Avio vai avo?

[Lelli]

Taannoin oli HS:ssä artikkeli siitä, kuinka Helsingissä 40 % syntyvistä lapsista on ""aviottomia"" eli yhä useampi syntyy avoliitossa.

Oletteko puolisosi kanssa avo- vai avioliitossa? Miksi olette valinneet niin? Pitääkö lapsen mielestäsi syntyä avioliitossa?

Olisi hauska kuulla mielipiteitä

 

[eve]

Avioliitto, en osaa sanoa miksi, taidan olla vanhanaikainen. Ja tuntui niin hyvälle sitoutua ja mennä naimisiin. ei se sen kummpempaa tarvinnut. Avioliitossa syntyy meidän lapset jos niitä koskaan saadaan.

 

[mä]

Oltiin avoliitossa, kun poika syntyi viime kesänä. Menimme naimisiin ristiäistilaisuudessa vieraiden yllätykseski (tai kyllä äitini oli arvannut vaikken kertonutkaan). Ensin vihkiminen ja sitten pojan kaste. Näin olemme koko perhe samalla sukunimellä.
Halusin naimisiin, että juridisesti kaikki jutut on helpompaa. Ei tuo sitoutuminen meidän suhdetta muuttanut tai ehkä minulle tuli varmempi olo, että mies ""huolehtii"" meistä! Olisin kyllä voinut elää avoliitossakin, mutta silloin olisin halunnut lapselleni oman sukunimeni.

 

[Marika]

Avioliitossa olemme mekin ja yritystä pari kiertoa takana. Suurimpana syynä miksi alettiin yrittää vasta papin aamenen jälkeen on, että miehellä on kaksi aviotonta lasta ja sanoi ettei sellaisia enää halua tehdä. Ja muutenki minä halusin viettää häät ilman vatsaa, joten nyt olisi nyytti enemmän kuin tervetullut.

 

[Minä]

Meille ei avioliittoon liity sen kummempia: ollaan toisiimme sitouduttu muutenkin, omat nimet säilytetty yms. Avioon menimmekin vain ja ainoastaan juridisista syistä: jos elämä kolhii vakavalla sairaudella, kuolemantapauksella yms. takaa avioliitto puolisollekin jotain oikeuksia.

 

[mire]

Avoliitossa elellään eikä mitään kiirettä naimisiin. Lasta ollaan yritetty puolisen vuotta ja jos sellainen onni meille suodaan niin isänsä sukunimen tulee lapsi saamaan. Ollaan ajateltu mennä kuitenkin joskus vielä naimisiin, jotta kaikki perintö ym. juridiset asiat olis helpompia, muuten ei välttämättä edes mentäis.. Meillä kyllä rakkaus kukoistaa avoparinakin!

 

[Sandeman]

Kuukauden verran oltu aviossa, yhteensä yhdessä 5 vuotta. Kohta 2 vuotta lapsenyritystä.
Meille olis ollut tervetullut lapsi vaikka ""susipari"" olimmekin. Naimisiin mentiin ihan muista syistä, oma kahden hengen perhe on tärkeä ja oma armas maailman paras kumppani.

Parasta lapselle on että saa syntyä rakastaville vanhemmille, siviilisääty on toisarvoista.

 

[Minna]

Hei, sain ekan lapsen ollessani 21 v ja naimisissa. Silloin minulle oli todella tärkeää, että lapset saavat alkunsa ja syntyvät avioliitossa. Olin seurustellut mieheni kanssa jo 5 v, ennen kuin menimme naimisiin. Pienellä paikkakunnalla vatsaani tuijotettiin jo silloin 15 v ollessani. Ehkäpä se oli yksi syy.

Nyt olen 35 v, ehdin varmaan täyttää 36 v ennenkuin kolmas lapseni syntyy. En ole naimisissa enkä edes kihloissa, mutta vauva on siis tulossa. Koen nykyisen avomieheni oikeaksi miehekseni enemmän kuin ex- miestä avioliitossa ollessani ikinä. Lapsemme saa mieheni sukunimen, omani on exän, en ole muuttanut syntymäsukunimeäni takaisin nykyisten lasten takia.

