vihasia...Mutta lapselle se on tietty eri juttu kun käsitteetkin kumminkin vielä hakusessa. Kaikkee ei ymmärrä ja kysyminen alkaa itkettää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja iltatähtien äippä:
minä olen selittänyt lapsille että kolleelta on taivaan isä ottanut elämän hengen pois ja ruumis on pantu hautaan kuin nukkumaan niin että ei herää koskaan. verrokkina käyttänyt lelua mistä otetaan patterit pois siis patterit ovat " kuin elämän henkäys" ja lelu on kuin "ruumis".lapsille kun pitää olla kaikki niin konkreettista.voit sanoa että siksi viette haudalle kukkia ja kynttilöitä kun mummin ruumis nukkuu siellä kuoleman unta vaikka hänen henkensä on taivaanisän luona,ja sinne kun ei voi mennä niin käytte siellä missä koette pääsevänne lähimmäksi mummia.
Noita kuolemanunia tai että nukkuu arkussa ym. kannattaa välttää, lapselle voi tulla pelkotiloja eikä uskalla mennä nukkumaan. Kun ne lapset toisiaan ottaa kaiken niin konkreettisesti. Pelkotila voi tulla vasta myöhemminkin kun pohtii asiaa. Miksi puhua mitään ruumiista tai arkusta ym. kovin pienelle. Puhuu vain taivaasta ja enkeleistä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Lasisilmä:
Meillä lapset vaan on niin hirveen vihaisia sille kuolemalle. Isä oli vasta tosiaan 57 vuotta, ja täysin terve. Tai kaikki me olla vihasia...Mutta lapselle se on tietty eri juttu kun käsitteetkin kumminkin vielä hakusessa. Kaikkee ei ymmärrä ja kysyminen alkaa itkettää.


Kaikillahan se vihakin kuuluu siihen suruprosessiin yhtenä läpikäytävänä vaiheena, sillekin vaan pitää antaa aikaa ja ottaa vastaan se lapsen vihan ainakin... me saatiin silloin vajaa vuosi etukäteen tietää asiasta, ja elettiin sen mukaan, muttei se paljon lapsia helpottanut ja tätä surun määrää pienentänyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Piipi:
Alkuperäinen kirjoittaja Lasisilmä:
Meillä lapset vaan on niin hirveen vihaisia sille kuolemalle. Isä oli vasta tosiaan 57 vuotta, ja täysin terve. Tai kaikki me olla vihasia...Mutta lapselle se on tietty eri juttu kun käsitteetkin kumminkin vielä hakusessa. Kaikkee ei ymmärrä ja kysyminen alkaa itkettää.


Kaikillahan se vihakin kuuluu siihen suruprosessiin yhtenä läpikäytävänä vaiheena, sillekin vaan pitää antaa aikaa ja ottaa vastaan se lapsen vihan ainakin... me saatiin silloin vajaa vuosi etukäteen tietää asiasta, ja elettiin sen mukaan, muttei se paljon lapsia helpottanut ja tätä surun määrää pienentänyt.

Niin se kuuluu. Ja itse kukin tässä on käyny seinää potkimassa ja karjumassa pahaa oloonsa pienemmäksi.
Oltiin psykiatrian polilla akuuttiryhmässä ja sieltä saatiin ihan asiallisia neuvoja noiden lastenkin suhteen.
Pappa oli meillä sellanen "hallitseva persoona" hyvässä mielessä. Ja pappa oli lapsille kaikki kaikessa. jokaikinen päivä oltiin tekemisissä, ja lapset melkeen joka viikko ainaki yhen yön yökylässä. Tarkotan, että pappa oli todellakin lapsille ihan samalla viivalla ku me vanhemmat.
Kyllä se tosiaan on pitkä prosessi tää luopuminen ja uuden elämän opetteleminen. :/
 
minä selitin meiän 3veelle että mummu on taivaassa ja mummusta jäi kuori/ ruumis joka me sitten haudattiin maahan...ei ainakaan mitään onkelmaa asiasta oo tullu..aina kun mennään tätiä kattoon (asuivat yhessä mummun kanssa siis) niin poika sanoo että mummu taivaassa...
hautausmaalla ei olla kyllä käyty yleensäkkään kuin jouluna kynttilät viemässä joten ei oo tarvinnu selitellä mitään siitä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja pieras:
Miten te selitätte lapselle kuolemaa silloin, kun ette usko jumalaan?

