E
Ei nyt jaksais
Vieras
Ja ei ketään kelle puhua..
Olisi mukavaa omistaa tukiverkosto mutta tuntuu että pikkuhiljaa karsiutuu kaikki vanhat kaverit, ystävät ja tutut pois, kun tulin raskaaksi ei minua kukaan enää kysy mihinkään, ilmeisesti minun kanssa ei sitten voi tehdä mitään kun olen raskaana.
Olen kuullut jo muutamista tupareista ja juhlista vasta jostain kauttarantain ja kutsua en ole itse saanut, varmaan siksi että kun olen raskaana niin enhän minä nyt voi mennä edes semmosiin juhliin missä tarjoillaan alkoholia???
Muutto uudelle paikkakunnalle ja eriävä elämäntilanne verrattuna ystäviini saa jostain syystä kaikki kaikkoamaan.
Olen yrittänyt pitää yhteyttä yms. mutta ei ketään enää tunnu kiinnostavan minun seurani.
Nyt on tilanne se että on vähän vaikeaa kun monta ikävää asiaa on sattunut nyt kohdalle yhdellä kertaa, olisi mukavaa kun saisi purkaa tuntojaan jollekkin mutta ei minulla ole ketään jolle kertoa.
Läheinen ihminen on sairas ja huoli tästä kova mutta minulla on kova huoli myös oman perheen ja tuleva vauvan asioista (en halua eritellä) ja tuntuu että olisi todella itsekästä hakea tukea nyt omille asioille.
Tekisi mieli itkeä mutta en halua itkeä lasten ja miehen nähden kun ei miehelläkään helppoa ole.
Kaikki menee päin persettä ja omakin olo on huono ja asiat painaa mieltä.
Ei tällä mun kirjotuksella nyt ole mitään perää mutta helpottaa edes vähän kun johonkin voi avautua..
Olen aina ollut vahva ja pitänyt omat ongelmat omana tietona ja kuunnellut muiden murheita, nyt kun eniten tukea tarvitsisin ei minulla ole ketään kelle puhua.
Ja ei, en halua mennä puhumaan tuntemattomille (neuvolat, psykologit, lääkärit yms) koska en kaipaa mitään tekopyhää ymmärrystä jostain tuntemattomalta taholta, tahtoisin vaan että olisi joku tuttu ja läheinen kelle kertoa ja vaikka itkeäkkin jos siltä tuntuu ilman että tämä ihminen siitä vaivaantuisi tai kokisi sen jotenkin kiusallisena..
Olisi mukavaa omistaa tukiverkosto mutta tuntuu että pikkuhiljaa karsiutuu kaikki vanhat kaverit, ystävät ja tutut pois, kun tulin raskaaksi ei minua kukaan enää kysy mihinkään, ilmeisesti minun kanssa ei sitten voi tehdä mitään kun olen raskaana.
Olen kuullut jo muutamista tupareista ja juhlista vasta jostain kauttarantain ja kutsua en ole itse saanut, varmaan siksi että kun olen raskaana niin enhän minä nyt voi mennä edes semmosiin juhliin missä tarjoillaan alkoholia???
Muutto uudelle paikkakunnalle ja eriävä elämäntilanne verrattuna ystäviini saa jostain syystä kaikki kaikkoamaan.
Olen yrittänyt pitää yhteyttä yms. mutta ei ketään enää tunnu kiinnostavan minun seurani.
Nyt on tilanne se että on vähän vaikeaa kun monta ikävää asiaa on sattunut nyt kohdalle yhdellä kertaa, olisi mukavaa kun saisi purkaa tuntojaan jollekkin mutta ei minulla ole ketään jolle kertoa.
Läheinen ihminen on sairas ja huoli tästä kova mutta minulla on kova huoli myös oman perheen ja tuleva vauvan asioista (en halua eritellä) ja tuntuu että olisi todella itsekästä hakea tukea nyt omille asioille.
Tekisi mieli itkeä mutta en halua itkeä lasten ja miehen nähden kun ei miehelläkään helppoa ole.
Kaikki menee päin persettä ja omakin olo on huono ja asiat painaa mieltä.
Ei tällä mun kirjotuksella nyt ole mitään perää mutta helpottaa edes vähän kun johonkin voi avautua..
Olen aina ollut vahva ja pitänyt omat ongelmat omana tietona ja kuunnellut muiden murheita, nyt kun eniten tukea tarvitsisin ei minulla ole ketään kelle puhua.
Ja ei, en halua mennä puhumaan tuntemattomille (neuvolat, psykologit, lääkärit yms) koska en kaipaa mitään tekopyhää ymmärrystä jostain tuntemattomalta taholta, tahtoisin vaan että olisi joku tuttu ja läheinen kelle kertoa ja vaikka itkeäkkin jos siltä tuntuu ilman että tämä ihminen siitä vaivaantuisi tai kokisi sen jotenkin kiusallisena..
