Avaan sateenvarjon jo valmiiksi mutta olen tätä mieltä lapsen "teosta".

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kiti

Vieras
Äiti vie 10 kk ikäisen lapsen hoitoon, on ulkomailla töissä säännöllisesti vuodesta toiseen ma-pe, viikonloppuna kun on kotona se on merkki miehelle että nyt pääsee viihteelle. Arkena mies hakee lapsen työpäivänjälkeen ja hoitaa arjen. Viikonloppuisin ei yhteistä aikaa vietetä.
Äiti ei viihdy yhtään paikoillaan (lapsen hoitaa hyvin kyllä viikonloppuisin). Haikailee alvariinsa (vauhdikkaasta) elämästä ulkomailla, mutta perhettä ei ulkomaille halua perustaa vaan hänelle sopii että viikonloppuisin jaetaan sama osoite.

Mielestäni tälläisessä tilanteessa oleva ihminen/pari voisi miettiä kannattiko sitä lasta alkujaankaan alkaa yrittämään. Itse en ikimaailmassa pystyisi tälläiseen elämään. En mielestäni myöskään ole erityisen nipo miten toiset perheet elämänsä järjestää, mutta nyt kyllä teki mieli sanoa kannattiko sitä lasta edes tehdä.
 
Todella itsekästä! Eikö aikuiset ihmiset ymmärrä, että kaikkea ei voi saada? Jos ei halua mistään luopua, ei kannata lasta hankkia. Lapsen kustannuksella mennään ja vanhemmilla on yks meriitti lisää listassa...surullista.
 
Tuossa esimerkissä lapsi onneksi ilmeisesti kuitenkin hoidetaan, toisin kuin monissa muissa tapauksissa..

Lapsen näkökulmasta toivoo että hän tottuu siihen eikä pidä sitä outona, väkisinkin kyllä tulee ajatus että jossain vaiheessa lapsi ehkä kaipaisi enemmänkin äidin seuraa, onneksi hänellä kuitenkin on isä.

Eihän sitä ketään voi kieltää lisääntymästä, tosin ihan yleisesti toivoisi että ihmiset käyttäisi hieman enemmän harkintaa asian kanssa, siinä kun tulee niitä viattomia sijaiskärsijöitä kuvioihin, ei voi elämä olla enää vain minä minä ja minä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kiti:
Äiti vie 10 kk ikäisen lapsen hoitoon, on ulkomailla töissä säännöllisesti vuodesta toiseen ma-pe, viikonloppuna kun on kotona se on merkki miehelle että nyt pääsee viihteelle. Arkena mies hakee lapsen työpäivänjälkeen ja hoitaa arjen. Viikonloppuisin ei yhteistä aikaa vietetä.
Äiti ei viihdy yhtään paikoillaan (lapsen hoitaa hyvin kyllä viikonloppuisin). Haikailee alvariinsa (vauhdikkaasta) elämästä ulkomailla, mutta perhettä ei ulkomaille halua perustaa vaan hänelle sopii että viikonloppuisin jaetaan sama osoite.

Mielestäni tälläisessä tilanteessa oleva ihminen/pari voisi miettiä kannattiko sitä lasta alkujaankaan alkaa yrittämään. Itse en ikimaailmassa pystyisi tälläiseen elämään. En mielestäni myöskään ole erityisen nipo miten toiset perheet elämänsä järjestää, mutta nyt kyllä teki mieli sanoa kannattiko sitä lasta edes tehdä.

No on se yhtä helvettiä että äiti ei halua lastaan nähdä kuin viikonloppuisin!!!! Olisi jättänyt tekemättä, niin ja töitä löytyisi varmasti kotimaastakin jos todella haluaisi tai sitten perhe mukaan ulkomaille. Todella vastuutonta ja itsekästä elämää!
 
Alkuperäinen kirjoittaja oot tymä:
Mistä tiedät, että lasta todella yritettiin, ettei vain sattunut tulemaan?

Toiseksi, onko tuo nyt niin paha? Ei se maailma kuitenkaan pysähdy siihen lapsen syntymään.

Ei pysähdy, mutta vanhemmat vois hieman pysähtyä. Ei ne lapset mitään asusteita ole.
 
Ja useimpien palstalaisten mielestä ero olisi täysin hyväksyttävä rartkaisu. Tämähän on malli esimerkki vanhemmista, jotka eivät enää halua viettää yhteistä elämää, mutta eivät etsi parempaa lapsen kustannuksella. Nyt lapsella on pysyvä koti ja rakastavat vanhemman, eikä normaalia kahden kodin välillä kulkemista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hattipattinen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Aika monessa perheessä nuo roolit on täsmälleen toisin päin ja sitä pidetään ihan normaalina!

Reissumiehiä tunnen monen monta, mutta yhdenkään perheen tilannetta en tod. voi verrata samaan. Mies tulee kotiin, ei vaimo tosiaankaan vietä viikonloppua ryypäten vaan perheen kans!
 
Alkuperäinen kirjoittaja kiti:
Äiti vie 10 kk ikäisen lapsen hoitoon, on ulkomailla töissä säännöllisesti vuodesta toiseen ma-pe, viikonloppuna kun on kotona se on merkki miehelle että nyt pääsee viihteelle. Arkena mies hakee lapsen työpäivänjälkeen ja hoitaa arjen. Viikonloppuisin ei yhteistä aikaa vietetä.
Äiti ei viihdy yhtään paikoillaan (lapsen hoitaa hyvin kyllä viikonloppuisin). Haikailee alvariinsa (vauhdikkaasta) elämästä ulkomailla, mutta perhettä ei ulkomaille halua perustaa vaan hänelle sopii että viikonloppuisin jaetaan sama osoite.

Mielestäni tälläisessä tilanteessa oleva ihminen/pari voisi miettiä kannattiko sitä lasta alkujaankaan alkaa yrittämään. Itse en ikimaailmassa pystyisi tälläiseen elämään. En mielestäni myöskään ole erityisen nipo miten toiset perheet elämänsä järjestää, mutta nyt kyllä teki mieli sanoa kannattiko sitä lasta edes tehdä.

Niin että, olisi mielestäsi parempi jos lapsi ei olisi koskaan syntynyt? Kun isä ja äiti ei istu käsi kädessä joka päivä? Vai mikä tässä oli?


Aika hurjalta sun mielipide kuulostaa, onko tämä äiti sun ystävä? Ei varmaan, kun eihän ystävistä noin puhuta.
 

Yhteistyössä