Minä olen simppelisti selittänyt, ettei sitä ihmistä enää ole olemassa. Mutta hän on vielä meidän sydämissä, mielissä ja muistoissa. Sitä on saanut toistaa usein, ettei toista enää voi koskaan nähdä eikä tavata, edes vähää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lasisilmä:
Niin se kuuluu. Ja itse kukin tässä on käyny seinää potkimassa ja karjumassa pahaa oloonsa pienemmäksi.
Oltiin psykiatrian polilla akuuttiryhmässä ja sieltä saatiin ihan asiallisia neuvoja noiden lastenkin suhteen.
Pappa oli meillä sellanen "hallitseva persoona" hyvässä mielessä. Ja pappa oli lapsille kaikki kaikessa. jokaikinen päivä oltiin tekemisissä, ja lapset melkeen joka viikko ainaki yhen yön yökylässä. Tarkotan, että pappa oli todellakin lapsille ihan samalla viivalla ku me vanhemmat.
Kyllä se tosiaan on pitkä prosessi tää luopuminen ja uuden elämän opetteleminen. :/

Sama juttu, pappa oli lähes päivittäin lasten kanssa tekemisissä ja aina auttamassa jos tuli tarvetta. Hassua kuinka monta muuta ihmistä voikaan tarvita korvaamaan yhden ihmisen tekemiset kun häntä ei enää ole...

Jaksamista ja parempaa huomista teille kaikille... myös ap.lle.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Piipi:
Alkuperäinen kirjoittaja Lasisilmä:
Niin se kuuluu. Ja itse kukin tässä on käyny seinää potkimassa ja karjumassa pahaa oloonsa pienemmäksi.
Oltiin psykiatrian polilla akuuttiryhmässä ja sieltä saatiin ihan asiallisia neuvoja noiden lastenkin suhteen.
Pappa oli meillä sellanen "hallitseva persoona" hyvässä mielessä. Ja pappa oli lapsille kaikki kaikessa. jokaikinen päivä oltiin tekemisissä, ja lapset melkeen joka viikko ainaki yhen yön yökylässä. Tarkotan, että pappa oli todellakin lapsille ihan samalla viivalla ku me vanhemmat.
Kyllä se tosiaan on pitkä prosessi tää luopuminen ja uuden elämän opetteleminen. :/

Sama juttu, pappa oli lähes päivittäin lasten kanssa tekemisissä ja aina auttamassa jos tuli tarvetta. Hassua kuinka monta muuta ihmistä voikaan tarvita korvaamaan yhden ihmisen tekemiset kun häntä ei enää ole...

Jaksamista ja parempaa huomista teille kaikille... myös ap.lle.

Tota mä oon kans harmitellu.
Kun mummia kiinnosti asiat jotka poikaa kiinnosti. Mummi opetteli autot elokuvan autoja pojan kanssa ja mummi muisti ulkoa mitä autoja pojalla jo kotona oli ja sitte saalisti jotain harvinaisempia huuto.netistä.
Mummi vei pojan ajeleen raitiovaunulla ihan vaan kyydissä istumisen ilosta.. Näin esimerkiks...

Mun isä on nyt äitin kuoleman jälkeen tsempannu hirmusesti ja viettäny pojan kans aikaa, josta oon tosi ilonen ja kiitollinen.
Mut sitä mummi poika aikaa, kun touhuavat jotain pojalle mieleistä ei kukaan pysty korvaamaan...
En osaa selittää.

Joku kysy jumalaan uskomattomien kertomuksia.
Mä en usko jumalaan, mut silti sanon et mummi meni pilven päälle. En tosin puhu jumalasta enkä enkeleistä tms...
 
Voisitko koittaa lapselle selittää - kun kerran nuo taivasjutut ei vissiin ole teidän juttu - jotain sinnepäin, että mummi on nukkunut pois tästä elämästä ja mummin henki on taivaan tähdissä. Ja sinne tähtiin voi mummille vilkuttaa, koska mummi sieltä kyllä näkee tänne alas vaikkei täältä alhaalta sinne ylös näekään muuta kuin sen kirkkaan tähden. Ja koska niin pitkiä tikapuita ei olekaan, että tähteen asti pääsisi kiipeämään, sitä varten mummilla on muistopaikka siellä hautausmaalla ja siellä voitte käydä mummia muistamassa viemällä kukkia, kynttilöitä tai muuten vaan siellä hiljentymällä.
 

Yhteistyössä