Toivon, että joskus menemme naimisiin, mutta sillä ei ole kiirettä.

 

[Syysmarja]

Naimisissa 8 kk, lasta yritetään.

Minä olen/olin sen verran vanhanaikainen, että halusin naimisiin ennen mahdollisia lapsia. Olimme kyllä ajatelleet mennä naimisiin muutenkin, mutta siirrettiin yrityksen aloittamista lähes vuodella...yhteisestä päätöksestä tosin.

Sillä ei todellakaan ole väliä, ovatko vanhemmat avo- vai aviopari, vaan sillä, että lapsi saa rakastavat vanhemmat ja hyvän perustan kasvaa.

 

[Viivi]

Avoliitossa elellään, ilman sormuksia kylläkin. Yhteistä taivalta takana kohta 4 vuotta. Esikoista ollaan yritetty nyt reilut 3 kk.
Emme ole aikeissa mennä naimisiin, meillä on hyvä olla näin, mutta voihan olla että muutamme mielemme jossakin vaiheessa.
""Never say never!""

 

[Katsu]

Olin aiemmin sitä mieltä, että haluan ehdottomasti ensin naimisiin ja sitten lapset. Oltiin kihloissakin, mutta erottiin vähäksi aikaa, palattiin yhteen, minkä myötä avioliitto on ajankohtainen joskus paljon myöhemmin. Ikää alkaa olla kuitenkin sen verran, että lapsi saa tulla, jos luoja suo.

 

[Riina]

Avioliitossa ollaan oltu melkein vuosi ja nykyisin olen kyllä vahvasti sitä mieltä että lapsen on hyvä syntyä avioliittoon... Olin vielä muutama vuosi sitten sitä mieltä että en koskaan mene naimisiin ja ihmettelin että mitä hyötyä siitä on... Heh, olisinkohan minäkin pikkuhiljaa kasvamassa aikuiseksi ja nyt ainakin olen vahvasti sitä miletä että kyllä avioituminen kannatta/kannatti, on se vaan niin turvallista kun on oma aviomies rinnalla =D

 

[tipitäti]

Avoliitossa ollaan oltu jo toistakymmentä vuotta. Minusta se ei kyllä parisuhteeseen ja sen kestävyyteen tai vakavuuteen vaikuta eikä pitäisi vaikuttaa yhtään mitenkään vaikka joku maallinen tai kirkollinen instituutti sanoo jotta ""joo, kyllä te NYT olette pari"". Mehän tässä suhteessa eletään ja sitä rakennetaan tai romutetaan, eikä kukaan muu.

Jos jossain vaiheessa tenava suvaitsee tulla ja alkaa näyttää siltä että juridisesti tms olisi helpompi tuo papereilla ""virallinen"" suhde niin ehkä joskus jossain maistraatissa pikaisesti käydään, mutta nimeäni en kyllä rupea muuttamaan mokoman takia ja suorastaan hirvittää ajatuskin että pitäisi koko suvun keskellä herkkänä morsiona jossain hääjuhlassa kekkuloida...

Ja pelkästään siksi että ""se nyt vaan on tapana"" en kyllä rupea naimisiin menemään, eihän lapsen ihmisarvo mitenkään siitä muutu onko vanhemmat jotain yhteiskunnallisia rituaaleja suorittaneet vai ei.

Mut jokainen tavallaan, jos joku onnelliseksi tulee ja mielenrauhan saa siitä renkaasta sormessa ja papin aamenesta niin sen kun vaan, minä niistä en koe mitään oleellista irti saavani...

