Avio kriisi!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nyt tympii..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

Nyt tympii..

Vieras
Ollaan oltu avioissa 10-vuotta ja tässä on ollut yläja alamäkiä, mutta nyt tuntuu, että ainakin minä olen jonkinlaisessa kriisi vaiheessa. Mies ärsyttää, ällöttää ja tuntuu, että ihan huokasee helpotuksesta, kun se lähtee harrastuksiin tai töihin. Varmaan pikkulapsi ajat, taloudellinen tiukkuus ja väsymys ovat myös isoja osasyyllisiä,mutta miksi ne ei ole aiemmin olleet näin suuria vaikutteita?!? Pariterapiaan? Hammasta purren läpi vaikean ajan? Yrittää vaan vielä kovemmin rakastaa, vaikka ainoa tunne on väinpitämättömyys? Heittää hanskat tiskiin? HUOH!
Miten teillä muilla on n.10 vuoden mittaiset avioliitot? Kuulostaako tutulta vai onkomeidän liitto tuhoon tuomittu?
 
Me ollaan miehen kans oltu n. 15 vuotta yhdessä ja olen kaksi kertaa tuntenut samoin. Se menee ohi ja löydätte toisenne, siinä on juurikin pitkän liiton salaisuus jos pääset yli löydät sen rakkaudentunteet voimakkaampana. Liiton eteen on tehtävä töitä, joskin se joskus tuntuu yksipuoliselta, koska miehet eivät todellakaan ole samasta puusta veistettyjä. Oikeasti sä et ole välinpitämätön, jos miehesi lähtisi tai eroaisitte huomaisit että tunteet on tallella. Keskity elämässä johonkin muuhun vähän aikaa ja jätä tilanteen miettiminen. Joskus on huonoja ja joskus hyviä hetkiä, niitä on kaikilla ja jos niistä pääsee yli on avioliitto entistä lujempi ja rakkaus syvempi. Eli avioliittosi ei todellakaan ole tuhoon tuomittu =)
 
Samoilla linjoilla jippulin kanssa. Meillä on avioliittoa takana kohta 17 vuotta ja kyllä oli yhden kerran sellainen iso kriisi, että oli juuri samanlaiset tunteet pinnassa ja ajattelin, että lähden lasten kanssa menemään. Me haluttiin kuitenkin jatkaa yhdessä, meillä kävi yksi ihana ystävä pariskunta juttelemassa, he ovat tehneet avioliittotyötä ennenkin. Heidän kanssaan saatiin kaikki siihen astiset solmut aukastua. En sano sen olleen helppoa, kyllä moneen kertaan tunteet kuumeni ja tuli riideltyä ihan tyhmistä asioista.. :/ Mutta nyt tuntuu helpommalta ja molemmat uskaltaa oikeesti sanoa, mitä ajattelee. Meille se oli tosi tärkeä juttu, että se jouduttiin käydä läpi, molemmat kasvettiin, mutta erityisesti mieheni kasvoi aikuiseksi. Tästä on kulunut aikaa jo 5 vuotta... Voin sanoa, että kannatti!! Ulkopuolinen apu oli meille siinä mielessä hyvä, että he jakoivat puheenvuoroja ja kun oli sekä mies että nainen, niin saatiin meillekin molemmille omalla tavallaan sitä erilaista näkökantaa. Miesten on usein kauhean vaikeaa puhua asioista ja sitten, kun eivät pysty puhumaan, niin menevät lukkoon ja lähtevät pois tilanteesta. Eikä meillä ainakaan edes osannut pukea asioita sanoiksi, nyt osaa jo. Tsempit ap:lle!!
 
Hei!
Näin miehenä kerron vain, että joskus tuntuu siltä että miehen pitää yltää mahdottomuuksiin. Ei riitä mitä teet, vaan aina kerrotaan, että tuonkin olisi voinut tehdä paremmin. Tai, jos ratkaisen päivänpolttavan asian, haukut saa kun en sitä aikaisemmin selvittänyt. Hellyyttä ei saa antaa saati anella, heti olen vonkaaja. Pelkkä halikin riittäisi jos sen saisi. Jos menen ruokalevolle, olen kuulemma heti odottamassa seksiin. Mikä mättää?
 
Hei!
Näin miehenä kerron vain, että joskus tuntuu siltä että miehen pitää yltää mahdottomuuksiin. Ei riitä mitä teet, vaan aina kerrotaan, että tuonkin olisi voinut tehdä paremmin. Tai, jos ratkaisen päivänpolttavan asian, haukut saa kun en sitä aikaisemmin selvittänyt. Hellyyttä ei saa antaa saati anella, heti olen vonkaaja. Pelkkä halikin riittäisi jos sen saisi. Jos menen ruokalevolle, olen kuulemma heti odottamassa seksiin. Mikä mättää?[/
nimi tuttu?
 

Yhteistyössä