 

[sinikukka]

Lasta jo odotetaan,aika maistraatista varattu juridisista syistä ennen syntymää.Juhlat ens vuonna

 

[me näin]

ensin mentiin naimisiin ja sit lasta yritettiin. Nyt tyttö 10kk
Alusta asti tiesimme ettei lasta haluta avioliiton ulkopuolelle. Tämä on meidän periaate eli jokainen tavallaan.

 

[avovaimo]

Avoliitossa elellään, varmaan jossain vaiheessa naimisiin menemme ihan vain juridisista syistä (maistraatissa, mitään juhlia emme halua kumpikaan) eli kihloissa ollaan kuitenkin. Yhdessä oltu jo 11v (avoliitossa 8,5v) ja poikamme on 1v4kk. Omasta mielestäni lapsen ei tarvitse syntyä avioliitossa, mulle tärkeämpää on ollut se tarpeeksi pitkä yhdessäoloaika ennen lasten ""hankintaa"".

 

[minsku]

Avoliitossa, mutta luultavasti ristiäisten yhteydessä sitten naimisiin. Jos lapsi suodaan..

 

[mie]

minä vm-81, mies -80, naimisssa 2vuotta ja yhdessä yhteensä 6v. Alusta asti oli selvää että ensin naimisiin ja sitten vasta lapsia. Mielestämme naimisiin meno on suurempi sitoumus kuin lapset. Jos menee naimisiin niin siinä sitten ollaan ja pysytään ja lapset tulevat sen jälkeen.

Tänä päivänä monet tekevät lapsia tosta vaan, mutta omaan kumppaniin ei uskalleta sitoutua ""oikeasti"".

Jotta kukaan ei vedä herneitä nenäänsä, niin en väitä että kaikki avoparit ajattelisivat/tekisivät näin. Mutta monet kuitenkin.

 

[mie]

Ainiin, jatkoa paatokseeni.. Meillä 12kk potra poika ja toista yritetään...

 

[nöpi]

Minulle oli aikoinaan tärkeää mennä naimisiin, ja näin teinkin lapsi syntyti aviolittoon, mutta elämä ei aina mene käsikirjoituksen mukaan, ja pitkällisen uuvuttavan liiton, jossa ongelmia oli enemmän kuin laki määrää ( tämä sis huumorilla) tuli ero, mikä oli aluksi pelottava ja rankka, mutta oikeasti helpotus molemmille, lapsikin sopeutui aikanaan uuteen tilanteeseen, näillä eväillä ei avioliitto enää merkitse sitä kuin ennen, nyt olen kyllä toiseenkertaan naimisissa, en ehkä pidä tätä niin arvossaan kuitenkaan, ainakaan samalla lailla kuin nuorempana, no joo toki juridisesti turvallisempaa on olla aviossa, mutta kun emme ole lasta toiveistamme huolimatta saaneet ja ristiäisiä järjestää, joiden yhteydessä oli alunperin tarkoitus pieni ""hiljainen"" vihkiminen suorittaa, päätimme järjestää pienet häät, nimiasian olen henkilökohtaisesti ratkaissut yhdysnimen ottamisella, silloin ei kennekään tarvitse tuntea itseään erinimiseksi, siis lapsen ja nykyisen miehen nimi peräkkäin, ja jos yhteinen lapsi meille joskus mahdollisesti vielä suodaan, hän saa luonnollisestikin isänsä nimen, siis näin meillä... monia tapoja on toimia, ei vain yhtä oikeaa, näin ajattelen...

 

[emmi]

Aviossa olemme ja lapsi tulossa. Aviouduimme kylläkin ihan vaan siitä syystä, että halusimme. Tiesimme, että yhdessä halutaan olla koko elämä, ja siksi halusimme sitoutua. Vasta sitten myöhemmin aloimme miettiä lapsia. Näin sen meidän mielestä ""kuuluu"" mennä, perheen perustamisen siis..

 

[Avoliittokin sitouttaa]

Sekä avio- että avoliitossa tapaa ihmisiä jotka ovat aidosti sitoutuneet toisiinsa - sekä niitä jotka eivät ole. Avioliitto on vain juridinen toimenpide joka yksinään ei saa kahta aikuista ihmistä yhtäkkiä sitoutumaan toisiinsa, ellei sitoutumista ole jo ollut ennestään. Avioliitto ei siis saa aikaan sitoutumista eikä se toisaalta ole mikään merkki siitä, että avioliitossa olevat olisivat jotenkin paremmin sitoutuneita kuin avoliitossa elävät.

Liittoja on kuitenkin yhtä monta lajia kuin parejakin - ja monelle avioliitto on kuitenkin eräänlainen parisuhteen huipentuma riippumatta siitä onko toiseen jo todella aidosti sitoutunut muutenkin - ja joskus jopa silloin kun aitoa sitoutumista ei edes ole. Tämä on kuitenkin pariskunnan keskinäinen asia eikä omaan mieleeni tulisi milloinkaan arvottaa tuttavaparien sitoutumisen astetta sen perusteella ovatko he avio- vai avoliitossa.

Tärkeintä on ehdottomasti se, kuten joku tässä ketjussa taisi sanoakin, että lapsi syntyy sitoutuneelle pariskunnalle, jotka ovat sekä toisiinsa, että tulevaan lapseen sitoutuneita.

Lopuksi kuitenkin todettakoon, kuten tässä ketjussa selkeästi käykin ilmi, että lain edessä avioliitolla on painavampi asema kuin avoliitolla, jolloin monet päättyvät avioliittoon juridisista syistä sen jälkeen kun perheeseen on syntynyt lapsi.

 

[isomassu]

Me ollaan oltu naimisissa kolme vuotta. Vauvelia odotellaan loppukesasta syntyvaksi.

Me ei menty naimisiin ninikaan juridisista syista vaan ihan taysin rakkaudesta toisiamme kohtaan. En tarkoita ettemmeko olisi rakastanut ilman avioliittoa. Se vain avioliitto tuntuu niin luonnolliselta ajatukselta jossain vaiheessa suhdetta.

Mina ajattelin etta naimisissa pitaa olla ennen lapsia mies ei niinkaan ajatellut asiaa. Tama tuntuu niin hyvalta nain.

 

[*]

Mekin ollaan naimisissa. Ennen avioliiton solmimista yhdessä ehdittiin olla 7 vuotta ja nyt vuosi vihkimisen jälkeen yritellään perheenlisäystä.

Meillekin avioliiton solmiminen oli täysin luonnollinen jatke seurustelulle ja kihlautumiselle. Emme niinkään ajatelleet asian juridista puolta, halusimme - kuten edellinenkin - avioitua rakkautemme kunniaksi. Se oli meille itsestäänselvyys. Minusta tietoisuus siitä, että olemme naimisissa, on tavallaan yhä lähentänyt meitä ja se tuntuu tosi hyvältä. Nyt on sitten oman pienokaisen aika tulla, jos on tullakseen .

 

[""pakana""]

Ollaan oltu yhdessä vajaat 9vuotta. Meillä on kaksi lasta 5ja7vuotiaat ja me ollaan 30 molemmin puolin. Avoliitossa ollaan ja näillä näkymin ei naimisiin olla menossa...Meidän kohdalla naimisiin meno ei tuo sen ihmeemmin sitoutumista tai yhteen kuuluvuutta, näinkin tunne on olemassa. Tosin olisihan se sellainen ""turva"" juridisesti ajateltuna...Suku kyllä kovasti tinkaa juhlia. No se on varma, et juhlia he ei saa Naimisiin jos mennään, se tapahtuu salaa (kumpikaan meistä ei nauti keskipisteenä olemisesta)

Tuo on kyllä ÄLYTTÖMÄN HYVÄ idea, et vihkiminen tapahtuu ""salaa"" sit ristiäisissä!!! Jos me vielä joskus saadan se kolmas, nii täytyy tota miehelle ehottaa